Yrjö Soini

Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun
Yrjö Soini vuonna 1930
Hakusana ”Agapetus” ohjaa tänne. Paaveista katso Pyhä Agapetus I ja Agapetus II.

Yrjö Vilho Soini (nimimerkki Agapetus), 17. heinäkuuta 1896 Hattula7. helmikuuta 1975 Helsinki) oli suomalainen toimittaja, kirjailija ja liike- ja kulttuurielämän vaikuttaja.

Henkilöhistoria[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Soinin vanhemmat olivat kirjailija, sanomalehtimies ja pankinjohtaja Wilho Soini ja Sigrid Ida Helena af Enehjelm.[1] Myös hänen sisarensa Elsa Soini oli kirjailija.[2] Hänen ensimmäinen puolisonsa vuodesta 1920 oli Aino Irene Viljakainen ja toinen vuodesta 1943 Kaino Annikki Viktoria Kouhi.[1] Tultuaan ylioppilaaksi 1914 Soini teki useita opintomatkoja eri puolelle Eurooppaa. Hän työskenteli Uuden Suomen toimittajana ja toimitussihteerinä 1919-1923, Suomen varakonsulina Prahassa 1923−1926 ja samaan aikaan Aitan päätoimittajana. Sanomalehtiopin opettaja Yhteiskunnallisessa korkeakoulussa hän oli 1927−1943 ja Otavan kirjallisen osaston virkailija 1931-1933. Soinilla oli lukuisia luottamustehtäviä kulttuuri- ja liike-elämän piirissä.[1] Suomen Matkailijayhdistyksen (myöhemmin Suomen Matkailuliitto) toimitusjohtaja hän oli 1939-1953 ja Suomen Kirjailijaliiton puheenjohtaja kahdesti, 1933−1942 ja 1945−1958.

Kirjallinen tuotanto[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Soini kirjoitti viihteellisiä romaaneja ja näytelmiä, joista osa on filmattu. Näytelmistä on tullut kesäteattereiden vakio-ohjelmistoa.[3] Agapetuksen nimellä kirjoitetut teokset kuvaavat 1900-luvun alkupuolen kaupunkielämää humoristiseen sävyyn. Soini kirjoitti omalla nimellään myös poliittisesti kantaaottavia teoksia, jotka herättivät ilmestyessään vilkasta keskustelua. Erityisesti niistä sai huomiota 1956 ilmestynyt, sotasyyllisyysoikeudenkäyntiä yksityiskohtaisesti käsittelevä Kuin Pietari hiilivalkealla. 1968 Soini julkaisi vielä teoksen Toinen näytös - entä kolmas?, jossa hän vaati sotasyyllisyysoikeudenkäynnissä langetettujen tuomioiden kumoamista ja tuomittujen kunnian virallista palauttamista. Nämä teokset eivät olleet presidenttien J.K. Paasikivi ja Urho Kekkonen mieleen, koska heidän toimintaansa käsiteltiin niissä melko kriittisesti. Kuin Pietari hiilivalkealla -teoksesta ei otettu uusia painoksia enää yöpakkaskriisin jälkeen. Soini kirjoitti myös pakinoita.[1]

Näytelmät[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Romaanit[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Muut teokset[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • Akkojen kauhuna eli tuumailuja tuulilasin takaa, 1931[1]
  • Helsingin poika, 1950 (valtioneuvos J. A. Ehrenströmin elämäkerta)
  • Kuin Pietari hiilivalkealla − Sotasyyllisyysasian vaiheet 1944−1949, 1956
  • Kuulovartiossa, 1960
  • Vieraanvaraisuus ammattina − kulttuurihistoriallinen katsaus Suomen majoitus- ja ravitsemuselinkeinon kehitykseen I−II, 1963
  • Kalkki-Petteri, 1965 (vuorineuvos Petter Forsströmin elämäkerta)
  • Toinen näytös - entä kolmas? − sotasyyllisyysasian myöhemmät vaiheet, 1968
  • Haikon kartano vuosisatojen saatossa 1362−1966, 1974

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. a b c d e f g h i j Toivo Pekkanen, Reino Rauanheimo (toim.): Uuno Kailaasta Aila Meriluotoon. Suomalaisten kirjailijain elämäkertoja: Yrjö Soini, s. 19-25. Porvoo: WSOY, 1947.
  2. Elsa Soini SYK:n kirjailijoita
  3. Agapetus Näytelmät.fi

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]