Kesäteatteri

Wikipediasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Sotilasfarssi Rykmentin murheenkryyni Jyväskylän Ainolassa 1983.
Juuan Vuokonjärven kesäteatterin kesän 2007 näytelmänä Lottopotti
Raision kesäteatteri Krookilan kotiseutumuseon alueella.

Kesäteatteri on kesäisin toimiva ulkoilmateatteri. Kesäteatterit aloittavat toimintansa pääasiallisesti toukokuussa ilmojen lämmettyä ja lopettavat yleensä elokuun loppupuolella koulujen alkamisen jälkeen. Kesäteatterin näyttämö ja katsomo voivat olla sateen varalta katettuja, mutta teatteri saattaa toimia myös taivasalla.

Historiaa[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Ulkoilmaesitykset ovat teatterin alkuperäinen muoto, joka lienee kehittynyt leirinuotioiden ympärillä kerrotuista tarinoista. Antiikin Kreikan amfiteatterista kehittyi muun muassa italialainen Commedia dell’arte -katuteatteri. Antiikin ihanteet nousivat uudelleen esiin 1900-luvun vaihteen saksalaisessa ulkoilmateatteriliikkeessä, joka halusi uudistaa ja pelkistää teatteri-ilmaisua palaamalla sen alkujuurille.[1]

Tunnettuja kesä- eli ulkoilmateattereita Euroopassa ovat Lontoon Regent's Parkin Open Air Theatre, joka aloitti vuonna 1932,[2] sekä Pohjois-Saksan Bad Segebergissä entiseen kalkkikivilouhokseen rakennettu Freilichtbühne Kalkbergstadion, joka esittää joka kesä Karl Mayn romaanien pohjalta tehtyjä näytelmiä.

Kesäteatteri Suomessa[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Suomeen kesäteatteri tuli 1910-luvun alussa Ruotsista, saksalaisen ulkoilmateatteriliikkeen alkuun sysäämänä. Tiettävästi Suomen ensimmäiset kesäteatteriesitykset toteutti Suomen Kansallisteatterin näyttelijäkunnan edustajat Hämeenlinnassa kesällä 1911[1]. Yksi varhaisimmista oli myös 1920-luvulla Turun edustan Ruissalon saareen rakennettu näyttämö, joka perustettiin työllistämään Turun Työväenteatterin näyttelijöitä myös kesäisin.[3]

Kesäteatteritoiminta sai pontta talvi- ja jatkosodan jälkeen ja suosituimmillaan se oli 1950-luvulla, jolloin kesäisestä vapaa-ajankäytöstä eivät vielä kilpailleet muun muassa kesämökkielämä tai television katselu.[3]

Erityisesti maakunnissa teatteritoiminta lisääntyy kesäteattereiden ansiosta. Pääkaupunkiseudun ulkopuolella talvisin toimivia ammattiteattereita ovat vapaaryhmien puuttuessa lähinnä kaupunginteatterit. Näin ollen kesäteatteritoiminta saattaa kaksinkertaistaa paikkakunnan teatteritoiminnan. Osa kesäteattereista on ammattilaisteattereita ja osa harrastajateattereja. Ammattilaisten työpanosta kuitenkin tarvitaan usein harrastusnäyttämölläkin, erityisesti tuottajan ja ohjaajan tehtäviin, mutta myös pääosien vetonauloiksi.

Suosituinta kesäteatteriaikaa on heinäkuun alkupuoli, jolloin myös suuri osa teatteriesityksistä saa ensi-iltansa. MTV3:n keräämien tietojen mukana vuonna 2005 Suomessa toimi 300 kesäteatteria, jotka esittivät yhteensä 240 eri näytelmää.lähde?

Kesäteatterit pyritään sijoittamaan puistoihin, ulkomuseoalueille tai muihin luonnonkauniisiin paikkoihin, jotka ovat kuitenkin melko helposti yleisön saavutettavissa. 1900-luvun lopulla isojen kaupunkien teatterit alkoivat tehdä kesäteatterituotantoja läheisissä saarissa, kuten Helsingissä Suomenlinnassa (Ryhmäteatteri ja Q-Teatteri), Mustikkamaalla (Ylioppilasteatteri), Rajasaaressa (Teatteri Sirius) ja Vasikkasaaressa (Teatteri Viirus)[4]. Turkulainen Linnateatteri aloitti 2005 kesäteatteritoiminnan Naantalin Kailon saaressa Muumimaailman kyljessä sijaitsevassa Emma Teatterissa.

Kesäteatterien ulkoiset puitteet ulottuvat Suomessa taivasalle sijoitetuista puupenkkien rivistöistä Pyynikin ja Samppalinnan pyöriviin katsomoihin. Yhä yleisemmin kesäteatterin katsomo, usein myös näyttämö, katetaan antamaan esitykselle sateensuojaa. Toisaalta luonnonvoimien uhmaaminen on osa kesäteatterin dramaattisesta annista, mutta toisaalta arvaamattomat sääolot vaikuttavat helposti liikaa kesän teatteriesityksen yleisömääriin ja kannattavuuteen.[5][1]

Kasvua etenkin harrastajatuotannoissa[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Kesällä 1981 Suomessa toimi noin 50 kesäteatteria, joista 15 oli ammattiteatteriksi laskettavia, loput harrastajatuotantoja.[5] Sen jälkeen harrastajateatteritoiminta on vilkastunut niin, että kesällä 2014 Suomessa tuotiin näyttämölle noin 300 kesäteatteriesitystä, joista ammattilaisten osuus oli parikymmentä[6].

Ohjelmisto monipuolistunut ja erikoistunut[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Suomalainen kesäteatteri tunnettiin varsinkin 1900-luvun lopulla ”puskateatteriksikin” kutsutuista kepeistä komedioista ja farsseista. 1970- ja 1980-luvun suosittuja kesäteatterikappaleita olivat muun muassa Neuvostoliittoon suuntautunutta halpamatkailua irvaillut Votkaturistit ja sotilasfarssi Miesten koulu, jotka molemmat ovat Aimo Vuorisen kirjoittamia.[5]

2000-luvulla kesäteatterien ohjelmisto on monipuolistunut, ja jotkin suurimpien kaupunkien kesäteatterit ovat erikoistuneet tiettyihin kohderyhmiin. Esimerkiksi Turun Vartiovuorella toimiva Turun Kesäteatteri panostaa lastennäytelmiin, Samppalinnan kesäteatteri taas aikuisyleisön musikaaleihin. Tampereen Pyynikin kesäteatteri on esittänyt paljon Väinö Linnan tekstejä[7], alkaen läpi 1960-luvun esitetystä Edvin Laineen ohjaamasta Tuntemattomasta sotilaasta. Kesäteattereiden musiikkipitoinen ohjelmisto ulottuu kansainvälisisistä musikaaliklassikoista suomalaisiin aiheisiin, kuten tietyn säveltäjän tai artistin ympärille rakennettuihin tarinoihin.[6]

Maaseututeattereissa suosittuja ovat laulunäytelmien lisäksi paikalliset aiheet ja niiden juurevat henkilöhahmot. Kesän 2014 esitetyin kesäteatterikappale oli Aapelin Siunattu hulluus, ja muita kansansuosikkeja olivat Maiju Lassilan Liika viisas, Arto Paasilinnan Ulvova mylläri, Sirkku Peltolan Suomen hevonen ja Tuomas Kyrön Mielensäpahoittaja.[6]

Lapsiperheille suunnattujen kesäteatteriesitysten suosikkeja ovat olleet muun muassa lastenkirjadramatisoinnit kuten Risto Räppääjä -tarinat, Timo Parvelan Ella-tarinat sekä Astrid Lindgrenin Ronja Ryövärintytär ja Peppi Pitkätossu.[6]

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. a b c Semi, Mikko: ”2.1 Paluu teatterin juurille”, Taitavaa taidetta vai pelkkää puskateatteria? – Tutkimusmatka kesäteatteriin, s. 6. Opinnäytetyö. Siteerattujen tietojen alkuperäislähteenä Seppälä, M. & Tanskanen, K. (toim.) 2010. Suomen teatteri ja draama. Helsinki: Like.. Turku: Turun ammattikorkeakoulu, esittävän taiteen koulutusohjelma, 2012. Teoksen verkkoversio (PDF) (viitattu 9.1.2020).
  2. About openairtheatre.com. Viitattu 9.1.2020.
  3. a b Marianne Rovio: Perisuomalainen kesäteatteri-ilmiö syntyi Suomeen sotien jälkeen Aamuset (Turku). 10.6.2019. Viitattu 9.1.2020.
  4. Lähteenmäki, Miira & Vuori, Suna: Kesäteatterissa yleisö saa mitä haluaa. Helsingin Sanomat, 4.8.1996, s. 15. HS Aikakone (digitilaajille).
  5. a b c Kajava, Jukka: Jälkiviisautta. Helsingin Sanomat, 14.6.1981, s. 24. HS Aikakone (digitilaajille).
  6. a b c d Kesäteatterissa miljoonayleisö – juurevalle teatterille ja perhe-esityksille kysyntää Suomen suvessa Teatterin tiedotuskeskus Tinfo. 10.04.2014. Viitattu 9.1.2020.
  7. Vuori, Suna: Stupidoja ja neitsyitä. Helsingin Sanomat, 4.8.1996, s. 15. HS Aikakone (digitilaajille).

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Commons
Commons
Wikimedia Commonsissa on kuvia tai muita tiedostoja aiheesta Kesäteatteri.