Sirkku Peltola

Kohteesta Wikipedia
Siirry navigaatioon Siirry hakuun

Sirkku Peltola (oik. Sirkka-Liisa Peltola, s. 18. joulukuuta 1960 Kangasala) on suomalainen näytelmäkirjailija ja teatteriohjaaja.[1] Hän toimii pääasiassa Tampereen Työväen Teatterissa.

Peltola on koulutukseltaan filosofian maisteri.[1] Hänen esikoisnäytelmänsä esitettiin Jyväskylän ylioppilasteatterissa vuonna 1985.[2] Peltolan tunnetuimpia näytelmiä ovat Mummun saappaassa soi fox (2001), Suomen hevonen (2004), musikaali Suruttomat (2003), Patukkaooppera (2007) ja Suomen hevosen jatko-osa Yksiöön en Äitee ota (2007). Puolisonsa muusikko ja sanoittaja Heikki Salon[2] kanssa hän on tehnyt yhdessä muun muassa Patukkaoopperan ja näytelmän Ilimari Jauhiaasen teräksinen takavyö, jonka ensi-ilta oli syyskuussa 2010 Hämeenlinnan uuden teatteritalon ensimmäisenä ensi-iltana[3]. Näytelmiä on käännetty 13 kielelle.[3]

Peltola on toiminut kiinnityksellä Kuopion ja Lahden kaupunginteattereissa ja Tampereen Työväen Teatterissa.[3] Hän on ohjannut teoksia lisäksi muun muassa KOM-teatteriin, Hämeenlinnan kaupunginteatteriin ja Helsingin kaupunginteatteriin.

Vuonna 2001 Peltola sai Lea-palkinnon ja vuonna 2005 Suomi-palkinnon ja Olavi Veistäjä -palkinnon.[1] Vuonna 2014 Peltola oli Finlandia-palkintoehdokkaat nimenneen valintalautakunnan puheenjohtaja.[4]

Peltolan vanhemmat ovat Toini ja Antti Peltola. Hän on asunut lapsuutensa Kangasalla mutta asuu nyt Lauri Viidan vanhassa talossa Tampereen Pispalassa yhdessä puolisonsa, muusikko Heikki Salon kanssa.[5] Sirkku Peltolan veli on näyttelijä Sulevi Peltola.lähde?

Palkinnot ja tunnustukset[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • Jyväskylän kaupungin taidepalkinto 1987
  • Ikiliikkujateatterin tunnustuspalkinto 1988
  • Lea-palkinto 2001
  • Pirkanmaan läänin taidepalkinto 2004
  • Olavi Veistäjä -palkinto 2005
  • Suomi-palkinto 2005
  • Tampereen kaupungin ensimmäisen luokan kultainen ansiomitali 2008

Näytelmiä[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • Pässi (2018)
  • Hevosten keinu (2015)
  • Ihmisellinen mies (2013)
  • Finsk häst (2013)
  • Lento (2012)
  • Ilmari Jauhiaasen teräksinen takavyö (2010)
  • Lämminveriset (2010)
  • Pieni raha (2009)
  • Reviisori (2008, sov.)
  • Yksiöön en Äitee ota (2007)
  • Suomen hevonen (2004)
  • Sydänkohtauksia eli näin tehtiin Kummisetä (2002, dram.)
  • Mummun saappaassa soi fox (2001)
  • Anna-Liisa (2000, sov.)
  • Knut Pitkäjalka (1999)
  • Haikarapolska (1999)
  • Avoimien ovien päivä (1999, dram.)
  • Kaikkihan me onnumme (1997)
  • Pastori Tarsalainen ja viidakon lait (1997)
  • Sinulta jäi tänne koira (1996)
  • Muovikassissa kaikki (1996)
  • Beatlehem (1996)
  • Kaunotar ja hirviö (1995)
  • Puuttuva pala (1994)
  • Meijeri (1994, sov.)
  • Prinssi ja kerjäläispoika (1994, dram.)
  • Tähtitaivaankatu 3 (1993)
  • Ketunkivi (1991, dram.)
  • Variksen veli (1990)
  • Ollin oppivuodet (1989, dram.)
  • Naisten hurmaaja (1988, sov.)
  • Maailman baari (1986)

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Viitteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. a b c Peltola, Sirkku Kirjasampo.fi. Viitattu 27.11.2014.
  2. a b Lindström, Rita: Miten minusta tuli minä, Sirkku Peltola Elävä arkisto. 24.8.2009. Yle. Viitattu 27.11.2014.
  3. a b c Teatterissa riittää hevosia Tampereella, HS 19.12.2010 s. C 12
  4. Finlandia-raati: Kahdeksasta hyvästä kaksi oli pudotettava MTV Uutiset. 14.11.2014. Viitattu 27.11.2014.
  5. Heikki Salo löysi Pispalanharjun kodistaan lakeuksien mielenrauhan ja venäläisen bunkkerin keittiön pöydäksi, Yle Uutiset 31.1.2016. Viitattu 24.5.2016.

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]