Sirkku Peltola

Kohteesta Wikipedia
Siirry navigaatioon Siirry hakuun

Sirkku Peltola (oik. Sirkka-Liisa Peltola, s. 18. joulukuuta 1960 Kangasala) on suomalainen näytelmäkirjailija ja teatteriohjaaja.[1] Hän toimii pääasiassa Tampereen Työväen Teatterissa.

Peltola on koulutukseltaan filosofian maisteri.[1] Hänen esikoisnäytelmänsä esitettiin Jyväskylän ylioppilasteatterissa vuonna 1985.[2] Peltolan tunnetuimpia näytelmiä ovat Mummun saappaassa soi fox (2001), Suomen hevonen (2004), musikaali Suruttomat (2003), Patukkaooppera (2007) ja Suomen hevosen jatko-osa Yksiöön en Äitee ota (2007). Puolisonsa muusikko ja sanoittaja Heikki Salon[2] kanssa hän on tehnyt yhdessä muun muassa Patukkaoopperan ja näytelmän Ilimari Jauhiaasen teräksinen takavyö, jonka ensi-ilta oli syyskuussa 2010 Hämeenlinnan uuden teatteritalon ensimmäisenä ensi-iltana[3]. Näytelmiä on käännetty 13 kielelle.[3]

Peltola on toiminut kiinnityksellä Kuopion ja Lahden kaupunginteattereissa ja Tampereen Työväen Teatterissa.[3] Hän on ohjannut teoksia lisäksi muun muassa KOM-teatteriin, Hämeenlinnan kaupunginteatteriin ja Helsingin kaupunginteatteriin.

Vuonna 2001 Peltola sai Lea-palkinnon ja vuonna 2005 Suomi-palkinnon ja Olavi Veistäjä -palkinnon.[1] Vuonna 2014 Peltola oli Finlandia-palkintoehdokkaat nimenneen valintalautakunnan puheenjohtaja.[4]

Peltolan vanhemmat ovat Toini ja Antti Peltola. Hän on asunut lapsuutensa Kangasalla mutta asuu nyt Lauri Viidan vanhassa talossa Tampereen Pispalassa yhdessä puolisonsa, muusikko Heikki Salon kanssa.[5] Sirkku Peltolan veli on näyttelijä Sulevi Peltola.[6]

Palkinnot ja tunnustukset[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • Jyväskylän kaupungin taidepalkinto 1987
  • Ikiliikkujateatterin tunnustuspalkinto 1988
  • Lea-palkinto 2001
  • Pirkanmaan läänin taidepalkinto 2004
  • Olavi Veistäjä -palkinto 2005
  • Suomi-palkinto 2005
  • Tampereen kaupungin ensimmäisen luokan kultainen ansiomitali 2008
  • Pro Finlandia 2018[7]

Näytelmiä[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • Pässi (2018)
  • Tytöt 1918 (2018)
  • Hevosten keinu (2015)
  • Ihmisellinen mies (2013)
  • Finsk häst (2013)
  • Lento (2012)
  • Ilmari Jauhiaasen teräksinen takavyö (2010)
  • Lämminveriset (2010)
  • Pieni raha (2009)
  • Reviisori (2008, sov.)
  • Yksiöön en Äitee ota (2007)
  • Suomen hevonen (2004)
  • Sydänkohtauksia eli näin tehtiin Kummisetä (2002, dram.)
  • Mummun saappaassa soi fox (2001)
  • Anna-Liisa (2000, sov.)
  • Knut Pitkäjalka (1999)
  • Haikarapolska (1999)
  • Avoimien ovien päivä (1999, dram.)
  • Kaikkihan me onnumme (1997)
  • Pastori Tarsalainen ja viidakon lait (1997)
  • Sinulta jäi tänne koira (1996)
  • Muovikassissa kaikki (1996)
  • Beatlehem (1996)
  • Kaunotar ja hirviö (1995)
  • Puuttuva pala (1994)
  • Meijeri (1994, sov.)
  • Prinssi ja kerjäläispoika (1994, dram.)
  • Tähtitaivaankatu 3 (1993)
  • Ketunkivi (1991, dram.)
  • Variksen veli (1990)
  • Ollin oppivuodet (1989, dram.)
  • Naisten hurmaaja (1988, sov.)
  • Maailman baari (1986)

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Viitteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. a b c Peltola, Sirkku Kirjasampo.fi. Viitattu 27.11.2014.
  2. a b Lindström, Rita: Miten minusta tuli minä, Sirkku Peltola Elävä arkisto. 24.8.2009. Yle. Viitattu 27.11.2014.
  3. a b c Teatterissa riittää hevosia Tampereella, HS 19.12.2010 s. C 12
  4. Finlandia-raati: Kahdeksasta hyvästä kaksi oli pudotettava MTV Uutiset. 14.11.2014. Viitattu 27.11.2014.
  5. Heikki Salo löysi Pispalanharjun kodistaan lakeuksien mielenrauhan ja venäläisen bunkkerin keittiön pöydäksi, Yle Uutiset 31.1.2016. Viitattu 24.5.2016.
  6. Kauppinen, Eeva: "Epäilen valtaa, koska siinä on jonkinlaista hyväksikäyttöä aina" – Pohjoisen teattereissa eletään pienoista Sirkku Peltola-buumia Kaleva.fi. 19.11.2018. Viitattu 7.1.2019.
  7. Suomen Leijonan Pro Finlandia -mitali 6.12.2018 annetut kunniamerkit. 6.12.2018. Ritarikuntien kanslia. Viitattu 6.12.2018.

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]