Antisankari

Wikipediasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun

Antisankari on kirjallisuudessa ja draamassa protagonisti eli päähenkilö, jolta puuttuvat perinteiset sankarin ominaisuudet kuten ylevyys, ylivertaisuus, oikeamielisyys ja valmius uhrautua hyvien asioiden puolesta. Antisankarit ovat olleet länsimaisen romaanin huomattava piirre jo Kreikan näytelmäkirjallisuudesta lähtien, ja antisankari on usein keskeinen hahmo modernissa näytelmäkirjallisuudessa. Kuuluisia esimerkkejä ovat Cervantesin Don Quijoten ja Henry Fieldingin Tom Jonesin nimihahmot.[1][2] Muita esimerkkejä ovat James Joycen Ulysses-romaanin päähenkilö Leopold Bloom, Jaroslav Hašekin sotamies Švejk, Albert Camus'n romaanin Sivullinen tahdottomasti ajelehtiva päähenkilö Meursault ja Joseph Hellerin romaanin Me sotasankarit pommituslentäjä Jossarian.[3]

Antisankarit voivat olla hyvin monenlaisia. Tyypillisesti antisankari on pyrkimyksissään epäonnistuva päähenkilö, joka esimerkiksi kömpelyytensä, tyhmyytensä, huono-onnisuutensa tai pelkuruutensa takia aiheuttaa sekaannusta ja joutuu usein naurunalaiseksi. Hän voi myös olla moraaliltaan kyseenalainen päähenkilö.[3] Siinä missä sankari on hyveellinen, ihanteellinen ja pyyteetön, on antisankari usein pikemminkin hyötyajattelua korostava henkilöhahmo, joka saattaa tehdä hyviä asioita vääristä syistä. Antisankaria ei kuitenkaan tule sekoittaa antagonistiin, koska antisankari ei yleensä ole protagonistin päämäärien tiellä.[1]

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • Baldick, Chris: The Concise Oxford Dictionary of Literary Terms. Oxford University Press 1990. ISBN 0-19-811733-7. (englanniksi)

Viitteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. a b Baldick 1990, s. 11.
  2. Antihero Encyclopædia Britannica Online Academic Edition. Encyclopædia Britannica Inc. Viitattu 18.5.2015. (englanniksi)
  3. a b Kirjallisuudentutkimus:antisankari Tieteen termipankki. Helsingin yliopisto. Viitattu 8.7.2020.