Elsa Soini

Kohteesta Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun
Elsa Soini vuonna 1926.

Elsa Sofia Hagan, kirjailijanimeltään Elsa Soini (7. huhtikuuta 1893 Helsinki12. heinäkuuta 1952 Helsinki) oli suomalainen kirjailija ja elokuvakäsikirjoittaja.

Henkilöhistoria[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Soinin vanhemmat olivat pankinjohtaja ja kirjailija Aksel Wilhelm (Wilho) Soini (ent. Hoffrén) ja Sigrid Ida Helena af Enehjelm. Toimittaja, kirjailija ja liike- ja kulttuurielämän vaikuttaja Yrjö Soini oli hänen veljensä. Soini pääsi ylioppilaaksi 1911 ja valmistui filosofian kandidaatiksi 1916 ja maisteriksi 1919. Ylioppilaskunnan kirjaston amanuenssi hän oli oli 1913–1916, vt. varakirjaston hoitaja 1919 ja sitten historian ja suomenkielen opettajan sijainen useissa eri oppikouluissa Helsingissä. Hän oli 1940-luvulla jäsenenä Suomen Pen-klubin johtokunnassa ja Suomen Näytelmäkirjailijaliiton hallituksessa. Soini oli naimisissa vuodesta 1917 varatuomari Eero Sigfrid Haganin kanssa.[1]

Kirjallinen tuotanto[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Souini julkaisi romaaneja ja näytelmiä. Lisäksi hän kirjoitti pakinoita Uuteen Suomeen vuosina 1942–1952 nimimerkillä Lippa ja yhdessä kirjailija Seere Salmisen kanssa nimimerkillä Tuttu Paristo Suomisen perhe -sarjakuunnelmaa radioon vuodesta 1938 alkaen. He laativat myös Suomisen perhe -elokuvien käsikirjoitukset. Vuonna 1946 Soini laati Aleksis Kiven elämää kuvaavan elokuvan Minä elän käsikirjoituksen.

Romaaneja ja näytelmiä[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • Oli kerran nuori tyttö, romaani. 1923
  • Marjatta viisastuu, komedia. 1924
  • Jumalten ja ihmisten suosikit, romaani. 1926
  • Kaksi herraa ja rakkaus, komedia. 1928
  • Sisko ja kultainen pikari, romaani. 1928
  • Verkkopallopeli, oppikirja. 1929
  • Halpa ja hauska viikonloppu, romaani. 1930
  • Uni, romaani. 1930
  • Katarina menettää pelin, romaani. 1931
  • Rakkauden tanssijatar, draama. 1931
  • Liukurata, draama. 1932
  • Rouva Johtaja, romaani. 1932
  • Nuoren tuomarin morsian, romaani. 1933
  • Kivi, jonka rakentajat hylkäsivät, draama. 1934
  • Isänsä tytär, romaani. 1935
  • Poikani pääkonsuli, komedia. 1935
  • Pikku seikkailu, komedia. 1943
  • Nuori Aleksis, romaani. 1947
  • Alkää Burko, komedia. 1948
  • Sirkka ja serkku, romaani. 1952

Pakinoita[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • Muikkuja ja musiikkia, pakinakokoelma. 1945

Elokuvakäsikirjoituksia[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Nimimerkillä Tuttu Paristo yhdessä Seere Salmisen kanssa:

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Kirjallisuus[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Viitteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. Pekkanen, Toivo – Rauanheimo, Reino (toim.): ”Elsa Soini”, Uuno Kailaasta Aila Meriluotoon: Suomalaisten kirjailijain elämäkertoja, s. 33-38. Porvoo: WSOY, 1947.

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]