Neljä rakkautta

Wikipediasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Neljä rakkautta
Ohjaaja Hampe Faustman
Johan Jacobsen
Käsikirjoittaja Hampe Faustman
Volodja Semitjov (Ruotsi)
Olle Hellbom (Ruotsi)
Mika Waltari (Suomi)
Arvid Müller (Tanska)
Victor Borg (Norja)
Soya (Norja)
Tuottaja T. J. Särkkä (Suomi)
Säveltäjä Heikki Aaltoila (Suomi)
Kuvaaja Kalle Peronkoski (Suomi)
Leikkaaja Armas Vallasvuo (Suomi)
Lavastaja Jaakko Hurme (Suomi)
Valmistustiedot
Valmistusmaa Suomi, Ruotsi, Norja, Tanska
Tuotantoyhtiö Suomen Filmiteollisuus
Sandrew-Ateljéerna
Flamingo Film
Fotorama Filmbureau
Ensi-ilta Tanska 3. syyskuuta 1951
Suomi 12. lokakuuta 1951
Norja 11. helmikuuta 1952
Ruotsi 9. kesäkuuta 1952
Kesto 100 min
Alkuperäiskieli suomi, ruotsi, norja, tanska
Aiheesta muualla
IMDb
Elonet

Neljä rakkautta on neljän Pohjoismaan yhteistyöelokuva vuodelta 1951. Sen ruotsalaisen ja suomalaisen osuuden on ohjannut Hampe Faustman ja tanskalaisen ja norjalaisen osuuden Johan Jacobsen, joilla kummallakin oli takanaan kymmeniä elokuvaohjauksia. Käsikirjoitustiimissä oli mukana muun muassa Mika Waltari.[1]

Tarina alkaa, kun Pohjoismaiden kuninkaat kohtaavat 1914 vakavassa poliittisessa tilanteessa. Tilaisuuteen osallistuu suomalainen aateliskaunotar, johon kuninkaat ihastuvat, ja joku heistä onnistuu pääsemään neidon huoneeseen. Tuloksena on tytär, josta kehkeytyy laulajatar.[2]

Arviot[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Suomalaisten kriitikkojen mukaan suomalainen osuus oli paras. Eugen Terttula katsoi, että käsikirjoituksen ja ohjauksen keskittäminen yksiin käsiin olisi estänyt hajanaisuuden.[3]

Näyttelijät[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

 Sonja Wigert  suomalainen aatelisnainen / hänen tyttärensä laulajatar Nina Lind  
 William Markus  insinööri Toivo Nurminen  
 Aku Korhonen  autonkuljettaja Onni Halla  
 Heikki Savolainen  tukkilainen  
 Joel Asikainen  tukkilainen  
 Sture Lagerwall  lentäjäeversti Gustaf Dalander  
 Poul Reichhardt  dosentti Axel Foulsen  
 Asbjørn Andersen  saksalainen aliupseeri  
 Georg Richter  meteorologi Finn Borg  
 Henki Kolstad  Björn Moe, Finn Borgin avustaja  
 Claus Wiese  Stein Foss, Finn Borgin avustaja  
 Georg Skarstedt  somistaja  
 Leo Riuttu  kirjanpitäjä  
 Arvo Kuusla  tukkilainen  
 Kauko Vuorensola  pontikankeittäjän apulainen  
 Armas Jokio  tukkilainen  
 Veikko Linna  työnjohtaja Mäkinen  
 Heimo Lepistö  tukkilainen  
 Eija Inkeri  sihteeri  
 Bengt Blomberg  Sigurd Torarinsen, islantilainen  
 Hannes Veivo  komisario  
 Matti Lehtelä  poliisiupseeri  
 Bjarne Bø  kapteeni  
 Arttu Suuntala  pontikankeittäjä  
 Pentti Irjala  tukkilaisia  
 Juhani Kumpulainen  tukkilaisia  
 Pentti Auer  tukkilaisia  
 Kauno Laine  tukkilaisia  
 Arvo Lehesmaa    
 Karl Gustav Ahlefeldt  vastarintaliikkeen jäsen  
 Kjeld Petersen  vastarintaliikkeen jäsen  
 Tavs Neiiendam  vastarintaliikkeen jäsen  
 Søren Weiss  vastarintaliikkeen jäsen  
 Kjeld Jacobsen  kasvitieteilijä Leif Høst  
 Louis Miehe-Renard  ”insinööri”  
 Theodor Weissman  teknillinen johtaja Gråhara  
 Alexander Baumgarten, von  salapoliisi  
 Stig Johansson  autonkuljettaja/salapoliisi  
 Georg Funkqvist  Malmön pormestari  
 Bengt Logardt  ensimmäinen adjutantti  
 Börje Mellvig  toinen adjutantti  
 Gyrd Løfqvist  kolmas adjutantti  
 Jack Feldstad    
 Kåre Wiklund    
 Toralf Sandø  portieeri  

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. Neljä rakkautta Elonet. Taustaa, viitattu 9.12.2013
  2. Neljä rakkautta Elonet. Juoni, viitattu 9.12.2013
  3. Neljä rakkautta Elonet. Lehdistöarvio, viitattu 9.12.2013
Tämä elokuviin liittyvä artikkeli on tynkä. Voit auttaa Wikipediaa laajentamalla artikkelia.