Tauno Yliruusi

Tauno Yliruusi
Kirjailija Tauno Yliruusi. Kuva julkaistu Apu-lehdessä 47/1961.
Henkilötiedot
Syntynyt	4. toukokuuta 1927 Tampere
Kuollut	17. kesäkuuta 1994 (67 vuotta) Espoo
Kansalaisuus	Suomi
Vanhemmat	Aili ja Eino Yliruusi
Kirjailija
Salanimi	Tauno Kekäle
Aikakausi	1959–1992
Esikoisteos	Kaappi (1959)
Pääteokset	Leikkimurha (1959)
Aiheesta muualla
Löydä lisää kirjailijoitaKirjallisuuden teemasivulta
[ Muokkaa Wikidatassa ]
Infobox OK

Tauno Yliruusi (4. toukokuuta 1927 Tampere – 17. kesäkuuta 1994 Espoo) oli suomalainen kirjailija, joka yhdisti huumoria ja jännitystä. Hän kirjoitti noin viisikymmentä näytelmää sekä useita kuunnelmia, novelleja ja romaaneja vuosina 1959–1992. Yliruusi on yksi tunnetuimmista suomalaisista näytelmäkirjailijoista ulkomailla.

Ura

Tauno Yliruusin vanhemmat olivat Suomen pienviljelijäin puolueen puheenjohtaja Eino Yliruusi ja Aili Maria Jokinen. Yliruusi valmistui ylioppilaaksi Helsingin suomalaisesta yksityislyseosta 1947 ja valmistui valtiotieteen maisteriksi Helsingin yliopistosta 1951. Yliruusi aloitti kirjoittamisen jo lukioaikanaan nimellä Tauno Kekäle.

Hän työskenteli Suomen Tietotoimiston toimittajana sekä sen jälkeen Veronmaksajain Keskusliiton järjestö- ja tiedotussihteerinä 1953–1958. Yliruusi toimi Suomen YK-liiton vt. pääsihteerinä 1961 ja Mekes Oy:n tiedotuspäällikkönä 1962–1963 sekä TV-ohjelma 2:n teatteripäällikkönä 1966–1967. Vuodesta 1968 hän toimi päätoimisena kirjailijana.

1960-luvulla Yliruusin teokset päätyivät lähes sattumalta Unkariin ja Tšekkoslovakiaan, minkä jälkeen ne levisivät maailmalle. Yliruusin teoksia on käännetty 15 kielelle ja esitetty ainakin 25 maassa, ml. Englanti, Romania, Ranska, Venäjä ja Japani.

Yliruusi kirjoitti käsikirjoituksen yhdessä Matti Kassilan kanssa Kassilan ohjaamaan absurdiin komediaan Lasisydän (1959) sekä TV-sarjaan 30-luvun mies (1969).

Vuonna 1986 Yliruusi saavutti 3. sijan Pohjoismaisten TV-yhtiöiden näytelmäkirjoituskilpailussa teoksella Terveisiä Enok-sedältä. Voitto meni Tanskaan ja kakkossija Norjaan. Yliruusin teos sekä norjalainen teos saivat samat pisteet, joten hopea ja pronssi ratkaistiin arvalla norjalaisen eduksi.

Tarton Vanemuine-teatteri esitti vuonna 1989 näytelmän Makuuhuoneet (Magamistoad). Se oli ensimmäinen poliittinen näytelmä Virossa, johon lupaa ei kysytty Moskovasta. Suomessa sitä ei voinut esittää Kekkosen kaudella. Teos julkaistiin 1990 omakustannekirjana.

Yliruusi otti aikoinaan kantaa myös Tšekkoslovakian miehitykseen 1968 teoksellaan Umpikuja, joka julkaistiin vuonna 1969.

Kirjoja

• Yllätysmurha. Jännitysromaani (1960)
• Sitä ei satu kaikille (1960)
• Kuolema kertoo vitsin. Salapoliisiromaani (1961)
• ”Hermosavut”. Kassakaappimurrot. Jännitysromaani (1963)
• Joulu Toijalan takana. Salapoliisiromaani (1963)
• Rikosetsivien vapaapäivä. Salapoliisiromaani (1963)
• Savuverho. Jännitysromaani (1964)
• Malttamaton sydän (1968)
• Umpikuja (1969)
• Juopunut ramppi (1970)
• Toivo tulee kaupunkiin (1978)
• Käsi kädessä. Rakkaustarina (1979)
• Mielipieliä. Ovissakulkijan ajatuksia (1984)
• Vastapalvelu. Farssi (1990)
• Kiitoskirje (1990)
• Makuuhuoneet (1990)
• Hellämielisiä kertomuksia (1991)
• Niin monet muistot (1991)
• Ei liian kevyesti, tunteella (1992)

Käännöksiä

• Jean-Pierre Conty: Mustaa valoa (1960)
• Mario Fratti: Allende ja Olivares (1973)
• Václav Ctvrtek: Rosvo Rudolf (1980)

Näytelmiä

• Kaappi (1959)
• Leikkimurha. Jännityskomedia (1959)
• Makuutuvat (1971)
• Lukianos (1975)
• Kesäillan valssi (1978)
• Kadonneen aapiskirjan arvoitus (1978)
• Naisen rooli (1978)
• Makuuhuoneet (1989)
• Uusi Luther (1980)
• Johtajavalssi (1994)
• Tehtäväänsä kutsuttu (1994)

Lähteet

• Kuolleita. Ruumiin kulttuuri, 1994, 11. vsk, nro 3, s. 27.

Aiheesta muualla

• Tauno Yliruusin muistokirjoitus Helsingin Sanomissa (Arkistoitu)