Nick Park
Nicholas Wulstan ”Nick” Park (s. 6. joulukuuta 1958[1] Preston, Lancashire, Englanti) on brittiläinen animaattori ja elokuvantekijä. Park tunnetaan etenkin suosituista Wallace & Gromit -vaha-animaatioistaan.[2] Nick Park on ollut Oscar-ehdokkaana vuoteen 2016 mennessä kuusi kertaa ja voittanut Oscarin niistä neljästi: Koti kaikilla mukavuuksilla (1989), Väärät housut (1993), Läheltä piti (1995) ja Wallace & Gromit: Kanin kirous (2005).
Elämä ja ura[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Kouluaikoina Nick Parkilla oli tapana piirrellä vihkoihinsa erilaisia sarjakuvia. Tästä opettajat eivät pitäneet ja sanoivat hänelle monesti, ettei hän ansaitsisi elantoaan sarjakuvilla. Park opiskeli Sheffieldin yliopistossa sekä Britannian kansallisessa elokuvakoulussa National Film and Television Schoolissa, jossa hän alkoi tehdä lopputyönään ensimmäistä Wallace & Gromit -animaatiotaan. Vuonna 1985 hänet palkattiin animaattoriksi Aardman Animations -elokuvayhtiöön Bristoliin. Vuonna 1989 Park julkaisi kaksi lyhytanimaatiota, jotka tekivät hänestä kuuluisan: ensimmäisen Wallace & Gromit -elokuvan Suurenmoinen huviretki (A Grand Day Out) sekä satiirin Koti kaikilla mukavuuksilla (Creature Comforts), jossa kotioloistaan puhuvien brittien äänet oli pantu animoitujen eläintarhan eläinten suuhun. Jälkimmäinen elokuva toi Parkille hänen ensimmäisen Oscarinsa. Suurenmoinen huviretki sai ehdokkuuden.[2]
Park jatkoi Wallacen ja Gromitin parissa lyhytelokuvilla Väärät housut (The Wrong Trousers, 1993) ja Läheltä piti (A Close Shave, 1995), jotka molemmat voittivat Oscarit.[2] Parkin elokuvien on sanottu tehneen teknisen vallankumouksen savianimaation saralla: niiden juonet ovat äärimmäisen hiottuja, niiden lavastus, kuvaus, äänitehosteet ja musiikki ovat "oikeiden" elokuvien luokkaa.
Parkin elokuvien ja niiden menestyksen ansiosta Aardman teki hollywoodilaisen Dreamworks-studion kanssa sopimuksen sarjasta pitkiä animaatioelokuvia. Ensimmäinen oli Parkin ja Peter Lordin ohjaama Kananlento (Chicken Run, 2000), jota seurasi Parkin ja Steve Boxin Wallace & Gromit: Kanin kirous (Wallace & Gromit: The Curse of the Were-Rabbit, 2005), joka teki Oscar-gaalassa uuden aluevaltauksen vaha-animaatiolle voittamalla parhaan animaatioelokuvan Oscarin ensimmäisenä vaha-animaationa. Park ja Aardmanin animaattorit ovat pitäneet tiukasti kiinni vanhanaikaisesta "stop motion" -animaatiotekniikastaan: savihahmoa pitää liikuttaa 24 kertaa sekunnin otosta varten, ja valmista elokuvaa valmistuu vain muutamia sekunteja päivässä. Park on jopa jättänyt tahallaan sormenjälkiään näkyviin hahmojen pinnalle, kontrastiksi kliinisille tietokoneanimaatioille.
Filmografia[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Lyhytelokuvat[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- Suurenmoinen huviretki (A Grand Day Out, 1989)
- Koti kaikilla mukavuuksilla (Creature Comforts, 1989)
- Väärät housut (The Wrong Trousers, 1993)
- Läheltä piti (A Close Shave, 1995)
- Paakarin painajainen (A Matter of Loaf and Death, 2008)
Pitkät animaatioelokuvat[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- Kananlento (Chicken Run, 2000)
- Wallace & Gromit: Kanin kirous (Wallace & Gromit: The Curse of the Were-Rabbit, 2005)
- Luolamies (Early Man, 2018)
Televisiosarjat[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- Eläimellistä menoa (Creature Comforts, 2003-2006)
- Wallacen ja Gromitin huippuhärveleitä (Wallace & Gromit's Cracking Contraptions, 2002)
- Late Lammas (Shaun the Sheep, 2007)
- Wallace ja Gromit keksintöjen maailmassa (Wallace and Gromit's World of Invention, 2010)
Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- ↑ PARK, Nicholas Wulstan, Who's Who 2015. Viitattu 28.5.2015.
- ↑ a b c Kemp, Philip: Park, Nick, teoksessa Pendergast, Tom & Pendergast, Sara (toim.): International Dictionary of Films and Filmmakers, Vol. 4: Writers and Production Artists, 4th edition, s. 660. St. James Press, 2000. Teoksen verkkoversio (pdf) (viitattu 10.4.2015). englanti (Arkistoitu – Internet Archive)
| ||||||||||||||||||||||
