Wallace & Gromit: Kanin kirous

Wikipediasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Wallace & Gromit: Kanin kirous
Wallace & Gromit: The Curse of the Were-Rabbit
Elokuvajuliste.
Elokuvajuliste.
Ohjaaja Steve Box
Nick Park
Käsikirjoittaja Nick Park (hahmot)
Bob Baker
Steve Box
Mark Burton
Tuottaja Claire Jennings
Peter Lord
Nick Park
Carla Shelley
David Sproxton
Säveltäjä Julian Nott
Kuvaaja Tristan Oliver
Dave Alex Riddett
Leikkaaja David McCormick
Angharad Owen
Gregory Perler
Pääosat Peter Sallis
Ralph Fiennes
Helena Bonham Carter
Valmistustiedot
Valmistusmaa  Yhdistynyt kuningaskunta
Tuotantoyhtiö DreamWorks SKG
Ensi-ilta Australia 4. syyskuuta 2005
Yhdysvallat 7. lokakuuta 2005
Yhdistynyt kuningaskunta 14. lokakuuta 2005
Suomi 14. lokakuuta 2005[1]
Kesto 85 minuuttia
Alkuperäiskieli englanti
Edeltäjä Läheltä piti
Seuraaja Paakarin painajainen
Aiheesta muualla
IMDb
Elonet
AllMovie

Wallace & Gromit: Kanin kirous (engl. Wallace & Gromit: The Curse of the Were-Rabbit) on Oscar-palkittu stop motion -tekniikalla valmistettu vaha-animaatioelokuva, joka valmistui vuonna 2005. Se oli ensimmäinen täyspitkä Wallace & Gromit -elokuva.

Elokuvan ohjasivat Nick Park ja Steve Box.[2] Se on toteutettu perinteisellä käsin tehtävällä vaha-animaatiotekniikalla, mutta lisäksi on käytetty tietokoneella tehtyjä erikoisefektejä.[2]

Juoni[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Varoitus:  Seuraava kirjoitus paljastaa yksityiskohtia juonesta.

Kun Wallacen ja Gromitin kotikaupungissa valmistaudutaan perinteiseen lady Campanula Tottingtonin järjestämään jättiläisvihanneskisaan, kaupungin asukkaat haluavat suojella omia kilpailuvihanneksiaan nälkäisiltä kaneilta. Asukkaat palkkaavat avukseen Wallacen ja Gromitin, joiden perustama tuholaistorjuntapalvelu Anti-Tihu on erikoistunut hävittämään tuholaiset hellävaraisesti. Koska kaksikko ei ole halunnut vahingoittaa kaneja, he ovat keränneet niitä omaan kellariinsa. Valitettavasti kanien ruokkiminen aiheuttaa yhä pahempia ongelmia.

Wallacen mielestä kaneista pitäisi kitkeä pois niiden huonot tavat ja aivopestä ne ei-kasvissyöjiksi. Pahaksi onneksi Wallacen käsissä keksintö epäonnistuu ja vihannesmaita uhkaa uusi vihollinen: jättiläismäinen ihmiskani.

Wallace, joka on ihastunut lady Tottingtoniin, lupaa hankkiutua eroon ihmiskanista, mutta myös lordi Victor Quatermainella on samanlaiset suunnitelmat.

Vihanneskilpailun aikana jättikani paljastuu Wallaceksi.

Juonipaljastukset päättyvät tähän.

Ääninäyttelijät[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Alkuperäiset[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

 Peter Sallis  … Wallace, Pupsi  
 Ralph Fiennes  … Victor Quatermaine  
 Helena Bonham Carter  … Lady Tottington  
 Peter Kay  … konstaapeli Albert Mackintosh  
 Nicholas Smith  … kirkkoherra Hedges  
 Dicken Ashworth  … herra Turre  
 Liz Smith  … rouva Turre  
 John Thomson  … herra Windfall  
 Mark Gatiss  … neiti Blight  
 Vincent Ebrahim  … herra Caliche  
 Geraldine McEwan  … neiti Thripp  
 Edward Kelsey  … herra Ruohola  
 Dicken Ashworth  … herra Mulch  
 Robert Horvath  … herra Dibber  
 Pete Atkin  … herra Crock  
 Noni Lewis  … rouva Girdling  
 Ben Whitehead  … herra Leaching  
 Christopher Fairbank  … sivuäänet  
 James Mather  … sivuäänet  
 William Vanderpuye  … sivuäänet  

Suomenkieliset[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

 Juha Muje  … Wallace, Pupsi  
 Heikki Sankari  … Victor Quatermaine[3]  
 Anna Hultin  … Lady Tottington  
 Tom Pöysti  … konstaapeli Albert Mackintosh  
 Aarre Karén  … kirkkoherra Hedges  
 Maija-Liisa Peuhu  … rouva Turre  
 Pasi Ruohonen  … herra Turre  
 Antti Pääkkönen  … herra Windfall, herra Caliche  
 Rauno Ahonen  … herra Dibber  
 Veikko Honkanen  … herra Ruohola, herra Crock  
 Annamari Metsävainio  … sivuäänet  
 Jaana Bister  … sivuäänet  
 Liisa Paatso  … sivuäänet  
 Ari Parviainen  … sivuäänet  
 Vaula Hyry  … sivuäänet  
 Hannele Karppinen  … sivuäänet  
 Tiia Louste  … sivuäänet  
 Sini Ravander  … sivuäänet  
 Teuvo Matala  … sivuäänet  
 Tommi Varis  … sivuäänet  

Palkinnot[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Arvioita[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Turun Sanomien Päivi Valotien mukaan mies ja koira -parivaljakon ensimmäinen täyspitkä seikkailu pysyy yllättävänkin hyvin kasassa. Se jaksaa viihdyttää myös aikuista katsojaa juurevilla hahmoillaan, mainiolla alkuperäisdialogilla ja roisilla huumorilla, jossa ei ole kuitenkaan mitään pahantahtoista ja ilkeää. Vaha-animaation rinnalle otettu uusi 3D-tekniikka ei Valotien mielestä vähennä käsityön tuntua, vaan lähikuvissa näkyy yhä tekijöiden sormenjälkiä.[4]

Aku Ankka -lehdessä Jukka Heiskanen kuvailee elokuvaa "vanhojen brittiläisten kauhuelokuvien lempeäksi parodiaksi", jossa kauhuaineksia on ehkä vähän liikaa pienimmille katsojille ja pitää elokuvaa muille katsojille "kekseliäisyydessään ratkihauskana vauhtielämyksenä".[2]

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. http://www.cinemasf.net/view.shtml?eiv/w/0028
  2. a b c Jukka Heiskanen: Filminurkka, Wallace ja Gromit: Kanin kirous. Aku Ankka 42/2005.
  3. https://www.elonet.fi/fi/elokuva/1301480
  4. Valotie, Päivi: Vahanuket vauhdissa Turun Sanomat. 14.10.2005. Viitattu 19.4.2019.