Kaksi vanhaa tukkijätkää
| Kaksi vanhaa tukkijätkää | |
|---|---|
 |
|
| Ohjaaja | Ossi Elstelä |
| Käsikirjoittaja | Reino Helismaa |
| Perustuu | Reino Helismaan sanoittamaan iskelmään ”Kaksi vanhaa tukkijätkää”, säv. Toivo Kärki |
| Tuottaja | T. J. Särkkä |
| Säveltäjä | Toivo Kärki |
| Kuvaaja | Pentti Valkeala |
| Leikkaaja | Armas Vallasvuo |
| Lavastaja | Aarre Koivisto |
| Pääosat |
Anneli Sauli Olavi Virta Ossi Elstelä |
| Valmistustiedot | |
| Valmistusmaa | Suomi |
| Tuotantoyhtiö | Suomen Filmiteollisuus |
| Ensi-ilta | 13. elokuuta 1954 |
| Kesto | 86 min |
| Alkuperäiskieli | suomi |
| Aiheesta muualla | |
| IMDb | |
| Elonet | |
Kaksi vanhaa tukkijätkää on Ossi Elstelän ohjaama vuonna 1954 valmistunut elokuva. Sen päärooleja näyttelevät Elstelä itse sekä Olavi Virta ja Anneli Sauli. Elokuvan nimi on peräisin Reino Helismaan sanoittamasta, Toivo Kärjen säveltämästä iskelmästä ”Kaksi vanhaa tukkijätkää”.
Elokuvassa kuullaan muutamia ikivihreiksi muuttuneita kappaleita, mutta Kärjen ja Helismaan laulu ”Kaksi vanhaa tukkijätkää"” soi vain orkesterisovituksena lopussa[1].
Juoni[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Vuorineuvos Saarinen (Ossi Elstelä) on saanut lääkäriltä kehotuksen pitää liikarasituksen vuoksi puolen vuoden loman. Hän päättää lähteä nuoruutensa työmaisemiin Akkakoskelle, jossa oli aikoinaan tukkijätkänä. Saavuttuaan tukkikämpälle hän todellisen henkilöllisyytensä salaamiseksi esittäytyy Taneli Saareksi. Taneli saa ystävän Jaakko ”Moterni Jaska” Naskalista, joka haikailee vanhoja parempia aikoja ja auttaa Tanelia sopeutumaan savotalle. Vuorineuvoksen Liisa-tytär (Anneli Sauli) seuraa pian isänsä jäljessä savotalle ollessaan huolissaan isästään. Tanelin kiivaasta vastustuksesta huolimatta Liisan ja Savotan kympin Kari Hongan (Olavi Virta) välille syttyy romanssi.
Näyttelijät[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
| Anneli Sauli | … | Elisabeth ”Liisa” Saarinen |
| Ossi Elstelä | … | Vuorineuvos Daniel Saarinen |
| Ossi Elstelä | … | Saari, Taneli |
| Armas Jokio | … | Jaakko Naskali, ”Moterni-Jaska” |
| Olavi Virta | … | Etumies Kari Honka |
| Arttu Suuntala | … | Brynolf Varttinen, ”Tumma” |
| Urho Seppälä | … | tohtori Somppi |
| Siiri Angerkoski | … | rouva Saarinen |
| Jokke Liebkind | … | lähetystösihteeri Galinos |
| Ruth Johansson | … | Brita Saarinen |
| Gerda Ryselin | … | päivällisvieraita |
| Erik Fröling | … | päivällisvieraita |
| Rainer Karvinen | … | Ragnar Saarinen |
| Bruno Johansson | … | Henrik, hovimestari |
| Aarne Laine | … | yli-insinööri Lampi |
| Leo Torkko | … | autonkuljettaja Laaksonen |
| Hilly Lindqvist | … | Sanna Honka, Karin äiti |
| Lennart Lauramaa | … | tukkilaisia |
| Anton Soini | … | tukkilaisia |
| Hannes Veivo | … | tukkilaiskisojen sihteeri |
| Arvo Kuusla | … | tukkilainen kuuluttajan ääni |
| Toivo Sahlström | … | tukkilainen |
| Leo Lähteenmäki | … | merimies Tauno Rafael Tuuteri alias kreivi de Brisson |
| Lasse Saxelin | … | vapaaherra von Silvercrona |
Tuotanto[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
”Kari Hongan” rooliin oli alkujaan suunniteltu Tapio Rautavaaraa, mutta rooliin tuli kuitenkin Olavi Virta.
Vastaanotto[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Aikalaisarvioijille elokuva oli myönteinen yllätys. Paula Talaskivi (Helsingin Sanomat) kirjoitti: ”Ossi Elstelä – – on havainnut eräitä 'uusia' piirteitä tarvittavan tukkilaisfilmeissäkin ja pystynyt niitä myös toteuttamaan”.[2] Helismaan käsikirjoituksia on moitittu heppoisiksi,[3] mutta tässä tapauksessa Leo Nordberg (Uusi Suomi) piti käsikirjoitusta Helismaan siihenastisen uran parhaimpana.[2]
Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- ↑ Pajukallio, Arto: Elokuvat. Helsingin Sanomat 14.6.2014.
- ↑ a b Kaksi vanhaa tukkijätkää Elonet. Lehdistöarvio. Viitattu 30.6.2014.
- ↑ Esimerkiksi Me tulemme taas Elonet. Lehdistöarvio. Viitattu 30.6.2014.
| ||||||||||||
| ||||||||||||||||||||||