Koirankynnen leikkaaja (elokuva)

Kohteesta Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun
Koirankynnen leikkaaja
Koirankynnen leikkaaja elokuvajuliste.jpg
Ohjaaja Markku Pölönen
Käsikirjoittaja Markku Pölönen
Tuottaja Kari Sara
Säveltäjä Vesa Mäkinen
Kuvaaja Kari Sohlberg
Leikkaaja Jukka Nykänen
Lavastaja Minna Santakari
Pääosat Peter Franzén
Taisto Reimaluoto
Ahti Kuoppala
Vieno Saaristo
Ville Virtanen
Valmistustiedot
Valmistusmaa Suomen lippu Suomi
Tuotantoyhtiö Fennada-Filmi
Ensi-ilta 13. helmikuuta 2004
Kesto 105 min
Alkuperäiskieli suomi
Budjetti 1,3 milj. €
(640 000 € SES)
Aiheesta muualla
IMDb
Elonet

Koirankynnen leikkaaja on vuonna 2004 ensi-iltansa saanut suomalainen Markku Pölösen ohjaama elokuva, joka perustuu Veikko Huovisen samannimiseen romaaniin.

Elokuva voitti viisi Jussi-palkintoa kategorioissa paras elokuva, ohjaus, miespääosa, käsikirjoitus ja kuvaus.[1]

Tarina[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Varoitus:  Seuraava kirjoitus paljastaa yksityiskohtia juonesta.

Elokuvassa Mertsi Vepsäläinen (Peter Franzén) lähtee muiden mukana sotaan. Hän hyvästelee kotiin jäävän tyttöystävänsä. Rintamalla Mertsi haavoittuu vaikeasti päähän ja taistelutoverinsa Eetvi Manninen (Taisto Reimaluoto) pelastaa hänet oman henkensä uhalla. Mertsi viedään sotasairaalaan, mutta hän ei ole enää entisensä: luodin aiheuttama aivovamma on taannuttanut hänet lapsen tasolle. Tyttöystävä saapuu äitinsä kanssa sotasairaalaan tapaamaan Mertsiä, mutta tämän nähtyään äiti saattaa tyttärensä pois ja Mertsi jää yksin. Sodan päätyttyä Mertsi on aputöissä kansakoululla remonttihommissa, työkaverinaan Ville Kuosmanen (Ahti Kuoppala).

Ville kertoilee kotipuolessaan olevasta erikoisen hyväluontoisesta koirastaan Sakesta, joka on nimestään huolimatta pystykorvanarttu. Villen mukaan se on hyvin viisas ja aavistaa kun isäntä valmistautuu pyyntikauteen. Sen kynnet aiheuttavat kuitenkin harmia, sillä Sakke saattaa lumessa repiä ne auki ja siksi ne täytyy leikata, mihin kykenee vain pätevä tekijä. Ville päättää leikillään antaa valtakirjan koirankynsien leikkaamiseen Mertsille, joka innostuu asiasta lapsen lailla ja näkee seuraavana yönä unta, jossa Saken käpälistä vuotaa verta. Mertsi poistuu yön selkään kellekään kertomatta.

Mertsi matkustaa junassa vailla päämäärää ja törmää sattumalta Eetviin, joka on matkalla savottaan. Kysyttäessä Mertsi kertoo itsekin olevansa menossa metsätöihin. Tukkikämpille saavuttua työnsaanti tuottaa ongelmia, sillä Mertsillä ei ole työstä kokemusta ja vasta Eetvin ryhtyminen takuumieheksi avaa työnteon mahdollisuuden. Mertsin poiketessa Villen kotimökille hän esittää valtakirjansa ja yrittää leikata koiran kynsiä. Sakke puree Mertsiä. Ville saapuu mökilleen ja taivastelee Mertsin tyhmyyttä: kuono olisi tietenkin pitänyt sitoa ennen yritystä.

Mertsin palattua tukkikämpälle purema alkaa tulehtua ja hänelle nousee kuume. Eetvi lähtee toimittamaan Mertsiä sairaalaan pitkien korpitaipaleiden päähän. Sairaalassa tohtori rauhoittelee antibioottien hoitavan tulehduksen. Mertsin ollessa toipilaana Eetvi saapuu tätä tervehtimään. Hänellä on tuomisia kotoa sekä Villen antama rasia. Siitä paljastuu omituinen kapine, kunniamerkkihihnaan kiinnitetyt koiran kynnet. Eetvi ei tiedä mitä asiasta pitäisi ajatella, mutta Mertsi nykäisee ryhdikkään asennon kuin sotilas ja valmistautuu selvästi vastaanottamaan kunniamerkin. Eetvi kiinnittää "kunniamerkin" koirankynnen leikkaajan rintaan ja kuva loittonee tapahtumista laajaan maisemakuvaan talvisen järvenselän ylle.

Juonipaljastukset päättyvät tähän.

Rooleissa[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

 Peter Franzén   … Mertsi Arhippa Vepsäläinen  
 Taisto Reimaluoto   … Eetvi Manninen  
 Ahti Kuoppala   … Ville Kuosmanen  
 Ville Virtanen   … Esimies Luti  
 Risto Salmi  … Hevosmies Turpeinen  
 Timo Lavikainen   … Leinonen  
 Leo Lastumäki   … Vanha mies  
 Simo Tamminen   … Lääkäri  
 Vieno Saaristo   … Taimi Kuosmanen  
 Hannu Virolainen   … Asemapäällikkö  
 Riitta Piironen   … Opettaja  
 Seppo Timonen   … Humu  

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. Voittajat: 2000–2009 Jussit.fi. Viitattu 13.2.2015.