Tämä on lupaava artikkeli.

Sara Wacklin

Wikipediasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun

Sara Wacklin
Sara Wacklin, Edla Jansson-Blommérin maalaama muotokuva vuodelta 1846.
Sara Wacklin, Edla Jansson-Blommérin maalaama muotokuva vuodelta 1846.
Henkilötiedot
Syntynyt 26. toukokuuta 1790
Oulu
Kuollut 28. tammikuuta 1846 (55 vuotta)
Tukholma
Ammatti opettaja, kirjailija
Kirjailija
Äidinkieli ruotsi
Tuotannon kieli ruotsi
Pääteokset Sata muistelmaa Pohjanmaalta
Aiheesta muualla
Nuvola apps bookcase.svg
Löydä lisää kirjailijoitaKirjallisuuden teemasivulta

Sara Elisabeth Wacklin (26. toukokuuta 1790 Oulu28. tammikuuta 1846 Tukholma) oli oululaissyntyinen kirjailija ja naisten koulutuksen edelläkävijä. Hän oli Suomen ensimmäisiä naiskirjailijoita.[1]

Wacklin johti Suomessa useita tyttökouluja ja pyrki opettamaan tyttöjä samoissa aineissa kuin poikiakin. Yksityiskoulut opettivat aikanaan tytöille lähinnä koti- ja seurustelutaitoja, mutta Wacklinin kouluissa heille opetettiin muun muassa kieliä ja matematiikkaa. Opettajanuransa jälkeen Wacklin keskittyi kirjoittamiseen ja julkaisi vuosina 1844–1845 kolmiosaisen teoksen Sata muistelmaa Pohjanmaalta, jossa on lyhyitä kertomuksia Oulusta ja sen ympäristöstä. Teos sai hyvän vastaanoton, ja se myytiin loppuun muutamassa kuukaudessa.

Elämä[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Nuoruus ja opiskelu[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Sara Wacklin syntyi Oulussa vuonna 1790. Hänen vanhempansa olivat kaupunginviskaali Zacharias Wacklin ja kauppiaantytär Catharina Uhlander. Zacharias-isä kuoli marraskuussa 1793, ja Catharina jäi yksin kolmen lapsensa kanssa. He tulivat toimeen avustusten varassa.[2]

Sara aloitti 16-vuotiaana pienten lasten koulun apuopettajana ja alkoi näin elättää itsensä ja äitinsä.[3] Hänen vanhemmat veljensä, Samuel Gabriel ja Carl Fredrik olivat jo lähteneet kotoa: Samuel toimi Tukholmassa proviisorina ja Carl oli sotilasuralla.[2]

Wacklin opiskeli vuosina 1813–1815 Turussa ranskaa ja musiikkia. Opinnot mahdollisti kaukaisen sukulaisen, apteekkari Johan Julinin tarjoama taloudellinen tuki. Wacklin työskenteli Turun-vuosiensa jälkeen kotiopettajana eri puolella Etelä-Suomea. Hän opetti muun muassa Gustafva Sofia Hjärnen perheessä ja sai Hjärnen salongista kirjallisia vaikutteita.[2] Wacklin vieraili vuonna 1819 opintomatkalla Tukholmassa.[3]

Opettajana[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Palattuaan Tukholmasta Ouluun Wacklin perusti tyttökoulun, josta tuli nopeasti porvariston suosima. Opetussuunnitelma vastasi pojille triviaalikouluissa annettavaa opetusta. Wacklinin tavoitteena oli jatkaa tyttöjen koulutusta alkeiskoulun jälkeen. Tyttökoulu tuhoutui kuitenkin Oulun suurpalossa vuonna 1822. Tulipalo kohtasi myös hänen Turussa sijainnutta pensionaattiaan Turun palossa 1827.[4]

Wacklin muutti vuonna 1830 takaisin Ouluun ja perusti sinne uuden tyttökoulun, joka sijaitsi Franzénin talon itäpäädyssä. Siellä opetettiin uskontoa, laskentoa, historiaa, maantietoa, saksaa ja ranskaa. Wacklin sai mainetta hyvänä opettajana, ja hänen opetuksessaan kristillinen näkemys yhdistyi Jean-Jacques Rousseaun oppeihin. Hän pyrki opettamaan innostavasti ja vaihtelevasti, ja hän vastusti ruumillista kuritusta. Wacklinin koulussa tehtiin myös näytelmiä ja retkiä, joista monet suuntautuivat Hupisaarilla olleeseen Julinin perustamaan kasvitieteelliseen puutarhaan.[4]

Wacklin lähti heinäkuussa 1835 opintomatkalle Ranskaan, missä hän pystyi suorittamaan ylempiä opintoja, jotka avautuivat Suomen yliopistoissa naisille vasta 1900-luvun alussa.[4] Hän suoritti opettajadiplomin Sorbonnen yliopistossa.[3] Hän lienee ollut ensimmäinen suomalaisnainen, joka hankki opettajan pätevyyden.[5]

Palattuaan Suomeen Wacklin perusti Helsinkiin Senaatintorin varrella triviaalikoulua ja lukiota vastaavan tyttökoulun. Koulu oli suosittu, mutta se lakkautettiin kolmen vuoden jälkeen. Wacklin johti vielä tämän jälkeen neljän vuoden ajan alempaa tyttökoulua, mutta kesällä 1843 hän lopetti uransa opettajana. Wacklin saattoi katsoa, ettei pystynyt kilpailemaan syksyllä 1844 aloitetun valtiollisen tyttökoulun kanssa, jota johti Amalia Ertman.[4]

Wacklin oli ollut opettajana edelläkävijä, sillä hän lähti siitä, että tytöille opetettaisiin samoja aineita kuin pojillekin. Yksityiset tyttökoulut olivat siihen asti pääasiassa lähteneet porvarillisesta ideologiasta. Tytöille opetettiin koti- ja seurustelutaitoja, jotta he pärjäisivät avioliittomarkkinoilla. Filosofian tohtori Taina Pitkänen-Kolin mukaan Wacklin ajatteli, että naisen olisi tultava itsellisesti toimeen, minkä takia myös kouluissa piti olla muutakin opetusta.[5]

Sata muistelmaa Pohjanmaalta[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Wacklin muutti syksyllä 1843 Tukholmaan, mistä hän osti kivitalon Köpmansgatanilta. Hän asui sen neljännessä kerroksessa, ja vuokralaisena hänellä oli nuori taideopiskelija Edla Jansson. Wacklin alkoi keskittyä Tukholmassa kirjalliseen uraansa. Hänen ensimmäinen ideansa oli Lyhyt ote Suomen historiasta ynnä muita tietoja Suomen Pohjanmaalta, jota varten hän oli lukenut historiallista kirjallisuutta ja tehnyt sukututkimusta. Wacklinin suunnitelmat kuitenkin muuttuivat, kun hänen pikkuserkkunsa, apupappi ja kirjailija Gustaf Henrik Mellin oli innostanut Wacklinia kirjoittamaan lisää. Mellin auttoi myös löytämään teokselle kustantajan.[4]

Teoksen Hundrade minnen från Österbotten (1844–1845) kaksi ensimmäistä osaa ilmestyivät K. R. Loonströmin kustantamana vuonna 1844 ja kolmas osa seuraavana vuonna. Kustannussopimuksella oli ankarat ehdot, ja Wacklin olisi joutunut ostamaan jäännöspainoksen, jos tuhannen kappaleen laitosta ei saisi myytyä vuoden 1845 aikana. Wacklinin teos myytiin kuitenkin loppuun parissa kuukaudessa. Ennakkotilauksiakin sille kertyi peräti 600.[6] Teos julkaistiin suomeksi vuosina 1872–1876 nimellä Satanen muistelmia Pohjanmaalta, ja uusin suomennos Sata muistelmaa Pohjanmaalta julkaistiin 1960-luvulla.

Sata muistelmaa Pohjanmaalta sisältää lyhyitä kertomuksia, jotka sijoittuvat enimmäkseen Ouluun ja sen lähiseuduille. Päähenkilöinä on tavallisia ihmisiä, mutta myös kuuluisia henkilöitä.[7] Kirjallisuushistoriallisesti teos on mielenkiintoinen, sillä sillä ei varsinaisesti ole Suomessa edeltäjiä eikä seuraajia. Kirjan lähin esikuva lienee Fredrika Bremerin porvariskuvaukset. Wacklin saattoi tuntea Ranskan-ajaltansa myös Honoré de Balzacin leikilliset tarinat. Tutkimuksessa kirjan naiskuva on nähty ristiriitaisena: toisaalta se on romanttista ja toisaalta ironosoivaa ja realistista.[3]

Sata muistelmaa Pohjanmaalta otettiin vastaan pääosin myönteisesti, ja esimerkiksi Zachris Topelius ylisti sen sivistyshistoriallista arvoa, sujuvaa sanontaa ja elämänmyönteisyyttä. Wacklinia kuitenkin myös kritisoitiin, ja häntä syytettiin juoruilusta ja valehtelusta, sillä monet henkilöt olivat tunnistettavia.[6]

Kuolema ja muistelmien jatko-osa[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Wacklin koki joistakin vastoinkäymisistä huolimatta itsensä etuoikeutetuksi ja kutsui itseänsä ”yhtenä onnellisimmista ikäneidoista maan päällä”. Hänen onnensa Tukholmassa ei kuitenkaan kestänyt kauaa, sillä hän kuoli sappivaivojen ja halvauskohtausten haurastamana 28. tammikuuta 1846. Hän oli testamentissaan kieltänyt kalliit hautajaiset ja muistomerkit, ja hänet haudattiin Tukholman pohjoistullin ulkopuolella olleeseen yhteishautaan. Wacklin lahjoitti testamentissaan tuhat pankkiriksiä stipendirahastoksi Helsingin yliopistolle.[4]

Wacklin ei ehtinyt saada valmiiksi jatko-osaksi aiottua Satanen muistelmia Etelä-Suomesta. Wacklinin nimellä julkaistiin kuitenkin 1850-luvulla vaasalaisessa Ilmarisessa joukon tarinoita nimellä Pohjalaisia kaskuja, jälkisatoa, Sara Wacklinilta.[3] Vaasan saaristolaismurteella tehtyjen kaskujen alkuperä on kuitenkin epäselvä, eikä Wacklinin tiedetä ikinä käyneen Vaasassa.[8]

Kuoleman jälkeen[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Into Saxelinin veistämä Sara Wacklinin muistoreliefi Ainolan puistossa Oulussa.

Wacklin on saanut Oulussa kuolemansa jälkeen useita tunnustuksia. Vuonna 1908 Oulun Kuusiluodossa nimettiin katu Saarankaduksi ja vuonna 1927 Pohjois-Pohjanmaan museon edessä paljastettiin Into Saxelinin tekemä muistoreliefi. Wacklin valittiin vuonna 1971 Oulun ”vuoden naiseksi” ja hänen Tukholman-kotinsa ja Franzénin talon seiniin hankittiin muistolaatat. Vuoden Sara -kunniakirjaa on vuodesta 1987 jaettu naiselle tai yhteisölle, joka on toiminut naisten hyväksi Oulussa.[8]

Wacklinin syntymän 200-vuotisjuhlan kunniaksi Oulussa järjestettiin useita tapahtumia ja Myllytullissa nimettiin palvelutalo Sara Wacklin -taloksi. Johanna Enckellin kirjoittama näytelmä Sadan unelman Sara kantaesitettiin vuonna 1995 Oulussa, ja Wacklin voitti vuonna 2005 sanomalehti Kalevan järjestämän äänestyksen kaikkien aikojen oululaisesta.[8]

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. Vahtola, Jouko: ”Wacklin, Sara (1790–1846)”, Suomen kansallisbiografia, osa 10, s. 204–206. Helsinki: Suomalaisen Kirjallisuuden Seura, 2007. ISBN 978-951-746-451-2. Teoksen verkkoversio.
  2. a b c Ylös köyhyydestä Oulun kaupunginkirjasto-maakuntakirjasto. Viitattu 2.7.2020.
  3. a b c d e Alarto, Anne & Kyrki, Irma & Saraste, Maija: Saran sisaret – naiskirjallisuuden perinnettä Suomessa 1800-luvulta 1900-luvun alkuun (PDF) 2000. Oulun kaupunginkirjasto-maakuntakirjasto. Viitattu 2.7.2020.
  4. a b c d e f Elämäntyö opettajana Oulun kaupunginkirjasto-maakuntakirjasto. Viitattu 2.7.2020.
  5. a b Mällinen, Jarmo: Sara Wacklin – It­se­näi­nen nainen edellä ai­kaan­sa Kaleva.fi. 2.1.2005. Viitattu 2.7.2020.
  6. a b Sata muistelmaa Pohjanmaalta Oulun kaupunginkirjasto-maakuntakirjasto. Viitattu 2.7.2020.
  7. Sara Wacklin Oulun kaupunginkirjasto-maakuntakirjasto. Viitattu 2.7.2020.
  8. a b c Sara Wacklinin neljä vuosisataa Oulun kaupunginkirjasto-maakuntakirjasto. Viitattu 10.8.2020.

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]