Honoré de Balzac

Kohteesta Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun
Honoré de Balzac
1842
1842
Syntynyt 20. toukokuuta 1799
Kuollut 18. elokuuta 1850 (ikä 51)
Ranska
Ammatit kirjailija
Tyylilajit realismi
Pääteokset Ukko Goriot
Saiturin tytär
Bette-serkku
Tuotannon kieli ranska
Puoliso Eveline Hanska
Nuvola apps bookcase.svg
Löydä lisää kirjailijoitaKirjallisuuden teemasivulta

Honoré de Balzac (20. toukokuuta 1799 Tours18. elokuuta 1850 Pariisi) oli merkittävä ranskalainen kirjailija. Hänen tunnetuimpia teoksiaan ovat Ukko Goriot, Saiturin tytär ja Bette-serkku.[1]

Balzac luetaan kirjallisuuden realismin kantaisiin, vaikka iso osa hänen tuotannostaan kunnioittaa ranskalaisen romantiikan perinteitä. Hänen teossarjansa Inhimillinen komedia (La Comédie humaine) käsittää yli 90 toisiinsa nivoutunutta romaania ja novellia, joilla hän yritti kuvata oman aikansa ranskalaisen porvariston elämää. Kunnianhimoinen suurprojekti jäi pahasti kesken.

Balzac kuului itse porvaristoon, mutta ihannoi aatelistoa. Lisukkeen "de" hän lisäsi nimeensä itse. Balzac kirjoitti jopa 15 tuntia päivässä, lähinnä mustan kahvin voimalla. Hän oli Puolassa asuvan naisen kanssa kirjeenvaihdossa 15 vuotta, mutta tapasi tämän vasta vuosi ennen kuolemaansa ja ehti olla naimisissa kolme kuukautta.

Elämä[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Balzac syntyi Toursissa keskiluokkaiseen perheeseen. Hänen isänsä, joka oli osallistunut Pariisin kommuuniin, johti siellä sairaalaa. Vuonna 1814 perhe muutti Pariisiin.[2] Siellä Honoré de Balzac kuunteli luentoja Sorbonnessa, luki kirjastoissa ja isänsä vaatimuksesta opiskeli kolme vuotta oikeustiedettä. Sen sijaan että olisi asettunut maaseudulle lakimieheksi, hän taivutteli perheensä elättämään itseään vielä kahden vuoden ajan Pariisissa kirjailijana. Hän sai kuitenkin aikaiseksi vain huonon näytelmän Cromwellista.[3]

Vuosina 1822-1829 Balzac julkaisi kymmenen romanttista teosta halpojen kirjakauppojen kautta.[3] Hän yritti toimia myös kustantajana ja kirjapainon osakkaana, mutta liiketoiminta tuotti vain kasvavia velkoja.[2]

Vuodesta 1832 Balzac oli kirjeenvaihdossa rikkaan puolalaisen rouvan, Eveline Hanskan kanssa. Evelinen aviomies kuoli 1841. Lokakuussa 1848 Balzac matkusti Ukrainaan. Sairauden heikentämä Balzac ja Hanska menivät naimisiin keväällä 1850 ja muuttivat Pariisiin, missä Balzac kuoli saman vuoden elokuussa.[2]

Auguste Rodinin 1891-1892 veistämä Honoré de Balzacin pronssinen rintakuva. Victoria and Albert Museum, Lontoo.

Suomennettuja teoksia[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • Kapina (Les Chouans, 1829)
  • Keski-ikäinen nainen. (La femme de trente ans). Suom. K. Kaatra, 1907-10. Pyynikin kirjapaino.
  • Herra Gobseck. (Gobseck, 1830.) Suom. Rauni Puranen. Karisto, 1982. ISBN 951-23-1900-4.
  • Tuntematon mestariteos ja muita novelleja. (Le chef-d’œuvre inconnu, 1831.) Suom. Virpi Hämeen-Anttila. Basam books, 2002. ISBN 952-9842-56-2.
  • Taikatalja. (La peau de chagrin, 1831). WSOY, 1934.
  • Leikkisiä tarinoita. (Les contes drolatiques, 1833–37.) Suom. Yrjö Kivimies, Kauko Kare. 4. painos (1. painos 1961). Tammi, 1984. ISBN 951-30-6010-1.
  • Eugénie Grandet. (Eugénie Grandet, 1833.) Suom. Outi ja Kalevi Nyytäjä. Kirjayhtymä, 1963. ISBN 951-26-2499-0.
  • Ukko Goriot. (Le père Goriot, 1835). Suom. Eino Voionmaa (1927), tarkistanut Riitta Raikamo (1968). Karisto, 1985. ISBN 951-23-2175-0.
  • Laakson lilja. (Le lys dans la vallée, 1835.) Suom. Reino Hakamies. Otava, 1961.
  • Kadonneet illuusiot. (Illusions perdues, 1837, 1839, 1843.) Suom. Heikki Kaskimies. Love kirjat, 1983. ISBN 951-835-069-8.
  • Bette-serkku. (La cousine Bette, 1846.) Suom. Marketta Tuulos. Otava, 1956.
  • Kurtisaanien loisto ja kurjuus. (Splendeur et misères des courtisanes, 1847.) Suom. Heikki Kaskimies ja Mikko Manninen. Love kirjat, 1991. ISBN 951-8978-12-3.
  • Pons serkku. (Le cousin Pons, 1847.) Suom. Maija Lehtonen. 2. painos (1. painos 1955). Tammi, 1980. ISBN 951-30-5283-4.
  • César Birotteau: Hajuvesikauppiaan suuruuden ja tuhoutumisen tarina. (Histoire de la grandeur et de la décadence de César Birotteau, 1837.) Suom. Valpuri Alopaeus. Love kirjat, 1979. ISBN 951-835-017-5.
  • Eversti Chabert, suom. Huvi Vuorinen. Karisto, 1918

Kirjallisuutta[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • Georg Lukács: Balzac ja ranskalainen realismi. Suomentanut Hannu Launonen. Love Kirjat, 1978. ISBN 951-835-008-6.
  • Chollet, Roland – Vachon, Stéphane: À l'écoute du jeune Balzac: L'écho des premières œuvres publiées (1822–1829). Paris: Presses Universitaires de Vincennes, 2012. ISBN 978-2-84292-272-6.

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. Honore de Balzac. Finlands Allmänna Tidning, 05.09.1850, nro 206, s. 2-3. Kansalliskirjasto Viitattu 24.07.2015.
  2. a b c Liukkonen Petri: Honoré de Balzac (1799-1850) - Original name Honoré Balssa Books and Writers. Viitattu 5.2.2017.
  3. a b William Peterfield Trent: Honoré de Balzac (1799–1850) - Critical and Biographical Introduction Bartleby. 1917. Viitattu 5.2.2017.

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Wikiquote-logo.svg
Wikisitaateissa on kokoelma sitaatteja aiheesta Honoré de Balzac.
Commons
Wikimedia Commonsissa on kuvia tai muita tiedostoja aiheesta Honoré de Balzac.


Tämä kirjailijaan liittyvä artikkeli on tynkä. Voit auttaa Wikipediaa laajentamalla artikkelia.