Aitajuoksu

Wikipediasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
400 metrin aituri ylittämässä aitaa kaarteessa.

Aitajuoksu on yleisurheilun pikajuoksua, jossa ylitetään aitoja.

Aitajuoksun kilpailumatkat ovat ulkoradoilla miehillä 110 metrin aitajuoksu ja naisilla 100 metrin aitajuoksu eli pika-aidat, sekä molemmilla sukupuolilla 400 metrin aitajuoksu. Hallikilpailuissa juostaan 60 metrin ja joskus 50 metrin matkoja.[1]

Aidat[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Aidassa on poikkipuu sekä metallinen teline ja jalusta.

Jokaisen juoksijan radalla on omat aidat. Aidassa on 118–120 senttimetriä leveä poikkipuu, joka on 7 senttimetriä korkea ja 2 senttimetriä paksu. Poikkipuuta kannattelee tavallisesti metalliputkesta tehty teline, jonka jalusta on 70 senttimetriä pitkä. Aidan minimipaino on 10 kilogrammaa.[2][3] Aita on suunniteltu niin, että se kaatuu 3,6–4,0 kilogramman vaakavoimaisen työnnön vaikutuksesta etenpäin radalle. Tätä voidaan säätää aitatelineen alaosassa olevaa vastapainoa siirtämällä.[2]

Ulkoratojen kilpailuissa 100–400 metrin matkoilla on kymmenen aitaa. Aitojen korkeudet ja välimatkat taulukossa:[4][5]

Juoksumatka Aidan korkeus Aitaväli
110 metriä miehet 106,7 cm 9,14 m
100 metriä naiset 83,8 cm 8,50 m
400 metriä miehet 91,4 cm 35,0 m
400 metriä naiset 76,2 cm 35,0 m

60 metrin aitajuoksussa aitoja on viisi kappaletta, ja aitojen korkeudet ovat samat kuin ulkoradoilla pika-aidoissa. Nuorten sarjoissa aidat ovat matalampia kuin aikuisten sarjoissa.[4]

Matka lähdöstä ensimmäiselle aidalle ja viimeiseltä aidalta maaliin on kaikilla aitamatkoilla pidempi kuin aitojen välinen matka.[4]

Säännöt[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Juoksijan täytyy sääntöjen mukaan ylittää jokainen oman ratansa aita. Aidan ohi ei saa juosta eikä kuljettaa jalkaterää, paitsi viereisen aidan yli kun se ei häiritse toista juoksijaa. Aitaa ei saa tahallaan työntää nurin.[6]

Tekniikka[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Aitajuoksussa erityisen tärkeitä ominaisuuksia ovat nopeus, kimmoisuus, ketteryys, aitomistekniikka ja rytmitaju.

Aidan ylitykset hidastavat juoksua, ja aidan ylityksessä juoksija joutuu normaalisti nostamaan painopistettään. Aitajuoksijat pyrkivätkin minimoimaan hidastuksen ylittämällä aidan mahdollisimman loivasti, sovittamalla askelensa aitojen välillä oikein ja juoksemalla aitavälit korkeassa juoksuasennossa.[7]

Lähtöjuoksu[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Pisimmät ja voimakkaimmin lähtötelineistä ponnistavat pika-aiturit ottavat lähtöjuoksussa seitsemän askelta, useimmat muut kahdeksan. Tarvittaessa juoksija säätää askelpituuttaan ja lähtötelineidensä paikkaa saadakseen askelensa sopimaan ensimmäiselle aidalle. Hän ottaa juuri ennen ensimmäistä aitaa korkean juoksuasennon, jossa hän pysyttelee koko matkan.[8]

Aidan ylitys[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Aitojen ylittämistä.

Aita ylitetään nopeimmin kun ylitys on loivakaarinen eli juoksijan painopiste nousee vain vähän. Lentovaiheesta pyritään tekemään myös mahdollisimman lyhyt. Miesten pika-aidoissa ponnistus tapahtuu useimmin 210–220 senttimetrin päässä aidasta, pitkillä aitureilla vähän kauempaa. Ponnistava jalka isketään nopeasti ja voimakkaasti kehon alle radalle ja heilahtava jalka tempaistaan eteen ja ylös. Käsillä tehdään usein vastakkaisheilautukset, jotka tukevat heilahtavan jalan liikettä. Lantio liikkuu tukivaiheen alussa nopeasti yli tukipisteen ja juoksijan vartalo syöksyy rinta edellä aidalle. Ponnistava jalka työntää juoksijaa eteenpäin ja jalkaterä ojentuu. Vartalo siirtyy lentovaiheessa etunojaan ja heilahtava jalka ojentuu polvesta lähes täysin. Vartalon etunoja tekee juoksijalle mahdolliseksi lantion ja ponnistavan jalan nostamisen aidan yläpuolelle. Etunoja on suurimmillaan hetkellä, jolloin heilahtavan jalan polvi on aidan päällä. Juoksijan reidet ovat saksiasennossa ja rinta heilahtavan jalan polven lähellä. Loppuvaiheessa heilahtava jalka ojennetaan aidan alas taakse ja ponnistavan jalan reisi temmataan eteen, sivulle ja ylös. Vartalo alkaa ojentua kun aiturin lantio sekä ponnistavan jalan sääri ja jalkaterä ovat ohittamassa aidan tason. Heilahtava jalka ojentuu täysin kun se koskettaa rataa aidan jälkeen. Alastulo tapahtuu suoraan kehon painopisteen alle korkeaan ja voimakkaaseen asentoon, jolloin juoksu ei hidastu. Samalla hetkellä ponnistava jalka on tullut juoksijan sivulle, taakse liikkuvan käden alle. Juoksija jatkaa ilman katkoja välijuoksuun.[9]

400 metrin aitajuoksussa ulkokaarteen puoleisella eli oikealla jalalla ponnistaminen on edullisempaa kuin vasemmalla ponnistaminen. Niin juoksija pystyy juoksemaan lähempänä radan sisäreunaa ja lisäksi säilyttämään vartalon nojan sisäänpäin.[10]

Välijuoksu[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Juoksija tulee 110 metrin aidoissa alas useimmiten 130–140 senttimetrin päähän aidasta, eli ylitysaskelen keskimäärinen pituus on noin 350 senttimetriä. Aitojen välillä juoksija pyrkii palauttamaan aidan ylityksessä hidastuneen nopeutensa ja säilyttämään korkean juoksuasentonsa. Pika-aituri ottaa kolme väliaskelta ennen seuraavaa ponnistusta. Ensimmäinen väliaskel on eteenpäin pyrkivä. Toinen väliaskel on kaikkein pisin ja tyypillisen pikajuoksumainen. Kolmas väliaskel edesauttaa ponnistusta seuraavalle aidalle. Sen lentovaiheessa juoksija tuo reitensä yhteen.[11]

Pitkissä aidoissa eli 400 metrin aitajuoksussa väliaskeleita on keskitasoisilla juoksijoilla tavallisesti 15–17, huippujuoksijoilla 13–15. Jos väliaskelia on parillinen määrä, juoksija ponnistaa aidalle eri jalalla kuin edelliselle aidalle. Loppusuoralla väliaskelten määrä usein kasvaa, kun askelpituus pienenee väsymyksen johdosta.[12]

Loppujuoksu[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Viimeisen aidan jälkeen juoksija säilyttää etunojansa ja kiihdyttää maaliin.[13]

Lajit[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Pika-aidat[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

60 metrin aidat[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Pääartikkeli: 60 metrin aitajuoksu

60 metrin aitoja juoksevat sekä miehet että naiset hallikisoissa.

80 metrin aidat[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Vuoden 1968 olympialaisiin asti naiset kilpailivat pika-aidoissa 80 metrin matkalla, mutta vuoden 1972 kisoista lähtien vain 100 metrin matkalla.

100 metrin aidat[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Naisten 100 metrin aitajuoksua Atlantan olympialaisissa 1996.
Pääartikkeli: 100 metrin aitajuoksu

Naisten 100 metrin aitajuoksussa on 10 kappaletta 83,8 cm:n korkuisia aitoja. Lähtöviivalta ensimmäiselle aidalle on matkaa 13 metriä. Kahden aidan välinen matka on 8,50 metriä, jossa juoksija ottaa kolme askelta. Viimeisen aidan ja maaliviivan välinen matka on 10,50 metriä.[3]

110 metrin aidat[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Pääartikkeli: 110 metrin aitajuoksu

Miesten 110 metrin aitajuoksussa on 10 kappaletta 106,7 cm:n korkuisia aitoja. Lähtöviivalta ensimmäiselle aidalle on matkaa 13,72 metriä. Kahden aidan välinen matka on 9,14 metriä, jossa juoksija ottaa kolme askelta. Viimeiseltä aidalta maaliviivalle on matkaa 14,02 metriä.[3]

Maailmanennätykset[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • Naisten 100 metrin aitajuoksun maailmanennätys[15]:
    • 12,20 Kendra Harrison – 22. heinäkuuta 2016 Lontoo

400 metrin aidat[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Pääartikkeli: 400 metrin aitajuoksu

Miehet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Miehillä 400 metrin aitajuoksussa on 10 kappaletta 91,4 cm korkeita aitoja. Lähtöviivalta ensimmäiselle aidalle on matkaa 45 metriä. Kahden aidan väli on 35 metriä, jossa juoksija ottaa yleensä 13–15 askelta. Viimeiseltä aidalta maaliin on matkaa 40 metriä.[3]

Naiset[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Naisten 400 metrin aitajuoksua Helsingin olympiastadionilla heinäkuussa 2005.

Naisilla 400 metrin aitajuoksussa on 10 kappaletta 76,2 cm korkeita aitoja. Lähtöviivalta ensimmäiselle aidalle on matkaa 45 metriä. Kahden aidan väli on 35 metriä. Viimeiseltä aidalta maaliin on matkaa 40 metriä.[3]

Maailmanennätykset[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • Torim, Hans: Pika- ja aitajuoksut: Tekniikka ja nuorten valmennus. Suomentanut Westergård, Jali. TUL:n Yleisurheilun Tuki ry., 1991. ISBN 952-90-3425-3.

Viitteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. Torim 1991, s. 81.
  2. a b Torim 1991, s. 84.
  3. a b c d e IAAF Competition Rules 2010–2011 (PDF) (IAAF:n kilpailusäännöt 2010–2011) IAAF. Viitattu 14.4.2010. (englanniksi)
  4. a b c Torim 1991, s. 82–83.
  5. 100 Metres Hurdles worldathletics.org. Viitattu 29.1.2020. (englanniksi)
  6. Torim 1991, s. 84–85.
  7. Torim 1991, s. 85–86.
  8. Torim 1991, s. 88–90.
  9. Torim 1991, s. 91–99.
  10. Torim 1991, s. 126.
  11. Torim 1991, s. 110–112.
  12. Torim 1991, s. 123–125.
  13. Torim 1991, s. 113.
  14. IAAF – 110 metrin aitajuoksun ennätykset (englanniksi)
  15. IAAF – 100 metrin aitajuoksun ennätykset (englanniksi)
  16. IAAF – miesten 400 metrin aitajuoksun ennätykset (englanniksi)
  17. IAAF – naisten 400 metrin aitajuoksun ennätykset (englanniksi)