Viisiottelu (yleisurheilu)

Kohteesta Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun
Tämä artikkeli kertoo yleisurheilulajista. Erillisestä urheilumuodosta katso Nykyaikainen viisiottelu. Antiikin viisiottelusta katso Antiikin viisiottelu.

Viisiottelu oli yleisurheilun olympialaji vuosina 1906–1924. Naisten viisiottelu oli olympiaohjelmassa vuosina 1964–1980, jonka jälkeen se modernisoitiin seitsenotteluksi. Yleisurheilun hallikisoissa naiset kilpailevat nykyäänkin viisiottelussa, jossa lajeina ovat 60 metrin aidat, korkeushyppy, kuulantyöntö, pituushyppy ja 800 metriä.

Säännöt[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Viisiottelu koostui seuraavista kilpailulajeista: pituushyppy, keihäänheitto, 200 metrin juoksu, kiekonheitto ja 1 500 metrin juoksu. Poikkeuksena olivat vuoden 1906 välikisat, joissa lajeina olivat vauhditon pituushyppy, antiikkinen kiekonheitto, keihäänheitto, 192 metrin juoksu ja paini.

Kilpailijat laitettiin jokaisessa lajissa sijoituksen mukaiseen järjestykseen ja lopuksi sijapisteet laskettiin yhteen. Vähiten pisteitä kerännyt oli voittaja, tasapistetilanteessa ratkaisi kymmenottelun pistetaulukko. Yleensä heikoimmin ensimmäisissä lajeissa menestyneet eivät päässeet enää ottamaan osaa viimeisiin lajeihin. Esimerkiksi Pariisissa 1924 30 kilpailun aloittaneesta kiekonheittoon otettiin mukaan vain 12 siihen asti parasta ja 1 500 metrille vain kuusi siihen asti parasta.

Olympialaiset[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Ateenan välikisoissa 1906 kultaa sai Ruotsin Hjalmar Mellander Suomen Uno Häggmanin (myöhemmin Tuomela) sijoittuessa neljänneksi.

Lontoon kisoissa 1908 viisiottelu ei kuulunut ohjelmaan.

Tukholmassa 1912 USA:n Jim Thorpe oli täysin ylivoimainen voittaen kaikki muut lajit paitsi keihäänheiton, jossa tuli toiseksi ja sai näin ollen pistettä vaille täydellisen sijapisteluvun kuusi pistettä. Seuraavana vuonna Thorpen suoritus hylättiin ammattilaissyytteiden takia ja voittajaksi nousi Norjan Ferdinand Bie. Thorpen nimi palautettiin kultamitalilistoille 1982.

Antwerpenissa 1920 Suomen Eero Lehtonen saavutti sijapisteluvun 14 voittaen kymmenen pisteen erolla. Pronssia sai Hugo Lahtinen.

Pariisissa 1924 ottelu sai shokkialun, kun USA:n Robert LeGendren hyppäsi pituudessa maailmanennätyksen 776. Se on edelleenkin ainoa moniottelussa tehty yksittäisen lajin maailmanennätys. Sijapistejärjestelmän takia ennätyshyppy ei kuitenkaan auttanut LeGendreä erityisemmin, vaan hän jäi kolmanneksi. Tiukassa pistekamppailussa Eero Lehtonen selviytyi voittajaksi 14 pisteellä, kahden pisteen erolla Unkarin Elemér Somfayhin.

Muut kilpailut[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Suomen mestaruuksia viisiottelussa ratkottiin miehissä vuosina 1910–1936. Vuoteen 1928 asti käytettiin sijapistejärjestelmää, sen jälkeen pistetaulukkoa. Eniten mestaruuksia saavutti Hugo Lahtinen, neljä vuosina 1915–1921. Naiset kilpailivat viisiottelussa Suomen mestaruuksista vuosina 1951–1980, jonka jälkeen laji korvautui seitsenottelulla. Lajit olivat 80 metrin aitajuoksu, kuulantyöntö, korkeushyppy, pituushyppy ja 200 metrin juoksu. Vuonna 1969 80 metrin aitajuoksun korvasi 100 metrin aitajuoksu.

Kohtalo[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Viisiottelun pisteytys koettiin epäoikeudenmukaiseksi ja se oli tärkein syy lajin poistamiseen vuoden 1924 jälkeisestä olympiaohjelmasta. Samassa yhteydessä poistettiin 3 000 metrin joukkuejuoksu ja maastojuoksu. Vähitellen lajin harrastaminen kuihtui kymmenottelun tieltä. Suomessa piirinmestaruuksia ratkottiin joissakin tapauksissa vielä 1950-luvulla. Saksassa lajia harrastetaan vielä nykyäänkin.

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • Pihkala, Lauri; Jukola, Martti;: Olympialaiskisat ennen ja Pariisissa 1924. WSOY, 1924.