Jim Thorpe

Wikipediasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Jim Thorpe
Jim Thorpe vuonna 1912.
Jim Thorpe vuonna 1912.
Henkilötiedot
Syntynyt 28. toukokuuta 1887
Pottawatomie County
Kuollut 28. maaliskuuta 1953 (65 vuotta)
Lomita
Kansalaisuus Yhdysvallat
Uran tiedot
Laji yleisurheilu, amerikkalainen jalkapallo, baseball, koripallo
Kilpauran kesto 1907–1929
Saavutukset
Voitot kaksi olympiavoittoa (1912)
Aiheesta muualla
[ Kotisivu]
Mitalit
Maa:  Yhdysvallat
Miesten yleisurheilu
Olympiarenkaat Olympialaiset
Kultaa Kultaa Tukholma 1912 5-ottelu
Kultaa Kultaa Tukholma 1912 10-ottelu

James Francis (tai Jacobus Franciscus) ”Jim” Thorpe, intiaaninimeltään Wa-Tho-Huk eli ”Valoisa polku”, (28. toukokuuta 188728. maaliskuuta 1953) oli yhdysvaltalainen urheilun monitaituri, kaksinkertainen yleisurheilun moniottelujen olympiavoittaja, amerikkalaisen jalkapallon, koripallon ja baseballin pelaaja sekä näyttelijä.

Varhainen elämä[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Thorpen vanhemmat olivat sukutaustaltaan osaksi intiaaneja. Hänen isällään Hiram P. Thorpella oli sac- ja fox -intiaanitaustan lisäksi irlantilaisia sukujuuria ja äidillään Charlotte Vieux’llä intiaanitaustan lisäksi ranskalaisia sukujuuria. Thorpe syntyi 28. toukokuuta 1888 intiaanireservaatissa Oklahomassa. Hän sai syntymässään intiaanininimen Wa-Tho-Huk, ’Valoisa polku’, sillä hänen äitinsä näki ikkunastaan auringon valaiseman polun. Thorpella oli kaksosveli Charlie ja muitakin sisaruksia.[1]

Lapsena Thorpe ulkoili ja metsästi paljon. Hän kävi reservaatissa intiaanien kouluja. Hänen vanhempansa halusivat hänen oppivan sekä intiaanien että valkoisten kulttuurin. Thorpe ei kuitenkaan viihtynyt koulussa ja karkasi sieltä usein. Tämän vuoksi hänen isänsä lähetti hänet vuonna 1898 sotilaallista kuria noudattavaan intiaanikouluun Lawrenceen Kansasiin 500 kilometrin päähän kotoa. Siellä Thorpe alkoi urheilla ja pelata etenkin amerikkalaista jalkapalloa.[2]

Urheilu-uran alkuvuodet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Thorpe aloitti vuonna 1904 opinnot Carlislen intiaanikoulussa 15-vuotiaana. Hän löysi vuonna 1907 yleisurheilun ja hallitsi seuraavien vuosien aikana koulujen välisiä yleisurheilukilpailuja monessa lajissa. Hän pääsi vuonna 1907 myös Carlislen jalkapallojoukkueeseen. Nopeasta ja vahvasta Thorpesta tuli joukkueensa ja koko collegesarjan tähtipelaaja usean vuoden ajaksi. Talvikuukausina Thorpe pelasi myös Carlislen koripallojoukkueessa. Kesällä 1909 ja 1910 hän pelasi baseballia North Carolinassa, mistä hän sai pienen rahapalkkion.[3]

Tukholman olympialaiset 1912[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Jim Thorpe Tukholman olympiakisoissa 1912.

Alkuvuonna 1912 Thorpe valittiin Yhdysvaltain edustajaksi yleisurheiluun Tukholman olympialaisissa 1912.[4]

Thorpe osallistui olympiakisoissa 1912 neljään yleisurheilulajiin. Hän voitti viisiottelun ja kymmenottelun sekä sijoittui pituushypyssä seitsemänneksi ja korkeushypyssä jaetulle neljännelle sijalle.[5]

Ensimmäisenä lajinaan Thorpe voitti viisiottelun, joka käytiin 7. heinäkuuta 1912. Thorpen tulokset ja sijoitukset lajeittain:[5]

  • pituushyppy: 707 (1.)
  • keihäänheitto: 46,71 (3.)
  • 200 metrin juoksu: 22,9 (1.)
  • kiekonheitto: 35,75 (1.)
  • 1500 metrin juoksu: 4.44,8 (1.)

Thorpen yhteispisteet olivat 7 (sijalukujen summa).

Viisiottelua seuranneena päivänä Thorpe sijoittui korkeushypyssä jaetulle neljännelle sijalle tuloksella 187 cm. Hän kilpaili myös pituushypyssä, jossa hän sijoittui seitsemänneksi tuloksella 689 cm.[5]

Toisen kultamitalinsa Thorpe otti 13.–15. heinäkuuta käydyssä kymmenottelussa.[5]

  • 100 metrin juoksu: 11,2
  • pituushyppy: 679
  • kuulantyöntö: 12,89
  • korkeushyppy: 187
  • 400 metrin juoksu: 52,2
  • 110 metrin aitajuoksu: 15,6
  • kiekonheitto: 36,98
  • seiväshyppy: 325
  • keihäänheitto: 45,70
  • 1500 metrin juoksu: 4.40,1

Thorpen yhteistulos 8412 oli olympiaennätys ja maailmanennätys. Hän voitti kilpailun lähes 700 pisteen erolla kakkoseksi sijoittuneeseen Ruotsin Hugo Wieslanderiin. Kun Ruotsin kuningas Kustaa V jakoi palkinnot, hän lausui Thorpelle kuuluisat sanansa: ”Hyvä herra, te olette maailman paras urheilija”.[5]

Palattuaan kotimaahan Thorpe sai sankarin vastaanoton. Hän palasi Carlisleen pelaamaan amerikkalaista jalkapalloa. Tammikuussa 1913 Yhdysvaltain lehdistö julkaisi tiedon Thorpen puoliammattilaisena ennen olympialaisia pelaamista baseball-otteluista. Koska olympialaiset oli tarkoitettu vain täysamatööreille, Thorpe joutui palauttamaan olympiamitalinsa, ja hänen nimensä poistettiin olympiatilastoista.[6]

Baseball-ura[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Thorpe teki helmikuussa 1913 sopimuksen baseballin ammattilaisjoukkue New York Giantsin kanssa. Hänelle maksettiin 6000 dollaria kolmesta vuodesta sekä 5000 dollarin palkkio sopimuksen allekirjoittamisesta. Thorpe oli baseballissa kokematon, ja hänen ammattilaisurastaan tuli melko keskinkertainen. Viimeisen mestaruussarjakautensa 1919 hän pelasi Boston Bravesissa. Sen jälkeen hän pelasi yhdeksän vuoden ajan alasarjoissa kunnes lopetti baseball-uransa vuonna 1928.[7]

Jalkapalloura[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Thorpe Canton Bulldogsin jalkapallojoukkueessa.

Thorpe pelasi amerikkalaista jalkapalloa Canton Bulldogsissa kuuden vuoden ajan vuodesta 1915 alkaen. Kansallinen ammattilaisjärjestö American Professional Football Association (kaksi vuotta myöhemmin nimeltään National Football League) perustettiin vuonna 1920, ja Thorpe toimi aluksi järjestön puheenjohtajana yhden vuoden ajan. Ammattilaissarjassa hän edusti ensimmäisenä vuonna Cleveland Indiansia. Vuonna 1922 hän liittyi pelaajavalmentajaksi intiaaniseuraan nimeltä Oorang Indians. Tässä vaiheessa ikä oli jo alkanut hidastaa Thorpea. Vuonna 1925 hän pelasi New York Giantsissa ja Rock Island Independentsissä. Kauden päätteeksi hän ilmoitti lopettavansa ammattilaisuransa, joskin hän pelasi satunnaisesti eri joukkueissa vielä vuoteen 1929 asti.[8]

Urheilu-uran jälkeen[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Lopetettuaan urheilu-uransa Thorpella oli aluksi vaikeaa saada elantoaan lamavuosien aikaan. Hän teki sekalaisia töitä ja myi 1500 dollarilla oikeudet elämäntarinansa tekemisestä elokuvaksi. Hän näytteli myös pieniä rooleja useassa Hollywood-elokuvassa ja piti julkisia puheita. Los Angelesin olympialaisissa 1932 Thorpe istui kunniavieraana varapresidentin aitiossa. Vuonna 1938 hänet palkattiin puhumaan intiaanikoululaisille ympäri maata. Toisen maailmansodan aikana Thorpe työskenteli turvamiehenä tehtaalla ja USS Southwest Victory -rahtilaivalla. Sodan jälkeen hänestä tuli urheilun puhemies Chicagon nuorisolle.[9]

Vuonna 1950 yhdysvaltalaiset urheilutoimittajat äänestivät Thorpen vuosadan alkupuolen suurimmaksi urheilijaksi.[10]

Thorpen elämäkertaelokuva Olympiasankari (Jim Thorpe – All-American) julkaistiin vuonna 1951. Thorpea näytteli elokuvassa Burt Lancaster.[11]

Yksityiselämä[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Thorpe oli naimisissa kolme kertaa. Thorpen ensimmäinen vaimo oli Iva Miller (1913–1923). Hänen toinen vaimonsa oli Freeda Kirkpatrick (1925–1941). Kahden vaimonsa kanssa Thorpe sai yhteensä kahdeksan lasta. Hänen kolmas vaimonsa oli Patricia Gladys Askew (1945–).[12]

Kuolema[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Thorpe sai 1950-luvun alussa kolme sydänkohtausta. Niistä viimeinen oli kohtalokas, ja Thorpe kuoli 28. maaliskuuta 1953. Hänen vaimonsa suostutteli yhdistyvien pennsylvanialaisten Mauch Chunkin ja East Mauch Chunkin kaupunkien ottamaan nimekseen Jim Thorpe. Sen jälkeen Thorpe haudattiin nimeään kantavaan kaupunkiin, ja hänelle pystytettiin punagraniittinen mausoleumi. Mausoleumiin on kaiverrettu Ruotsin kuninkaan sanat, joilla hän kutsui Thorpea maailman parhaaksi urheilijaksi.[13]

Jälkimaine[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Kuolemansa jälkeen Thorpen mukaan on Yhdysvalloissa nimetty useita merkittäviä urheilupalkintoja ja muita urheiluun liittyviä asioita. Kansainvälinen olympiakomitea palautti Thorpelle hänen olympiavoittonsa vuonna 1982.[14]

Vuonna 2007 ESPN sijoitti Jim Thorpen seitsemänneksi listallaan 1900-luvun suurimmista pohjoisamerikkalaisista urheilijoista.[15]

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • Long, Barbara: Jim Thorpe: Legendary Athlete. Enslow Publishers, 1997. ISBN 0-89490-865-0.

Viitteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. Long 1997, s. 15–20.
  2. Long 1997, s. 20–26.
  3. Long 1997, s. 27–44.
  4. Long 1997, s. 53.
  5. a b c d e Long 1997, s. 8–14.
  6. Long 1997, s. 57–67.
  7. Long 1997, s. 67–71.
  8. Long 1997, s. 71–76.
  9. Long 1997, s. 77–85.
  10. Long 1997, s. 86–87.
  11. Long 1997, s. 86–88.
  12. Long 1997, s. 69, 75–76, 106.
  13. Long 1997, s. 90–97.
  14. Long 1997, s. 97–100.
  15. Top N. American athletes of the century ESPN.com. 2007. CNN. Viitattu 6.6.2011. (englanniksi)

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]