New York Giants
| New York Giants | |
|---|---|
| Lempinimet | Big Blue, G-Men |
| Perustettu | 1925 |
| Kotikenttä |
|
| – kaupunki | Newark, New Jersey |
| Värit | Sininen, punainen, valkoinen ja harmaa |
| Omistaja | John Mara ja Steve Tisch |
| Toimitusjohtaja | Joe Schoen |
| Päävalmentaja | Mike Kafka |
| Saavutukset | |
| Liigamestaruudet | 8 *NFL:n mestaruudet (8) 1927, 1934, 1938, 1956, 1986, 1990, 2007, 2011 |
| Super Bowlit | 4 1986 (XXI), 1990 (XXV), 2007 (XLII), 2011 (XLVI) |
| Konferenssin mestaruudet | 11 *NFL Eastern: 1956, 1958, 1959, 1961, 1962, 1963
|
| Divisioonan mestaruudet | 16 *NFL Eest: 1933, 1934, 1935, 1938, 1939, 1941, 1944, 1946
|
| Liigahistoria | |
| NFL aloitusvuosi | 1925 |
New York Giants on vuonna 1925 perustettu amerikkalaisen jalkapallon ammattilaisjoukkue, jonka kotipaikka on East Rutherford, New Jersey. New York Giants pelaa National Football Leaguen National Football Conference -sarjassa.[1] Giants pelaa kotiottelunsa MetLife Stadiumilla.[2]
New York Giants on yksi NFL:n vanhimmista ja menestyksekkäimmistä joukkueista. Joukkue on voittanut kahdeksan liigamestaruutta, neljä Super Bowl -voittoa (1987, 1991, 2008 ja 2012) sekä yli 20 divisioonamestaruutta. Joukkueessa on pelannut jalkapallon suurimpia pelaajia, mukaan lukien NFL:n kaikkien aikojen paras pelaaja Lawrence Taylor.[1][3]
Seuran omistajia ovat John Mara ja Steven Tisch. New York Giants oli vuonna 2025 Forbesin listauksessa maailman neljänneksi arvokkain urheiluseura 10,1 miljardin dollarin arvolla.[4]
Historia
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Perustaminen ja varhaiset vuodet
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]New York Giantsin historia ja perinne kietoutuvat kiinteästi ammattilaisjalkapallon historiaan. Tim Mara, nykyisin Pro Football Hall of Famen jäsen, osti franchising-oikeuden 500 dollarilla vuonna 1925. Joukkue pelasi ensimmäisen ottelunsa All-Newarkia vastaan Yankee Stadiumilla 4. lokakuuta, ja ottelu keräsi ennätykselliset 32 000 katsojaa.[3][5]
Ennen kauden päättymistä Mara investoi vielä 25 000 dollaria pitääkseen seuran hengissä. New Yorkin joukkueen olemassaolo oli näin taattu. Nuorelle NFL:lle, joka haki kansallista mediahuomiota ja katsojia, joukkue maan suurimmassa kaupungissa oli ehdoton välttämättömyys. New Yorkin merkitys osoittautui selvästi jo ensimmäisen kauden joulukuussa, kun yli 70 000 katsojaa kerääntyi Polo Groundsille katsomaan Giantsin kohtaavan Chicago Bearsin, joka oli juuri solminut sopimuksen 1920-luvun kuuluisimman ammattilaispelaajan Red Grangen kanssa.[5]
Seuraavana kautena (1926) Grange ja hänen agenttinsa perustivat kilpailevan American Football Leaguen ja sijoittivat lippulaivajoukkueen Yankeesin New Yorkiin haastamaan Giantsiä suoraan. Taistelu oli kallista, mutta Giants ja NFL voittivat. AFL kesti vain yhden vuoden.[5]
Kolmannella kaudellaan 1927 Giants voitti ensimmäisen NFL-mestaruutensa puolustuksen johdolla, jota tähdittivät tackle Steve Owen – puolustus päästi kaikkien aikojen alhaisimmat 20 pistettä 13 ottelussa. Owenista tuli Giantsin päävalmentaja vuonna 1930. Hän valmensi 23 kautta saldolla 153–108–17 ja pitää yhä yhdeksättä sijaa kaikkien aikojen voittoisimpien valmentajien listalla.[5]
Owenin aikana Giants pelasi joitakin seurahistoriansa parhaita kausia: divisioonapelaamisen alusta vuonna 1933 lähtien se voitti kahdeksan Eastern-divisioonamestaruutta 14 vuodessa sekä NFL-mestaruudet vuosina 1934 ja 1938. Owen kehitti innovatiivisen "Umbrella Defense" -puolustusjärjestelmään, jossa oli seitsemän puolustajaa kuuden sijaan.[3] Merkittäviä pelaajia olivat mm. triple-threat halfback ja huippupotkaisija Ken Strong sekä center-linebacker Mel Hein, joka ei missannut yhtään ottelua 15 kauden aikana.[5]
1950–1960-luku ja uusi kulta-aika
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Jim Lee Howellin myöhäisellä 1950-luvulla ja Allie Shermanin alkuvuosien 1960-luvulla valmennuksella Giants voitti NFL-mestaruuden vuonna 1956 sekä kuusi Eastern-divisioonamestaruutta kahdeksassa vuodessa (1956–1963). Tähtipelaajiin kuuluivat mm. pelinrakentaja Y. A. Tittle, monipuolinen Frank Gifford, hyökkäyslinjan Roosevelt Brown, puolustuspelaaja Emlen Tunnell ja puolustuspää Andy Robustelli.[5]
Vuosina 1964–1985 Giants jäi mestaruuskahinoista. 1980– ja 1990-lukujen vaihteessa Bill Parcellsin valmennuksessa seura voitti NFC Eastern -divisioonamestaruudet vuosina 1986, 1989 ja 1990 sekä Super Bowl -voitot XXI (1986 Denveriä vastaan) ja XXV (1990 Buffaloa vastaan).[5][1]
Perheyritys ja viimeaikaiset mestaruudet
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Alusta lähtien Giants on ollut perheyritys. Perustaja Tim Maran pojat Jack ja Wellington Mara jatkoivat hänen jalanjäljissään, ja Tim Mara II toimi pitkään seuran varapuheenjohtajana. Wellington Mara ja Preston Robert Tisch (joka osti 50 % osuuden vuonna 1991) toimivat yhteispääjohtajina kuolemiinsa asti vuonna 2005.[5]
Vuonna 2007 Giants, pelinrakentaja Eli Manningin ja puolustuspää Michael Strahanin johdolla, kukisti aiemmin tappiottoman New England Patriotsin Super Bowl XLII:ssa. Manning ja Giants voittivat toisen Super Bowlin neljä vuotta myöhemmin Super Bowl XLVI:ssa uusintaottelussa Patriotsia vastaan.[5][3]
Jäädytetyt numerot seurassa
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- 1 Ray Flaherty (jäädytetty 1935, ensimmäinen pääsarjoissa jäädytetty numero)
- 4 Alphonse "Tuffy" Leemans
- 7 Mel Hein
- 32 Al Bozin
- 11 Phil Sims
- 14 Y.A.Tittel
- 16 Frank Gifford
- 40 Joe Morrison
- 42 Charlie Conerly
- 50 Ken Strong
- 56 Lawrence Taylor
Lähteet
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- ↑ a b c New York Giants Encyclopaedia Britannica. 14.6.2024. Viitattu 19.7.2024. (englanniksi)
- ↑ Teams: New York Giants NFL. Viitattu 19.7.2024. (englanniksi)
- ↑ a b c d History of the Giants Sports Team History. Viitattu 6.7.2025. (englanniksi)
- ↑ The World s Most Valuable Sport Teams 2025 18.12.2025. Forbes. Viitattu 19.1.2026. (englanniksi)
- ↑ a b c d e f g h i New York Giants: Team History Pro Football Hall of Fame. Viitattu 18.1.2026. (englanniksi)