Siirry sisältöön

New York Jets

Wikipediasta
New York Jets
Lempinimet Gang Green
New York Sack Exchange
Perustettu 14. elokuuta 1959
Entiset nimet Titans of New York (1960–1962)
Pääkonttori Jets Training Center, Florham Park, New Jersey
Kotikenttä
– kaupunki East Rutherford, New Jersey
Sarja NFL
Konferenssi AFC
Divisioona AFC East
Värit vihreä, valkoinen ja musta
              
Omistaja Woody Johnson ja Christopher Johnson
Toimitusjohtaja Woody Johnson
Puheenjohtaja Woody Johnson
Päävalmentaja Aaron Glenn
Saavutukset
Liigamestaruudet 1
Super Bowlit 1 (1968)
Divisioonan mestaruudet 4
  • AFL East: 1968, 1969
  • AFC East: 1998, 2002
Liigahistoria
Ennen NFL:ää
  • AFL (1960–1969)
    • AFL East (1960–1969)
NFL aloitusvuosi 1970
Divisioonahistoria

New York Jets on amerikkalaista jalkapalloa pelaava joukkue NFL:ssä. Joukkueen kotipaikka on East Rutherford, New Jersey. New York Jets on yksi AFC:n itäisen divisioonan jäsenjoukkueista. Jets pelaa kotipelinsä MetLife Stadiumilla, jonka joukkue omistaa yhdessä New York Giantsin kanssa.[1][2]

Joukkue on voittanut neljä divisioonamestaruutta, kaksi American Football Conference -mestaruutta ja yhden Super Bowl -mestaruuden vuonna 1968.[3] Joukkueen harjoittelualue ja pääkonttori (joka avattiin vuonna 2008) sijaitsevat Florham Parkissa, New Jerseyssä.[4]

Pitkän historiansa aikana Jetsissa on pelannut useita tunnettuja pelaajia, mukaan lukien Hall of Fame -jäsenet Curtis Martin, Joe Klecko ja Don Maynard.[3]

Seuran omistaa Johnsonin perhe. New York Jets oli vuonna 2023 Forbesin listauksessa maailman yhdeksänneksi arvokkain urheiluseura 6,1 miljardin dollarin arvolla.[5]

Historia

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Franchisen perustaminen ja varhaiset vuodet

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

New Yorkin franchising American Football Leaguessa on kahden eri organisaation tarina: Titans ja Jets. Näiden kahden jatkuvuuden linkkinä toimii pelaajahenkilöstö, joka siirtyi mukana omistajanvaihdoksessa Harry Wismeriltä David ”Sonny” Werblinin johtamalle viisihenkiselle ryhmälle helmikuussa 1963.[6]

Wismer sai AFL:n perustajajäsenyyden vuonna 1959. Hänen kolmivuotinen valtansa oli täynnä kiistoja. Kenttätapahtumat jäivät usein varjoon, vaikka Titans voitti pelejäkin, sillä Wismer riiteli jatkuvasti – kuin pelaisi venäläistä rulettia kaikilla patruunoilla ladattuna. Kentällä Titans menestyi kohtuullisesti, mutta lipunmyynti oli katastrofi. Werblinin ryhmä osti konkurssipesän 1 000 000 dollarilla, vaihtoi nimen Jetsiksi ja palkkasi päävalmentajaksi Weeb Ewbankin. Vuonna 1964 Jets muutti vanhasta Polo Groundsista uuteen Shea Stadiumiin, jossa se avasi kauden 45 665 katsojan AFL-ennätysyleisöllä Denver Broncosia vastaan.[6]

Ewbank, joka oli voittanut mestaruuksia Baltimore Coltsin kanssa 1950-luvulla, käynnisti pitkäjänteisen rakennusprojektin. Suuri käänne tuli 2. tammikuuta 1965, kun Werblin solmi Alabaman pelinrakentajan Joe Namathin kanssa huhutun 400 000 dollarin sopimuksen. Namathin hankinta oli keskeinen tekijä AFL–NFL-sodan päättymisessä 1960-luvun lopulla.[6]

Super Bowl III ja huipentuma

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Vuoden 1968 kausi oli New Yorkin AFL-unelmien huipentuma. Ewbankin valmennuksessa ja Namathin, Don Maynardin sekä monien muiden avainpelaajien johdolla Jets voitti AFL Eastin 11–3-tuloksella. Se kukisti Oakland Raidersin 27–23 AFL-mestaruusottelussa ja järkytti koko urheilumaailmaa voittamalla ennakkosuosikki Baltimore Coltsin 16–7 Super Bowl III:ssa. Tämä ottelu on yksi kahdesta ammattilaisjalkapallon historian ratkaisevimmista peleistä fanien innostuksen kasvattamisessa.[6][7][8]

Vuonna 1969 Jets voitti jälleen AFL Eastin, mutta hävisi ensimmäisellä pudotuspelikierroksella Kansas Citylle. Sen jälkeen seura ei tosissaan haastanut divisioonamestaruutta seuraaviin 12 kauteen.[6]

1980–1990-luvut

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Seuraava vuosikymmen toi Jetsille viisi pudotuspelipaikkaa: 1981, 1982, 1985, 1986 ja 1991. Huippukohdat olivat vuodet 1982 ja 1986, jolloin joukkue eteni ensimmäisen pudotuspelikierroksen yli. Lakon lyhentämällä kaudella 1982 Jets eteni AFC-mestaruusotteluun, mutta hävisi Miamille 14–0.[6]

Katsojatulot ovat pysyneet erinomaisina: vuodesta 1964 lähtien keskimääräinen kotiotteluiden katsojamäärä ei ole laskenut alle 54 051. Jets on pelannut loppuunmyydyille katsomoille yli 25 vuotta.[6]

Viimeaikainen historia

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Jets muutti MetLife Stadiumille East Rutherfordiin, New Jerseyyn vuonna 2010. Viimeisin pudotuspeliesiintyminen oli kaudella 2010. Seura on siitä lähtien rakentanut uutta nousuaan.[6]

Joukkueella on ollut myös ikimuistoisia hetkiä, kuten Mark Sanchezin viisi touchdown-syöttöä Buffalo Billsia vastaan 13. marraskuuta 2010, mikä oli tuolloin joukkueen ennätys yhden ottelun touchdown-syötöissä. Viime vuodet eivät ole sujuneet Jetsille kovin hyvin. Joukkue ei ole päässyt wild card -viikonlopusta eteenpäin vuodesta 2010.

Lähteet

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
  1. ↑ NFL Standings NFL.com. Viitattu 21.7.2014. (englanniksi)
  2. ↑ About Us MetLifeStadium.com. Arkistoitu 18.1.2021. Viitattu 21.7.2014. (englanniksi)
  3. ↑ a b History of the Jets Sports Team History. Viitattu 6.7.2025. (englanniksi)
  4. ↑ Kwoh, Leslie: Jets land in Florham Park NJ.com. 3.9.2008. Viitattu 21.7.2014. (englanniksi)
  5. ↑ The World's 50 most valuable Sports teams Forbes. 8.9.2023. Viitattu 19.7.2024. (englanniksi)
  6. ↑ a b c d e f g h New York Jets: Team History Pro Football Hall of Fame. Viitattu 18.1.2026. (englanniksi)
  7. ↑ Year in Review - 1963 NewYorkJets.com. Arkistoitu 29.4.2018. Viitattu 21.7.2014. (englanniksi)
  8. ↑ Year in Review - 1969 NewYorkJets.com. Arkistoitu 3.12.2012. Viitattu 21.7.2014. (englanniksi)

Aiheesta muualla

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Tämä urheiluseuraan liittyvä artikkeli on tynkä. Voit auttaa Wikipediaa laajentamalla artikkelia.
Noudettu kohteesta ”https://fi.wikipedia.org/w/index.php?title=New_York_Jets&oldid=23795594”