Siirry sisältöön

New Orleans Saints

Wikipediasta
New Orleans Saints
Perustettu 1967
Kotikenttä
– kaupunki New Orleans, Louisiana
Maskotti Gumbo ja Sir Saint
Värit Kulta, musta ja valkoinen
Omistaja Gayle Benson
Toimitusjohtaja Mickey Loomis
Päävalmentaja Kellen Moore
Saavutukset
Liigamestaruudet 1
Super Bowlit 1 2009 (XLIV)
Konferenssin mestaruudet 1 * NFC: 2009
Divisioonan mestaruudet 9 *NFC West: 1991, 2000
  • NFC South: 2006, 2009, 2011, 2017, 2018, 2019, 2020
Liigahistoria
NFL aloitusvuosi 1967
Divisioonahistoria

New Orleans Saints on Yhdysvalloissa NFL:ssä pelaava amerikkalaisen jalkapallon seura. Se pelaa National Football Conferencen eteläisessä divisioonassa, NFC Southissa. Seuran kotipaikka on New Orleansissa Louisianan osavaltiossa.[1][2]

New Orleans Saints on noussut yhdeksi NFL:n menestyneimmistä joukkueista perustamisestaan lähtien. Joukkue on voittanut yhden Super Bowl -mestaruuden (2009) ja useita divisioonan mestaruksia.[3] Eteläisen NFC Southin divisioonamestaruuden Saints on voittanut kolmesti, vuosina 2006, 2009 ja 2011, ja läntisen NFC Westin mestaruuden kahdesti, vuosina 1991 ja 2000.[4]

Seuran omistaa Gayle Benson. Saints oli vuonna 2023 Forbesin listauksessa maailman 42. arvokkain urheiluseura 4,075 miljardin dollarin arvolla.[5]

Historia

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Franchisen perustaminen ja alkuvuodet

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

National Football League myönsi New Orleansille 16. franchising-oikeuden 1. marraskuuta 1966 – sopivasti pyhäinpäivänä (All Saints' Day). Joulukuun puolivälissä 28-vuotias John W. Mecom Jr., menestynyt Texasin ja Louisianan liikemies, tuli joukkueen enemmistöosakkaaksi. Alle kuukautta myöhemmin, 9. tammikuuta 1967, joukkue sai nimekseen Saints.[6]

8. maaliskuuta 1967 Saints käynnisti ensimmäisen kausikorttimyyntinsä, joka tuotti 20 000 tilausta avauspäivänä ja 33 400 ennen kautta 1967. Fanien innostuksen luomiseksi Saints hankki kolme tulevaa Pro Football Hall of Famen jäsentä kaudelle 1967: Paul Hornung ja Jim Taylor (ent. LSU-tähti) tulivat Green Baystä, ja puolustuspää Doug Atkins vaihdettiin Chicago Bearsista.[6]

Saints valtasi nopeasti ”Huolettoman kaupungin” (The City That Care Forgot). Joukkue voitti viisi kuudesta harjoitusottelustaan ja avasi runkosarjan 17. syyskuuta 1967 Los Angeles Ramsia vastaan täydessä Tulane Stadiumissa (80 879 katsojaa). Fanit muistavat John Gilliamin 94 jaardin touchdown-palautuksen aloituspotkusta, vaikka Rams voittikin lopulta 27–13. Kauden viimeinen voitto Washington Redskinsistä toi Saintsille 3–11-tuloksen, joka vastasi Minnesota Vikingsin (1961) ja Atlanta Falconsin (1966) laajennusjoukkueiden ennätystä. Merkittävintä oli kuitenkin keskimäärin 75 463 katsojaa kotiotteluissa.[6]

Jokainen kotiottelu tehtiin erityiseksi ”syksyn Mardi Grasiksi”: cheerleaderit, jazz-bändit, lukioiden ja korkeakoulujen tarkat marssiesitykset sekä viikoittainen esiintyminen osakas, päächeerleader ja trumpetisti Al Hirtiltä.[6]

Kentällä Saints kamppaili vuodesta toiseen, mutta tarjosi faneille jännittäviä voittoja ja unohtumattomia hetkiä ensin Tulane Stadiumilla ja vuodesta 1975 alkaen 69 056-paikkaisessa Superdomessa. Kuuluisin peli lienee Tom Dempseyn 63 jaardin kenttäpotku vuonna 1970, jolla Saints voitti Detroit Lionsin 19–17 viimeisellä pelikellolla. Merkittäviä pelaajia olivat mm. pelinrakentaja Archie Manning, juoksupelaaja George Rogers, Hall of Famen linebacker Rickey Jackson, laitahyökkääjä Eric Martin ja potkaisija Morten Andersen.[6]

Voittojen aikakausi

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Voittojen aikakausi alkoi 3. kesäkuuta 1985, kun neworleansilainen liikemies Tom Benson osti joukkueen Mecomilta. Benson palkkasi tulevan Hall of Famen jäsenen Jim Finksin presidentiksi ja GM:ksi sekä Jim Moran päävalmentajaksi. Kaksikko muutti Saintsin nopeasti yhdeksi NFL:n vahvimmista joukkueista.[6]

Vaikka Saints sijoittui 8–8 sekä 1979 että 1983, ensimmäinen voitokas kausi tuli vasta 21. kaudella 1987: Mora johti joukkueen 12–3-tulokseen ja toiseen sijaan NFC Westissä. Saints pääsi pudotuspeleihin neljä kertaa kuudessa vuodessa 1987–1992 ja voitti ensimmäisen NFC West -mestaruuden vuonna 1991.[6]

Mike Ditka (Hall of Famen tight end ja entinen Chicago Bearsin valmentaja) johti joukkuetta vuosina 1997–1999. Vuonna 2000 palkattiin entinen NFL-linebacker ja pitkäaikainen apuvalmentaja Jim Haslett.[6]

Drew Breesin ja Sean Paytonin aikakausi

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Vuonna 2006 päävalmentajaksi nousi Sean Payton. Paytonin johdolla joukkue saavutti merkittävää menestystä kaudesta 2006 alkaen, voittaen viisi peräkkäistä divisioonan mestaruutta vuosina 2009-2013 ja neljä peräkkäistä pudotuspelipaikkaa. Neljä vuotta myöhemmin hän johdatti joukkueen ensimmäiseen mestaruuteen seurahistoriassa: Saints voitti Indianapolis Coltsin Super Bowl XLIV:ssa.[6][7]

Ratkaiseva käännekohta tuli, kun Drew Brees liittyi joukkueeseen loukkaantumisten vuoksi San Diego Chargersista.[7] Huipentuma oli kuuluisa Super Bowl XLIV:n voitto Indianapolis Coltsia vastaan 31-17. MVP-palkittu Drew Brees rikkoi useita ennätyksiä ottelun aikana ja päihitti Joe Montanan vuoden 1989 Super Bowl 23:ssa asettaman ennätyksen.[8]

Super Bowl -voiton jälkeen Saints jatkoi menestystään voittamalla kaksi divisioonan mestaruutta (2017 ja 2018) sekä saavuttamalla pudotuspelipaikan kaudella 2019, jossa se hävisi villikorttikierroksella Minnesota Vikingsille 26-20.[3]

Stadionit

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Saints on pelannut vuodesta 1975 asti historiallisella Louisiana Superdome -stadionilla (vuodesta 2011 viralliselta nimeltään Mercedes-Benz Superdome).

Vuonna 2005 hurrikaani Katrina vaurioitti stadionia ja koko New Orleansia niin pahasti ettei Saints voinut pelata kaudella 2005 otteluakaan stadionillaan. Saints pelasi kauden 2005 kotiottelunsa kolmella eri stadionilla, neljä Tiger Stadiumilla Baton Rougessa, Louisianassa, kolme Alamodone-stadionilla San Antoniossa, Texasissa ja yhden Giants Stadiumilla East Rutherfordissa, New Jerseyssä. Korjaustöiden päätyttyä kaikki kauden 2006 ottelut merkittiin pelattavaksi Superdomella, ja ensimmäinen ottelu pelattiin 25. syyskuuta.[9][10][11].[3]

Lähteet

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
  1. ↑ New Orleans Saints Encyclopædia Britannica Online. Viitattu 30.7.2014. (englanniksi)
  2. ↑ Schein, Adam: NFC South emerges as NFL's most entertaining division in 2014 NFL.com. 18.3.2014. Viitattu 30.7.2014. (englanniksi)
  3. 1 2 3 History of the Saints Sports Team History. Viitattu 6.7.2025. (englanniksi)
  4. ↑ New Orleans Saints History CBSSports.com. Viitattu 30.7.2014. (englanniksi)
  5. ↑ The World's 50 most valuable Sports teams Forbes. 8.9.2023. Viitattu 19.7.2024. (englanniksi)
  6. 1 2 3 4 5 6 7 8 9 New Orleans Saint: Team History Pro Football Hall of Fame. Viitattu 18.1.2026. (englanniksi)
  7. 1 2 New Orleans Saints Franchise Encyclopedia Pro-Football-Reference.com. Viitattu 30.7.2014. (englanniksi)
  8. ↑ Garber, Greg: Saints overcome early deficit, stop Colts late to seal victory ESPN.com. 7.2.2010. Viitattu 30.7.2014. (englanniksi)
  9. ↑ Anderson, Dave: SPORTS OF THE TIMES; For Saving Saints, Tagliabue Deserves a Place in the Hall The New York Times. 14.2.2010. Viitattu 30.7.2014. (englanniksi)
  10. ↑ Varney, James: Superdome reopening is something New Orleans Saints still marvel at performance vs. Atlanta Falcons NOLA.com. 22.9.2011. Viitattu 30.7.2014. (englanniksi)
  11. ↑ Hogan, Nakia: New Orleans Saints sell Superdome naming rights to Mercedes-Benz NOLA.com. 3.10.2011. Viitattu 30.7.2014. (englanniksi)

Aiheesta muualla

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Noudettu kohteesta ”https://fi.wikipedia.org/w/index.php?title=New_Orleans_Saints&oldid=23795547”