Jacksonville Jaguars
| Jacksonville Jaguars | |
|---|---|
 |
|
| Perustettu | 30. marraskuuta 1993 |
| Pääkonttori | EverBank Stadium, Jacksonville, Florida |
| Kotikenttä |
|
| – kaupunki | Jacksonville, Florida |
| Sarja | NFL |
| Konferenssi | AFC |
| Divisioona | AFC South |
| Värit | turkoosi, musta ja kulta |
 |
|
| Omistaja | Shahid Khan |
| Puheenjohtaja | Mark Lamping |
| Päävalmentaja | Liam Coen |
| Saavutukset | |
| Liigamestaruudet | |
| Divisioonan mestaruudet | 4
|
| Liigahistoria | |
| NFL aloitusvuosi | 1995 |
| Divisioonahistoria |
|
Jacksonville Jaguars on Yhdysvalloissa NFL:ssa pelaava amerikkalaisen jalkapallon seura. Se pelaa American Football Conferencen eteläisessä divisioonassa, AFC Southissa. Seuran kotipaikka on Jacksonvillessa Floridan osavaltiossa. Jaguars liittyi NFL:ään vuonna 1995 Carolina Panthersin kanssa.
Jacksonville Jaguars on ollut osa NFL:ää lähes 30 vuoden ajan. Perustamisestaan vuonna 1995 lähtien joukkue on saavuttanut vaihtelevasti menestystä. Joukkueessa on pelannut NFL:n kaikkien aikojen paras pelaaja Fred Taylor.[1]
Seuran omistaa Shahid Khan. Jaguars oli vuonna 2023 Forbesin listauksessa maailman 43. arvokkain urheiluseura neljän miljardin dollarin arvolla.[2]
Historia
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Franchisen hyväksyntä ja pitkä kampanja
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]30. marraskuuta 1993 päättyi nelivuotinen kampanja, kun Jacksonville Jaguarsille myönnettiin National Football Leaguen 30. franchising-oikeus. Joukkue aloitti pelinsä vuonna 1995 laajennusjoukkueena yhdessä Carolina Panthersin kanssa.[1] Jacksonvillen pyrkimys alkoi jo 17. elokuuta 1989, kun Touchdown Jacksonville! -yhteistyöryhmä perustettiin johtamaan yhteisön ponnisteluja NFL-franchisingin saamiseksi. Ryhmää johti paikallinen liikemies Tom Petway.[3]
16. syyskuuta 1991 Touchdown Jacksonville!, Ltd. jätti virallisen laajennushakemuksen NFL:lle saatuaan Jacksonvillen kaupunginvaltuustolta 60 miljoonan dollarin sitoumuksen Gator Bowlin stadionin peruskorjaukseen. Hakemuksessa mainittiin yhdeksän jäsenen kumppanuus, johon kuuluivat Petway sekä nykyinen puheenjohtaja ja toimitusjohtaja J. Wayne Weaver. Yhteensä 11 kaupunkia haki, ja Jacksonvillea pidettiin monien mielestä suurimpana altavastaajana. Siitä huolimatta ryhmä ilmoitti itsevarmasti jo etukäteen, että joukkueen nimi olisi ”Jaguars”, mikäli se saisi yhden kahdesta tarjolla olevasta laajennuspaikasta.[3]
Hakuprosessin vaiheet
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Jacksonville selvisi ensimmäisestä karsintakierroksesta, kun NFL:n vuotuisessa talvikokouksessa 17. maaliskuuta 1992 hakijamäärä supistettiin 11:stä seitsemään. Kaksi kuukautta myöhemmin kilpailu kaventui viiteen: Jacksonville, Baltimore, St. Louis, Charlotte ja Memphis. Hakijoiden innostus kuitenkin laimeni hieman, kun 20. lokakuuta 1992 NFL-omistajat lykkäsivät laajennusäänestyksen syksyyn 1993 meneillään olevan työkiistan vuoksi. Kuitenkin 6. tammikuuta 1993 liiga ja pelaajayhdistys solmivat seitsemän vuoden työehtosopimuksen, ja laajennuskilpailu jatkui virallisesti 23. maaliskuuta.[3]
Jacksonvillen edustajat järjestivät nopeasti NFL-virkailijoille kierroksen Gator Bowlilla. Sen jälkeen Weaver sai tiedon, että suunnitellut peruskorjaukset eivät riittäisi NFL-tasolle. Neuvottelut kaupunginvaltuuston kanssa rahoituksesta kariutuivat, ja Touchdown Jacksonville!, Ltd. ilmoitti vetäytyvänsä laajennuskilpailusta.[3]
Yhteisön henki ja Weaverin näkemys kuitenkin voittivat. Alle kuukausi neuvottelujen kariutumisen jälkeen esitettiin uusi suunnitelma, jossa korjauskustannukset rajattiin 121 miljoonaan dollariin: 53 miljoonaa kaupungilta ja 68 miljoonaa joukkueen ja siihen liittyvistä lähteistä. Lisäksi yhteiskunta- ja liike-elämän johtajista koostuva komitea sitoutui myymään 9 000 klubipaikkaa. Weaver tapasi uuden julkisen–yksityisen kumppanuuden turvin NFL:n komissaari Paul Tagliabuen, joka otti Jacksonville tervetulleeksi takaisin kilpailuun.[3]
Ensimmäiset kaudet Tom Coughlinin johtamana
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Jaguars pelasi ensimmäisen ottelunsa Cantonissa, Ohiossa AFC–NFC Hall of Fame -harjoituspelissä toista laajennusjoukkuetta, Carolina Panthersia, vastaan. Molemmat joukkueet osoittivat heti, että NFL:n laajennusdraft ja vapaa agenttien markkinat mahdollistivat nopeamman kehityksen kuin aiemmilla laajennusjoukkueilla. Panthers voitti 20–14, mutta molempien joukkueiden valmius NFL-tasolle oli ilmeinen.[3]
Jaguarsin avauskausi 1995 oli vaikuttava: 4–12-tulos oli yksi voitto parempi kuin NFL:n aiempi laajennusjoukkueiden ennätys. Joukkuetta pidettiin yhtenä liigan dominoivimmista uusista tulokkaista ja säännöllisenä pudotuspeliosallistujana. Jaguars eteni AFC:n mestaruusotteluun vuosina 1996 ja 1999.[3]
Kaudella 1996–1997 päävalmentaja Tom Coughlinin ja Green Bay Packersista hankitun pelinrakentaja Mark Brunellin johdolla joukkue eteni AFC-mestaruusotteluun. Jaguars hävisi Drew Bledsoen ja Bill Parcellsin johtamalle New England Patriotsille lukemin 20–6.[1]
Matka finaaliin oli historiallinen: Jaguarsista tuli ensimmäinen joukkue, joka voitti kolme peräkkäistä pudotuspeliottelua matkalla finaaliin. He voittivat Buffalo Billsin 30–27 kaksinkertaisella jatkoajalla Wild Card -kierroksella, yllättivät Denver Broncosin 30–27 divisioonakierroksella ja kukistivat puolustavan Super Bowl -mestarin Pittsburgh Steelersin 20–16 konferenssimestaruusottelussa Heinz Fieldillä 11. tammikuuta 1998.[1]
Laskukausi ja Jack Del Rio
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Vuoden 1997 menestyksen jälkeen tilanne alkoi heikentyä. Coughlin erotettiin vuoden 1999 kauden jälkeen, ja Jack Del Rio tuli tilalle vuonna 2004. Del Rio johti Jaguarsia viisi kautta, mutta ei koskaan päässyt divisioonakierrosta pidemmälle huolimatta siitä, että joukkueessa pelasi tähtipelaajia kuten Fred Taylor, Maurice Jones-Drew, David Garrard, Byron Leftwich, Rashean Mathis, Marcus Stroud ja Reggie Nelson.[1]
Vuodesta 2017 lähtien päävalmentajana on toiminut Doug Marrone ja vuodesta 2018 toimitusjohtajana Dave Caldwell.[1]
Lähteet
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Aiheesta muualla
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Kuvia tai muita tiedostoja aiheesta Jacksonville Jaguars Wikimedia Commonsissa
