Vauhditon kolmiloikka

Kohteesta Wikipedia
Siirry navigaatioon Siirry hakuun

Vauhditon kolmiloikka on aiemmin olympiaohjelmassa ollut yleisurheilulaji.

Sääntöjen mukaan jalat saivat olla ponnistuksessa missä asennossa tahansa, mutta ne saivat kohota maasta ainoastaan kerran. Toisin kuin tavallisessa kolmiloikassa, toinen ja kolmas ponnistus tehtiin samalla jalalla.[1]

Vauhditon kolmiloikka oli olympialaji kahdesti, vuosina 1900 ja 1904. Ray Ewry voitti molemmilla kerroilla kultamitalin. Suomen-mestaruuksista kilpailtiin 1911–1937. Eniten mestaruuksia, yhteensä viisi, saavutti Pekka Johansson. Erikoisuus oli kuulantyönnön olympiavoittajan Ville Pörhölän mestaruus vuonna 1922.

Lajin jäädessä pois olympiaohjelmasta maailmanennätys oli Ray Ewryn 10,58 m.[2] Viimeiseksi viralliseksi Suomen ennätykseksi jäi Väinö Suvivuon vuonna 1937 hyppäämä 10,28 m.[3] Pituushyppääjä Jarmo Kärnän tiedetään hypänneen 10,68 m.[3]

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. Jukola, Martti: Urheilun pikku jättiläinen. WSOY, 1957.
  2. Hannus, Matti: Yleisurheilu: Tuhat tähteä. WSOY, 1983. ISBN 951-0-11900-8.
  3. a b Hannus, Matti: Kultaiset kentät. WSOY, 1999. ISBN 951-0-23703-5.