Yleisurheilu kesäolympialaisissa 1948
Siirry navigaatioon
Siirry hakuun
Vuoden 1948 kesäolympialaisissa Lontoossa järjestettiin yleisurheilussa 33 kilpailutapahtumaa, 24 miehille ja 9 naisille.
Mitalistit[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Miehet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
| Laji | Sijoitukset | Selostus | ||||
|---|---|---|---|---|---|---|
| 100 m |
|
Harrison Dillard Yhdysvallat
|
10,3 | |||
|
Barney Ewell Yhdysvallat
|
10,4 | ||||
|
Lloyd LaBeach Panama
|
10,6 | ||||
| 200 m |
|
Mel Patton Yhdysvallat
|
21,1 | |||
|
|
Barney Ewell Yhdysvallat
|
21,1 | ||||
|
|
Lloyd LaBeach Panama
|
21,2 | ||||
| 400 m |
|
Arthur Wint Jamaika
|
46,2 | Maailmanennätyksen 45,9 s aiemmin samana vuonna juossut Herb McKenley aloitti lujaa, mutta hänen maanmiehensä Arthur Wint ohitti hänet parikymmentä metriä ennen maalia ja voitti ensimmäisenä jamaikalaisena olympiakultaa. Kolme päivää aiemmin Wint oli saavuttanut 800 metrin juoksussa hopeaa.[1][2] | ||
|
|
Herb McKenley Jamaika
|
46,4 | ||||
|
|
Mal Whitfield Yhdysvallat
|
46,8 | ||||
| 800 m |
|
Mal Whitfield Yhdysvallat
|
1.49,2 | |||
|
|
Arthur Wint Jamaika
|
1.49,5 | ||||
|
|
Marcel Hansenne Ranska
|
1.49,8 | ||||
| 1 500 m |
|
Henry Eriksson Ruotsi
|
3.49,8 | |||
|
|
Lennart Strand Ruotsi
|
3.50,4 | ||||
|
|
Wim Slijkhuis Alankomaat
|
3.50,4 | ||||
| 5 000 m |
|
Gaston Reiff Belgia
|
14.17,6 | |||
|
|
Emil Zátopek Tšekkoslovakia
|
14.17,8 | ||||
|
|
Wim Slijkhuis Alankomaat
|
14.26,8 | ||||
| 10 000 m |
|
Emil Zátopek Tšekkoslovakia
|
29.59,6 | Maailmanennätystä hallussaan pitänyt suomalainen Viljo Heino keskeytti yritettyään pitkään pysyä Emil Zátopekin vauhdissa. Zátopek voitti toiseksi sijoittunutta 300 metrin erolla ja ohitti kahta lukuun ottamatta muut maaliin päässeet juoksijat kierroksella.[3][4] | ||
|
|
Alain Mimoun Ranska
|
30.47,4 | ||||
|
|
Bertil Albertsson Ruotsi
|
30.53,6 | ||||
| Maraton |
|
Delfo Cabrera Argentiina
|
2.34.51,6 | Étienne Gailly nousi viiden viimeisen kilometrin aikana selvään johtoon ja saapui stadionille ensimmäisenä mutta joutui täysin uupuneena päästämään kaksi kilpailijaa ohitseen. Neljänneksi sijoittunut eteläafrikkalainen Johannes Coleman oli 12 vuotta aiemmin Berliinin olympialaisissa sijoittunut samassa lajissa kuudenneksi.[5][6] | ||
|
|
Thomas Richards Yhdistynyt kuningaskunta
|
2.35.07,6 | ||||
|
|
Étienne Gailly Belgia
|
2.35.33,6 | ||||
| 110 m aitajuoksu |
|
William Porter Yhdysvallat
|
13,9 | Maailmanennätysjuoksija Harrison Dillard oli epäonnistunut Yhdysvaltain olympiakarsinnoissa ja pääsi tämän päämatkansa sijasta juoksemaan vain 100 metrin juoksun ja viestin. Yhdysvallat otti silti aitakilpailusta kolmoisvoiton.[5][7] | ||
|
|
Clyde Scott Yhdysvallat
|
14,1 | ||||
|
|
Craig Dixon Yhdysvallat
|
14,1 | ||||
| 400 m aitajuoksu |
|
Roy Cochran Yhdysvallat
|
51,1 | Duncan White saavutti Ceylonin (nyk. Sri Lanka) ensimmäisen olympiamitalin, joka oli myös ainoa vuoteen 2000 saakka.[5][8] | ||
|
|
Duncan White Ceylon
|
51,8 | ||||
|
|
Rune Larsson Ruotsi
|
52,2 | ||||
| 3 000 m estejuoksu |
|
Tore Sjöstrand Ruotsi
|
9.04,6 | Kaksi vuotta aiemmin Euroopan-mestaruuden voittanut ranskalainen Raphaël Pujazon kärsi nyt kilpailun puolivälissä vatsakrampeista ja keskeytti.[9] Hopeamitalisti Erik Elmsäter sijoittui aiemmin vuonna 1948 Sankt Moritzin talviolympialaisissa yhdistetyssä hiihdossa yhdeksänneksi.[5] | ||
|
|
Erik Elmsäter Ruotsi
|
9.08,2 | ||||
|
|
Göte Hagström Ruotsi
|
9.11,8 | ||||
| 4 x 100 m |
|
Yhdysvallat Barney Ewell Lorenzo Wright Harrison Dillard Mel Patton |
40,6 | Yhdysvallat hylättiin aluksi ensimmäisessä vaihdossa tapahtuneen vaihtovirheen vuoksi ja Ison-Britannian joukkue sai palkintojenjaossa kultamitalit. Kolme päivää myöhemmin kilpailun tuomaristo tutki juoksusta kuvattuja filmejä ja totesi vaihdon olleen sääntöjen mukainen, joten Yhdysvallat julistettiin sittenkin voittajaksi.[5][10] | ||
|
|
Yhdistynyt kuningaskunta Alastair McCorquodale John Gregory Kenneth Jones John Archer |
41,3 | ||||
|
|
 ItaliaMichele Tito Enrico Perucconi Carlo Monti Antonio Siddi |
41,5 | ||||
| 4 x 400 m |
|
Yhdysvallat Roy Cochran Clifford Bourland Arthur Harnden Mal Whitfield |
3.10,4 | Kuudesta loppukilpailujoukkueesta Jamaika ja Italia keskeyttivät.[5][11] | ||
|
|
Ranska Jean Kerebel Francis Schewetta Robert Chef D'Hotel Jacques Lunis |
3.14,8 | ||||
|
|
Ruotsi Kurt Lundquist Lars-Erik Wolfbrandt Folke Alnevik Rune Larsson |
3.16,0 | ||||
| 10 km kävely |
|
John Mikaelsson Ruotsi
|
45.13,2 | Useita virallisia ja epävirallisia maailmanennätyksiä eri kävelymatkoilla muutama vuosi aiemmin tehnyt ruotsalainen Werner Hardmo hylättiin.[12] | ||
|
|
Ingemar Johansson Ruotsi
|
45.43,8 | ||||
|
|
Fritz Schwab Sveitsi
|
46.00,2 | ||||
| 50 km kävely |
|
John Ljunggren Ruotsi
|
4.41.52 | Pronssimitalisti Tebbs Lloyd-Johnson oli 48-vuotiaana olympiahistorian vanhin yleisurheilumitalisti.[5][13] | ||
|
|
Gaston Godel Sveitsi
|
4.48.17 | ||||
|
|
Tebbs Lloyd-Johnson Yhdistynyt kuningaskunta
|
4.48.31 | ||||
| Korkeushyppy |
|
John Winter Australia
|
1,98 m | Ensi kertaa olympialaisissa samaan tulokseen päätyneiden sijoitukset ratkottiin pudotusten määrän perusteella, ja nyt sillä ratkaistiin himmeämmät mitalisijat, kun neljä hyppääjää päätyi tasatulokseen 195 cm.[14] | ||
|
|
Bjørn Paulson Norja
|
1,95 m | ||||
|
|
George Stanich Yhdysvallat
|
1,95 m | ||||
| Seiväshyppy |
|
Guinn Smith Yhdysvallat
|
4,30 m | Guinn Smith ylitti 430 cm kaatosateessa viimeisellä yrityksellään ja nousi Erkki Katajan ohi voittoon.[5][15] | ||
|
|
Erkki Kataja Suomi
|
4,20 m | ||||
|
|
Robert Richards Yhdysvallat
|
4,20 m | ||||
| Pituushyppy |
|
Willie Steele Yhdysvallat
|
7,82 m | |||
|
|
Theodore Bruce Australia
|
7,55 m | ||||
|
|
Herbert Douglas Yhdysvallat
|
7,54 m | ||||
| Kolmiloikka |
|
Arne Åhman Ruotsi
|
15,40 m | |||
|
|
George Avery Australia
|
15,36 m | ||||
|
|
Ruhi Sarialp Turkki
|
15,02 m | ||||
| Kuulantyöntö |
|
Wilbur Thompson Yhdysvallat
|
17,12 m | Maailmanennätyksen 17,68 m aiemmin samana vuonna työntänyt Charles Fonville ei selviytynyt Yhdysvaltain olympiakarsinnoista kisoihin, mutta Yhdysvallat otti silti ylivoimaisen kolmoisvoiton neljänneksi sijoittuneen puolalaisen Mieczysław Łomowskin jäätyä pronssista 99 senttimetrin päähän.[16][17] | ||
|
|
Jim Delaney Yhdysvallat
|
16,68 m | ||||
|
|
James Fuchs Yhdysvallat
|
16,42 m | ||||
| Kiekonheitto |
|
Adolfo Consolini Italia
|
52,78 m | |||
|
|
Giuseppe Tosi Italia
|
51,78 m | ||||
|
|
Fortune Gordien Yhdysvallat
|
50,77 m | ||||
| Moukarinheitto |
|
Imre Németh Unkari
|
56,07 m | Imre Németh heitti pari viikkoa ennen olympiakisoja maailmanennätyksen 59,02 m.[16][18] | ||
|
|
Ivan Gubijan Jugoslavia
|
54,27 m | ||||
|
|
Robert Bennett Yhdysvallat
|
53,73 m | ||||
| Keihäänheitto |
|
Tapio Rautavaara Suomi
|
69,77 m | Tapio Rautavaara teki huonokuntoisella heittopaikalla voittotuloksen ensimmäisellä heittokierroksella.[16] Yhdysvaltalaisen Martin Bilesin karsintakilpailun tulos olisi riittänyt hopeamitaliin, mutta loppukilpailussa hän jäi kuudenneksi tuloksella 65,17 m.[19] | ||
|
|
Steve Seymour Yhdysvallat
|
67,56 m | ||||
|
|
József Várszegi Unkari
|
67,03 m | ||||
| Kymmenottelu |
|
Bob Mathias Yhdysvallat
|
7139 | Bob Mathias voitti olympiakultaa 17-vuotiaana uransa kolmannessa kymmenottelussaan.[16] Ensimmäisen päivän jälkeen hän oli kilpailussa kolmantena.[20] | ||
|
|
Ignace Heinrich Ranska
|
6974 | ||||
|
|
Floyd Simmons Yhdysvallat
|
6950 | ||||
Naiset[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
| Laji | Sijoitukset | Selostus | ||||
|---|---|---|---|---|---|---|
| 100 m |
|
Fanny Blankers-Koen Alankomaat
|
11,9 | Kultamitalisti Fanny Blankers-Koen oli 18-vuotiaana osallistunut jo vuoden 1936 olympialaisiin ja oli nyt 30-vuotias kahden lapsen äiti.[16][21] | ||
|
|
Dorothy Manley Yhdistynyt kuningaskunta
|
12,2 | ||||
|
|
Shirley Strickland Australia
|
12,2 | ||||
| 200 m |
|
Fanny Blankers-Koen Alankomaat
|
24,4 | Fanny Blankers-Koen voitti kisojen kolmannen henkilökohtaisen kultamitalinsa voitettuaan aiemmin 100 metrin juoksun ja 80 metrin aitajuoksun.[22] | ||
|
|
Audrey Williamson Yhdistynyt kuningaskunta
|
25,1 | ||||
|
|
Audrey Patterson Yhdysvallat
|
25,2 | ||||
| 80 m aitajuoksu |
|
Fanny Blankers-Koen Alankomaat
|
11,2 | |||
|
|
Maureen Gardner Yhdistynyt kuningaskunta
|
11,2 | ||||
|
|
Shirley Strickland Australia
|
11,4 | ||||
| 4 x 100 m |
|
Alankomaat Xenia Stad-de Jong Jeanette Witziers-Timmer Gerda van der Kade-Koudijs Fanny Blankers-Koen |
47,5 | Fanny Blankers-Koen lähti ankkuriosuudelle neljäntenä mutta ohitti edellään olleet ja voitti kisojen neljännen kultamitalinsa.[16][23] | ||
|
|
Australia Shirley Strickland June Maston Betty McKinnon Joyce King |
47,6 | ||||
|
|
 KanadaViola Myers Nancy Mackay Diane Foster Patricia Jones |
47,8 | ||||
| Korkeushyppy |
|
Alice Coachman Yhdysvallat
|
1,68 m | Maailmanennätys oli Fanny Blankers-Koenin 171 cm. Alice Coachman voitti kultaa ylitettyään 168 cm ensimmäisellä yrityksellään, kun Dorothy Tyler, vuoden 1936 olympiahopeamitalisti pääsi sen yli vasta toisellaan. Pronssimitalisti Micheline Ostermeyer oli jo aiempina päivinä voittanut kultaa kiekonheitossa ja kuulantyönnössä.[16][24] | ||
|
|
Dorothy Tyler Yhdistynyt kuningaskunta
|
1,68 m | ||||
|
|
Micheline Ostermeyer Ranska
|
1,61 m | ||||
| Pituushyppy |
|
Olga Gyarmati Unkari
|
5,695 m | Maailmanennätys oli Fanny Blankers-Koenin 625 cm.[25][26] | ||
|
|
Noëmi Simonetto de Portela Argentiina
|
5,60 m | ||||
|
|
Ann-Britt Leyman Ruotsi
|
5,575 m | ||||
| Kuulantyöntö |
|
Micheline Ostermeyer Ranska
|
13,75 m | |||
|
|
Amelia Piccinini Italia
|
13,09 m | ||||
|
|
Ine Schäffer Itävalta
|
13,08 m | ||||
| Kiekonheitto |
|
Micheline Ostermeyer Ranska
|
41,92 m | |||
|
|
Edera Cordiale Italia
|
41,17 m | ||||
|
|
Jacqueline Mazéas Ranska
|
40,47 m | ||||
| Keihäänheitto |
|
Herma Bauma Itävalta
|
45,57 m | |||
|
|
Kaisa Parviainen Suomi
|
43,79 m | ||||
|
|
Lily Carlstedt Tanska
|
42,08 m | ||||
Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- Arponen, Antti O.: Olympiakisat Ateenasta Atlantaan. WSOY, 1996. ISBN 951-0-21072-2.
- Wallechinsky, David: The Complete Book of the Olympics. Penguin, 1988. ISBN 0-14-010771-1. (englanniksi)
Viitteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- ↑ Arponen, s. 139
- ↑ Wallechinsky, s. 21, 26
- ↑ Arponen, s. 139–140
- ↑ Wallechinsky, s. 43
- ↑ a b c d e f g h Arponen, s. 140
- ↑ Wallechinsky, s. 53
- ↑ Wallechinsky, s. 59
- ↑ Siukonen, Markku: Suuri olympiateos 11 - Nagano ja Sydney 2000, s. 236. Graface, 2001. ISBN 951-98673-0-9.
- ↑ Wallechinsky, s. 66
- ↑ Wallechinsky, s. 69
- ↑ Wallechinsky, s. 72
- ↑ Wallechinsky, s. 128
- ↑ Wallechinsky, s. 77
- ↑ Wallechinsky, s. 80–81
- ↑ Wallechinsky, s. 86
- ↑ a b c d e f g Arponen, s. 141
- ↑ Wallechinsky, s. 101
- ↑ Wallechinsky, s. 109
- ↑ Wallechinsky, s. 112
- ↑ Wallechinsky, s. 119
- ↑ Wallechinsky, s. 135
- ↑ Wallechinsky, s. 138
- ↑ Wallechinsky, s. 151
- ↑ Wallechinsky, s. 154
- ↑ Arponen, s. 141–142
- ↑ Wallechinsky, s. 156
Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Kuvia tai muita tiedostoja aiheesta Yleisurheilu kesäolympialaisissa 1948 Wikimedia Commonsissa
Kesäolympialaisten 1948 lajit ja kilpailutapahtumat
Ammunta | Haavipallo (Näytöslaji) | Jalkapallo | Koripallo | Maahockey | Melonta | Miekkailu | Nykyaikainen viisiottelu | Nyrkkeily | Paini | Painonnosto | Purjehdus | Pyöräily | Ratsastus | Ruotsalainen voimistelu (Näytöslaji) | Soutu | Taidelajit | Uimahypyt | Uinti | Vesipallo | Voimistelu | Yleisurheilu