Yleisurheilu kesäolympialaisissa 1964

Wikipediasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun

Vuoden 1964 kesäolympialaisissa Tokiossa järjestettiin yleisurheilussa 36 kilpailutapahtumaa, miehille 24 ja naisille 12.

Mitalistit[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Miehet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Laji Sijoitukset Selostus
100 m
Kultaa Bob Hayes
 Yhdysvallat
10,0 Hayes juoksi välierässä myötätuuliajan 9,9 s. Loppukilpailun tulos syntyi sallitussa tuulessa ja sivusi maailmanennätystä.[1]
Hopeaa Enrique Figuerola
 Kuuba
10,2
Pronssia Harry Jerome
 Kanada
10,2
 
200 m
Kultaa Henry Carr
 Yhdysvallat
20,3 Carrin nimissä oli maailmanennätys 20,2 s.[2]
Hopeaa Paul Drayton
 Yhdysvallat
20,5
Pronssia Edwin Roberts
 Trinidad ja Tobago
20,6
 
400 m
19. lokakuuta
Kultaa Michael Larrabee
 Yhdysvallat
45,1 30-vuotias Larrabee tuli loppusuoralle viidentenä mutta nousi voittoon.[3]
Hopeaa Wendell Mottley
 Trinidad ja Tobago
45,2
Pronssia Andrzej Badeński
 Puola
45,6
 
800 m
Kultaa Peter Snell
 Uusi-Seelanti
1.45,1 Kiprugutin mitali oli olympialaisissa Kenian ensimmäinen.[1]
Hopeaa Bill Crothers
 Kanada
1.45,6
Pronssia Wilson Kiprugut
 Kenia
1.45,9
 
1 500 m
Kultaa Peter Snell
 Uusi-Seelanti
3.38,1
Hopeaa Josef Odložil
 Tšekkoslovakia
3.39,6
Pronssia John Davies
 Uusi-Seelanti
3.39,6
 
5 000 m
Kultaa Bob Schul
 Yhdysvallat
13.48,8 Viimeisessä kaarteessa johtanut Ranskan Michel Jazy jäi neljänneksi.[1]
Hopeaa Harald Norpoth
 Saksa
13.49,6
Pronssia William Dellinger
 Yhdysvallat
13.49,8
 
10 000 m
Kultaa Billy Mills
 Yhdysvallat
28.24,4
Yhdysvaltain Billy Mills ylittämässä maaliviivaa Tokion olympialaisten 10 000 metrin olympiavoittajana.
Clarke juoksi edellisenä talvena maailmanennätyksen 28.15,6.[1]
Hopeaa Mohammed Gammoudi
 Tunisia
28.24,8
Pronssia Ron Clarke
 Australia
28.25,8
 
Maraton
Kultaa Abebe Bikila
 Etiopia
2.12.11,2 Bikila alkoi 15 kilometrin kohdalla jättää hänen kanssaan siihen saakka kärjessä juosseita Australian Ron Clarkea ja Irlannin Jim Hogania. Tsuburaya tuli stadionille toisena mutta Heatley ohitti vielä hänet. Bikilan aika oli kaikkien aikojen nopein maratonaika, ja hänestä tuli ensimmäinen kaksinkertainen maratonin olympiavoittaja.[4]
Hopeaa Basil Heatley
 Yhdistynyt kuningaskunta
2.16.19,2
Pronssia Kokichi Tsuburaya
 Japani
2.16.22,8
 
110 m aitajuoksu
Kultaa Hayes Jones
 Yhdysvallat
13,6 Yhdysvaltojen olympiakarsintojen voittaja Willie Davenport kärsi jalkavammasta ja putosi välierissä.[5]
Hopeaa Blaine Lindgren
 Yhdysvallat
13,7
Pronssia Anatoli Mihailov
 Neuvostoliitto
13,7
 
400 m aitajuoksu
16. lokakuuta
Kultaa Warren Cawley
 Yhdysvallat
49,6
Hopeaa John Cooper
 Yhdistynyt kuningaskunta
50,1
Pronssia Salvatore Morale
 Italia
50,1
 
3 000 m estejuoksu
Kultaa Gaston Roelants
 Belgia
8.30,8
Hopeaa Maurice Herriott
 Yhdistynyt kuningaskunta
8.32,4
Pronssia Ivan Beljajev
 Neuvostoliitto
8.33,8
 
4 x 100 m
Kultaa  Yhdysvallat
Paul Drayton
Gerald Ashworth
Richard Stebbins
Bob Hayes
39,0 Yhdysvaltojen voittoaika oli maailmanennätys. Hayes pääsi ankkuriosuudelle kolmantena mutta nousi Puolan ja Ranskan ohi voittoon.[6]
Hopeaa  Puola
Andrzej Zieliński
Wiesław Maniak
Marian Foik
Marian Dudziak
39,3
Pronssia  Ranska
Paul Genevay
Bernard Laidebeur
Claude Piquemal
Jocelyn Delecour
39,3
 
4 x 400 m
Kultaa  Yhdysvallat
Ollan Cassell
Michael Larrabee
Ulis Williams
Henry Carr
3.00,7 Yhdysvaltojen voittoaika oli maailmanennätys, ja myös kaksi seuraavaa joukkuetta alittivat entisen maailmanennätyksen.[6]
Hopeaa  Yhdistynyt kuningaskunta
Timothy Graham
Adrian Metcalfe
John Cooper
Robbie Brightwell
3.01,6
Pronssia  Trinidad ja Tobago
Edwin Skinner
Kenneth Bernard
Edwin Roberts
Wendell Mottley
3.01,7
 
20 km kävely
Kultaa Kenneth Matthews
 Yhdistynyt kuningaskunta
1.29.34,0
Hopeaa Dieter Lindner
 Saksa
1.31.13,2
Pronssia Vladimir Golubnitši
 Neuvostoliitto
1.31.59,4
 
50 km kävely
Kultaa Abdon Pamich
 Italia
4.11.12,4
Hopeaa Vincent Nihill
 Yhdistynyt kuningaskunta
4.11.31,2
Pronssia Ingvar Pettersson
 Ruotsi
4.14.17,4
 
Korkeushyppy
Kultaa Valeri Brumel
 Neuvostoliitto
218 Brumelin nimissä oli maailmanennätys 228 cm.[7]
Hopeaa John Thomas
 Yhdysvallat
218
Pronssia John Barnett Rambo
 Yhdysvallat
216
 
Seiväshyppy
Kultaa Fred Hansen
 Yhdysvallat
510 Loppukilpailu kesti lähes yhdeksän tuntia. Maailmanennätystä 528 cm hallussaan pitänyt Hansen jätti korkeuden 505 cm väliin ja nousi voittoon ylittämällä 510 cm kolmannella yrityksellään.[8]
Hopeaa Wolfgang Reinhardt
 Saksa
505
Pronssia Klaus Lehnertz
 Saksa
500
 
Pituushyppy
Kultaa Lynn Davies
 Yhdistynyt kuningaskunta
807 Davies selviytyi viimeisellä karsintahypyllään loppukilpailuun ja voitti yllättäen kultaa kylmässä ja sateisessa säässä. Maailmanennätys oli Bostonin 834 cm.[9]
Hopeaa Ralph Boston
 Yhdysvallat
803
Pronssia Igor Ter-Ovanesjan
 Neuvostoliitto
799
 
Kolmiloikka
Kultaa Józef Szmidt
 Puola
16,85
Hopeaa Oleg Fedosejev
 Neuvostoliitto
16,58
Pronssia Viktor Kravtšenko
 Neuvostoliitto
16,57
 
Kuulantyöntö
Kultaa Dallas Long
 Yhdysvallat
20,33
Hopeaa Randy Matson
 Yhdysvallat
20,20
Pronssia Vilmos Varjú
 Unkari
19,39
 
Kiekonheitto
Kultaa Al Oerter
 Yhdysvallat
61,00 Oerter voitti kultaa kolmannen kerran.[6]
Hopeaa Ludvík Daněk
 Tšekkoslovakia
60,52
Pronssia David Lawson Weill
 Yhdysvallat
59,49
 
Moukarinheitto
Kultaa Romuald Klim
 Neuvostoliitto
69,74 31-vuotias Klim teki voittotuloksen neljännellä heittokierroksella.[10]
Hopeaa Gyula Zsivótzky
 Unkari
69,09
Pronssia Uwe Beyer
 Saksa
68,09
 
Keihäänheitto
Kultaa Pauli Nevala
 Suomi
82,66 Maailmanennätyksen 91,72 m syyskuussa heittänyt Norjan Terje Pedersen jäi karsintaan tuloksella 72,10 m.
Hopeaa Gergely Kulcsár
 Unkari
82,62
Pronssia Janis Lusis
 Neuvostoliitto
80,57
 
Kymmenottelu
Kultaa Willi Holdorf
 Saksa
7887
Hopeaa Rein Aun
 Neuvostoliitto
7842
Pronssia Hans-Joachim Walde
 Saksa
7809
 

Naiset[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Laji Sijoitukset Selostus
100 m
Kultaa Wyomia Tyus
 Yhdysvallat
11,4 Toisella alkueräkierroksella Wyomia Tyus sivusi Wilma Rudolphin maailmanennätysaikaa 11,2 s.[11]
Hopeaa Edith McGuire
 Yhdysvallat
11,6
Pronssia Ewa Kłobukowska
 Puola
11,6
 
200 m
Kultaa Edith McGuire
 Yhdysvallat
23,0
Hopeaa Irena Kirszenstein
 Puola
23,1
Pronssia Marilyn Black
 Australia
23,1
 
400 m
Kultaa Betty Cuthbert
 Australia
52,0 Naisten 400 metrin juoksu oli ensimmäistä kertaa olympialaisten ohjelmassa. Juoksun voittanut Betty Cuthbert oli kahdeksan vuotta aiemmin voittanut olympiakultaa 100:n ja 200 metrin juoksuissa sekä 4 × 100 metrin viestijuoksussa.[12]
Hopeaa Ann Packer
 Yhdistynyt kuningaskunta
52,2
Pronssia Judy Amoore
 Australia
53,4
 
800 m
Kultaa Ann Packer
 Yhdistynyt kuningaskunta
2.01,1 Packer oli kolme päivää aiemmin saavuttanut hopeaa päälajissaan 400 metrin juoksussa. Hänen kihlattunsa Robbie Brightwell oli jäänyt 400 metrin juoksussa neljänneksi mutta saavutti myöhemmin hopeaa 4 × 400 metrin viestijuoksussa.[13]
Hopeaa Maryvonne Dupureur
 Ranska
2.01,9
Pronssia Marise Chamberlain
 Uusi-Seelanti
2.02,8
 
80 m aitajuoksu
Kultaa Karin Balzer
 Saksa
10,5 Kaikki kolme mitalistia juoksivat maailmanennätystä sivuavan ajan mutta liian kovan myötätuulen vuoksi tulokset eivät olleet tilastokelpoisia.[12]
Hopeaa Teresa Ciepły
 Puola
10,5
Pronssia Pam Kilborn
 Australia
10,5
 
4 x 100 m
Kultaa  Puola
Teresa Ciepły
Irena Kirszenstein
Halina Górecka
Ewa Kłobukowska
43,6 Kaikki mitalijoukkueet alittivat Yhdysvaltojen nimissä olleen vanhan maailmanennätyksen 44,3 s. Puola poistettiin myöhemmin ennätystilastosta ja korvattiin Yhdysvalloilla Ewa Kłobukowskalle tehdyn sukupuolitestin jälkeen.[14]
Hopeaa  Yhdysvallat
Willye White
Wyomia Tyus
Marilyn White
Edith McGuire
43,9
Pronssia  Yhdistynyt kuningaskunta
Janet Simpson
Mary Rand
Daphne Arden
Dorothy Hyman
44,0
 
Korkeushyppy
Kultaa Iolanda Balaș
Romanian vuosina 1952–1965 käytössä ollut lippu. Romania 
190 Balașin nimissä oli maailmanennätys 191 cm ja hän voitti olympiakultaa myös neljä vuotta aiemmin.[15]
Hopeaa Michele Brown
 Australia
180
Pronssia Taisija Tšentšik
 Neuvostoliitto
178
 
Pituushyppy
Kultaa Mary Rand
 Yhdistynyt kuningaskunta
676 Mary Randin voittotulos 676 cm oli uusi maailmanennätys. Hänestä tuli Britannian ensimmäinen naispuolinen yleisurheilun olympiavoittaja.[16]
Hopeaa Irena Kirszenstein
 Puola
660
Pronssia Tatjana Štšelkanova
 Neuvostoliitto
642
 
Kuulantyöntö
Kultaa Tamara Press
 Neuvostoliitto
18,14
Naisten kuulantyönnön mitalikolmikko.
Tamara Press voitti päivää aikaisemmin kultaa kiekonheitossa. Hänen sisarensa Irina Press sijoittui kuudenneksi tuloksella 16,71 m mutta työnsi viisiottelun yhteydessä tuloksen 17,16 m.[17]
Hopeaa Renate Culmberger
 Saksa
17,61
Pronssia Galina Zybina
 Neuvostoliitto
17,45
 
Kiekonheitto
Kultaa Tamara Press
 Neuvostoliitto
57,27
Hopeaa Ingrid Lotz
 Saksa
57,21
Pronssia Lia Manoliu
Romanian vuosina 1952–1965 käytössä ollut lippu. Romania 
56,97
 
Keihäänheitto
Kultaa Mihaela Penes
Romanian vuosina 1952–1965 käytössä ollut lippu. Romania 
60,54 Jelena Gortšakova heitti karsinnassa maailmanennätyksen 62,40 m, joka oli lajin kaikkien aikojen ensimmäinen virallinen 60 metrin ylitys. Loppukilpailussa hän jäi kuitenkin kolmanneksi. Kilpailun voittanut Mihaela Penes oli vasta 17-vuotias. Vuoden 1960 olympiavoittoa puolustanut ja maailmanennätyksen menettänyt Elvīra Ozoliņa sijoittui viidenneksi.[18]
Hopeaa Márta Rudas
 Unkari
58,27
Pronssia Jelena Gortšakova
 Neuvostoliitto
57,06
 
Viisiottelu
Kultaa Irina Press
 Neuvostoliitto
5246 Naisten viisiottelu oli ensimmäistä kertaa olympialaisten ohjelmassa. Voittaja Irina Pressin yksittäisten lajien tulokset olivat 10,7 s 80 metrin aitajuoksussa, 17,16 m kuulantyönnössä, 163 cm korkeushypyssä, 624 cm pituushypyssä ja 24,7 s 200 metrin juoksussa. Varsinkin kuulantyönnössä hän oli ylivoimainen. Hänen pistemääränsä 5 246 oli uusi maailmanennätys. Pituushypyn aiemmin voittanut Mary Rand hyppäsi ottelun yhteydessä pituutta 655 cm.[19]
Hopeaa Mary Rand
 Yhdistynyt kuningaskunta
5035
Pronssia Galina Bystrova
 Neuvostoliitto
4956
 

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • Wallechinsky, David: The Complete Book of the Olympics. Penguin, 1988. ISBN 0-14-010771-1. (englanniksi)
  • Arponen, Antti O.: Olympiakisat Ateenasta Atlantaan. WSOY, 1996. ISBN 951-0-21072-2.

Viitteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. a b c d Arponen, s. 203
  2. Wallechinsky, s. 15
  3. Wallechinsky, s. 21–22
  4. Wallechinsky, s. 55
  5. Wallechinsky, s. 59
  6. a b c Arponen, s. 204
  7. Wallechinsky, s. 82
  8. Wallechinsky, s. 87
  9. Wallechinsky, s. 93
  10. Wallechinsky, s. 110
  11. Wallechinsky, s. 136
  12. a b Wallechinsky, s. 139
  13. Wallechinsky, s. 21, 73, 141–142
  14. Wallechinsky, s. 151–152
  15. Wallechinsky, s. 155
  16. Wallechinsky, s. 157
  17. Wallechinsky, s. 159, 165
  18. Arponen, s. 206
  19. Wallechinsky, s. 165

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]