Yleisurheilu kesäolympialaisissa 1952

Yleisurheilu; kesäolympialaisissa 1952;
Ratalajit
Maraton ja kävelyt
Kenttälajit
Ottelut

Vuoden 1952 kesäolympialaisissa Helsingissä järjestettiin yleisurheilussa 33 kilpailutapahtumaa, miehille 24 ja naisille 9. Yleisurheilukilpailut käytiin Olympiastadionilla 20.–27. heinäkuuta.^[1]

Yleisurheiluun osallistui ennätykselliset 957 osanottajaa, joista naisia oli 184. Kilpailijoita tuli 57 maasta ja eniten urheilijoita lähetti Neuvostoliitto, jonka väreissä kilpaili 77 yleisurheilijaa. Yli 50 urheilijan joukolla olivat liikkeellä lisäksi Yhdysvallat, Suomi, Yhdistynyt kuningaskunta ja Ranska.^[1]

Taso Helsingin olympialaisten yleisurheilussa oli todella kova. Peräti 26 lajissa voittotulos oli parempi kuin Lontoossa 1948. Yhteensä 95 kilpailijaa rikkoi vanhan olympiaennätyksen. Tämän lisäksi Helsingissä tehtiin kahdeksan uutta maailmanennätystä.^[2]

Monet olympiakisat muistetaan aina kisojen sankareista. Tukholmassa 1912 Hannes Kolehmainen, Pariisissa 1924 Paavo Nurmi, Berliinissä 1936 Jesse Owens ja Lontoossa 1948 Fanny Blankers-Koen ovat jääneet edustamaan kyseisten olympiakisojen muistoa. Helsingin kisoissa tšekkoslovakialaisesta kestävyysjuoksijasta Emil Zátopekista tuli kisojen suurin sankari.^[2]

Naisten puolella Australian Marjorie Jackson voitti kaksi henkilökohtaista kultamitalia pikamatkoilla, mutta epäonninen kapulan putoaminen viestissä vei mahdollisuuden kolmanteen olympiavoittoon. Neuvostoliiton Aleksandra Tšudina urakoi kenttälajeista kolme mitalia, ei kuitenkaan kultaista.

Kisojen dramaattisia hetkiä olivat muun muassa Yhdysvaltain George Brownin kolme yliastuttua pituushypyn loppukilpailussa ja Ison-Britannian Chris Chatawayn kaatuminen 5 000 metrin juoksun ratkaisuhetkillä johtoasemassa.

Parhaat mitalimaat[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Sija	Maa				Yhteensä
1	Yhdysvallat	15	10	6	31
2	Tšekkoslovakia	4	1	0	5
3	Australia	3	0	1	4

Mitalistit[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Miehet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Laji			Selostus
100 m	Lindy Remigino Yhdysvallat	10,4	Miesten 100 metrin finaalista tuli todella tasainen. Kaikki kuusi finalistia olivat koko juoksun ajan noin metrin sisällä toisistaan. Voittaja pystyttiin julistamaan vasta pitkän maalikameran kuvan tarkastelun jälkeen. Lindy Remiginon olkapää ylitti maaliviivan juuri ennen toiseksi tullutta Herb McKenleytä. Kisan neljä ensimmäistä saivat tuloksekseen täsmälleen saman ajan.^[3]
	Herb McKenley Jamaika	10,4
	Emmanuel McDonald Bailey Yhdistynyt kuningaskunta	10,4

200 m	Andy Stanfield Yhdysvallat	20,7	Yhdysvaltain Andy Stanfield ja Yhdistyneen kuningaskunnan McDonald Bailey lähtivät suosikkeina 200 metrin finaaliin oltuaan välierissä juoksujen parhaat. Stanfield juoksikin ykköseksi, mutta Bailey jäi neljänneksi. Stanfieldin maanmiehet Thane Baker ja James Gathers ohittivat Baileyn loppuvedollaan varmistaen Yhdysvalloille kolmoisvoiton.^[4]
	Thane Baker Yhdysvallat	20,8
	James Gathers Yhdysvallat	20,8

400 m	George Rhoden Jamaika	45,9	400 metrin finaalissakin jouduttiin maalikameraratkaisuun ja 100 metrin tavoin Herb McKenley joutui tyytymään hopeaan samalla ajalla voittajan kanssa. Tällä kertaa George Rhoden oli täpärästi parempi. Voittoaika oli ensimmäistä kertaa olympiahistoriassa alle 46 sekunnin.^[4] Lontoon voittoa puolustanut Jamaikan Arthur Wint aloitti todella kovaa juosten ensimmäiset 200 metriä aikaan 21,7^[5], mutta hyytyi pahasti loppusuoralla ja jäi viidenneksi^[4].
	Herb McKenley Jamaika	45,9
	Ollie Matson Yhdysvallat	46,8

800 m	Mal Whitfield Yhdysvallat	1.49,2	Wint johti 800 metrin finaalia melkein koko matkan. Noin 550 metrin jälkeen neljäntenä kytännyt Mal Whitfield aloitti kuitenkin kirinsä ja ohitti Wintin. Tämä seurasi muttei pystynyt vastaamaan Whitfieldille, joka voitti kilpailun täysin samalla ajalla kuin neljä vuotta aiemmin Lontoossa. Silloin Wint hävisi 0,3 sekunnilla, ja nyt eroa tuli vain 0,2 sekuntia.^[4]
	Arthur Wint Jamaika	1.49,4
	Heinz Ulzheimer Länsi-Saksa	1.49,7

1 500 m	Joseph Barthel Luxemburg	3.45,1	Luxemburgilainen Joseph Barthel oli 1 500 metrin yllätysvoittaja. Hän kukisti nimekkäämmät kilpakumppaninsa loppusuoralla parannettuaan omaa ennätystään 3,2 sekuntia.^[5] Suurin ennakkosuosikki Yhdistyneen kuningaskunnan Roger Bannister hyytyi loppusuoralla viidenneksi^[6]. Maalisuoralle mentäessä johtanut saksalainen Werner Lueg joutui päästämään ohitseen sekä Barthelin että Yhdysvaltain Bob McMillenin jääden pronssille. Kahdeksan parasta juoksijaa alittivat vanhan olympiaennätyksen.^[7]
	Bob McMillen Yhdysvallat	3.45,2
	Werner Lueg Länsi-Saksa	3.45,4

5 000 m	Emil Zátopek Tšekkoslovakia	14.06,6	Viidellätuhannella metrillä Saksan Herbert Schade johti kilpailua ensimmäiset neljä kilometriä. Tämän jälkeen johdossa kävivät Tšekkoslovakian Emil Zátopek ja Yhdistyneen kuningaskunnan Chris Chataway. Loppuratkaisussa oli mukana lisäksi Ranskan Alain Mimoun. Loppusuoralle mentäessä Zátopek lähti kiriin ja Chataway menetti mahdollisuutensa kaatumiseen. Zátopek karkasi muutaman metrin voittoon ottaen kisojen toisen kultamitalinsa, ja 10 000 metrin toisintona Ranskan Mimoun joutui tyytymään hopeaan.^[8]
	Alain Mimoun Ranska	14.07,4
	Herbert Schade Länsi-Saksa	14.08,6

10 000 m	Emil Zátopek Tšekkoslovakia	29.17,0	Zátopek ratkaisi kisojen ensimmäisen kultamitalin kahdeksan kilometrin juoksun jälkeen. Vain Ranskan Mimoun oli pystynyt seuraamaan häntä tuohon asti, mutta myös hän jäi kahdeksassa kilometrissä. Tämän jälkeen Zátopek juoksi selvään voittoon alittaen olympiaennätyksen yli 40 sekunnilla ja Mimoun oli yhtä selvä kakkonen. Pronssille nousi Aleksandr Anufrijev, joka oli ensimmäinen neuvostoliittolainen olympiamitalisti. Pronssitaistelu oli tiukka, mutta Suomen Hannu Posti ja Yhdistyneen kuningaskunnan Frank Sando joutuivat taipumaan Anufrijeville.^[9] Sandon suoritus oli kova siihen nähden, että hän oli menettänyt toisen piikkarinsa jo ensimmäisellä kierroksella^[5].
	Alain Mimoun Ranska	29.32,8
	Aleksandr Anufrijev Neuvostoliitto	29.48,2

Maraton	Emil Zátopek Tšekkoslovakia	2.23.03	Maratonjuoksusta Zátopek otti kolmannen kultamitalinsa. Hän lähti juoksemaan maratonia ensimmäistä kertaa urallaan. Zátopek päätti ottaa taktiikakseen seurata brittiläistä maailmanennätysmiestä Jim Petersiä.^[10] Peters lähti kuitenkin heti alussa kovaa liikkeelle ja Zátopek jäi seuraamaan ruotsalaista Gustaf Janssonia. Zátopek ja Jansson tavoittivat Petersin 15 kilometrin jälkeen. Peters keskeytti matkan 32 kilometrin kohdalla. Zátopek jätätti Janssonin 25 kilometrin jälkeen ja juoksi voittoon. Argentiinalainen Reinaldo Gorno otti vielä loppumatkalla Janssonin kiinni ja sai hopeaa.^[11]
	Reinaldo Gorno Argentiina	2.25.35
	Gustaf Jansson Ruotsi	2.26.07

110 m aitajuoksu	Harrison Dillard Yhdysvallat	13,7	Yhdysvaltain Harrison Dillard otti lopultakin olympiakultaa päälajissaan. Jo Lontoon kisojen aikaan hän oli 110 metrin parhaita maailmassa, mutta jäi Yhdysvaltain olympiakarsinnoissa kisojen ulkopuolelle. Helsingissä hän voitti kultaa olympiaennätysajalla. Yhdysvaltain juoksijat olivat lajissa ylivoimaisia ja heille tulikin kolmoisvoitto.^[12]
	Jack Davis Yhdysvallat	13,7
	Arthur Barnard Yhdysvallat	14,1

400 m aitajuoksu	Charles Moore Yhdysvallat	50,8	Neljänsadan metrin aitajuoksussa Charles Moore Yhdysvalloista oli lähellä maailmanennätystä alkuerissä. Finaalissa hän joutui kuitenkin juoksemaan sateen pehmittämää ulkorataa. Moore johti kuitenkin finaalia alusta loppuun. Neuvostoliiton Juri Litujev saavutti häntä viimeisillä aidoilla, muttei yltänyt kuin hopealle. Litujevin aika oli uusi Euroopan-ennätys.^[13]
	Juri Litujev Neuvostoliitto	51,3
	John Holland Uusi-Seelanti	52,2

3 000 m estejuoksu	Horace Ashenfelter Yhdysvallat	8.45,4	Vanha olympiaennätys rikottiin 3 000 metrin estejuoksussa jo alkuerissä, kun ensin sen alitti Neuvostoliiton Vladimir Kazantsev ja myöhemmin vielä paremmalla ajalla Yhdysvaltain Horace Ashenfelter.^[12] Nämä kaksi kilpailivat finaalissakin tiukimmin voitosta. Kazantsev yritti jätättää Ashenfelterin viimeisen kierroksen vesiesteellä, mutta astui liian syvälle veteen ja Ashenfelter karkasi voittoon uudella olympiaennätyksellä. Väsähtänyt Kazantsev menetti melkein hopeansa, kun brittiläinen John Disley kiri muutaman sekunnin sadasosan päähän.^[14]
	Vladimir Kazantsev Neuvostoliitto	8.51,6
	John Disley Yhdistynyt kuningaskunta	8.51,8

4 × 100 m	Yhdysvallat Dean Smith Harrison Dillard Lindy Remigino Andy Stanfield	40,1	Yhdysvallat ja Neuvostoliitto olivat sadan metrin viestijuoksun ennakkosuosikit. Maat kilpailivatkin tasaisesti, vaikka yhdysvaltalaisten juoksijat olivat nopeampia. Neuvostoliitto onnistui haastamaan vastustajansa loistavan vaihtotekniikan ansiosta. Viimeiselle osuudella Yhdysvaltain Stanfield ja Neuvostoliiton Vladimir Suharev lähtivät tasoissa, mutta Stanfield kukisti Suharevin muutamalla sekunnin sadasosalla.^[15]
	Neuvostoliitto Boris Tokarev Levan Kaljajev Levan Sanadze Vladimir Suharev	40,3
	Unkari László Zarándi Géza Varasdi György Csányi Béla Goldoványi	40,5

4 × 400 m	Jamaika Arthur Wint Leslie Laing Herb McKenley George Rhoden	3.03,9	Pitkässä viestissä Jamaikan McKenley sai lopultakin olympiakultaa jäätyään kahdesti hopealle maalikameravertailussa. McKenley juoksi kolmannella osuudella kisan nopeimman osuusajan (44,6^[16]) ja nosti maansa johtoon viimeiseen vaihtoon. Ankkuriosuudella 400 metrin kultamitalisti Rhoden pystyi pitämään 800 metrin kultaa voittaneen yhdysvaltalaisen Whitfieldin takanaan ja toi Jamaikan kultamitaliin.^[10] Voittoaika oli uusi maailmanennätys^[15].
	Yhdysvallat Ollie Matson Gene Cole Charles Moore Mal Whitfield	3.04,0
	Länsi-Saksa Günter Steines Hans Geister Heinz Ulzheimer Karl-Friedrich Haas	3.06,6

10 km kävely	John Mikaelsson Ruotsi	45.02,8	Lontoon olympiakultaa puolustanut ruotsalainen John Mikaelsson oli 10 kilometrin kävelyssä ylivoimainen. Hän jätätti toiseksi tulluttua sveitsiläistä Fritz Schwab lähes minuutin. Alkuerien nopein Neuvostoliiton Bruno Junk jäi finaalissa pronssille.^[15]
	Fritz Schwab Sveitsi	45.41,0
	Bruno Junk Neuvostoliitto	45.41,0

50 km kävely	Giuseppe Dordoni Italia	4.28.07,8	Lontoon voittoa puolustanut ruotsalainen John Ljunggren johti 50 kilometrin kävelyä ensimmäiset 30 kilometriä, mutta tämän jälkeen väsyi ja putosi lopulta yhdeksänneksi^[15]. Voittoon käveli Italian Giuseppe Dordoni, joka laittoi hiuksensa kuntoon shortsien taskussa olleella kammalla ennen tuloaan Olympiastadionille. Voittomarginaali Tšekkoslovakian Josef Doležaliin oli hieman yli kaksi minuuttia.^[17]
	Josef Doležal Tšekkoslovakia	4.30.17,8
	Antal Róka Unkari	4.31.27,2

Korkeushyppy	Walter Davis Yhdysvallat	204 cm	Korkeushyppymestaruudesta taistelivat tiukimmin yhdysvaltalaiset Walter Davis ja Kenneth Wiesner, jotka ylittivät 201 senttimetriin saakka kaikki korkeudet ensimmäisellään. Davis ylitti 204 toisellaan ja teki uuden olympiaennätyksen. Wiesner jäi 201:een. Brasilialaista José da Conceiçãoa voi sanoa yllätysmitalistiksi.^[18]
	Kenneth Wiesner Yhdysvallat	201 cm
	José da Conceição Brasilia	198 cm

Seiväshyppy	Bob Richards Yhdysvallat	455 cm	Seiväshyppyfinaali kesti kuusi tuntia, kun karsintaraja oli ollut aivan liian matala. Olympiaennätyskorkeuden 440 onnistui ylittämään neljä hyppääjää Yhdysvaltain Bob Richards ja Donald Laz, Ruotsin Ragnar Lundberg ja Neuvostoliiton Pjotr Denisenko. Seuraavan korkeuden pystyivät ylittämään enää yhdysvaltalaiset ja 455 oli liian kova kaikille paitsi Richardsille, joka ylitti sen kolmannellaan. Lundberg voitti pronssia, sillä hänellä oli vähemmän pudotuksia kuin Denisenkolla.^[18]
	Donald Laz Yhdysvallat	450 cm
	Ragnar Lundberg Ruotsi	440 cm

Pituushyppy	Jerome Biffle Yhdysvallat	757 cm	Pituushypystä tuli yllätyksellinen, sillä suurin suosikki Yhdysvaltain George Brown astui kolme pitkää lähes kahdeksanmetristä hyppyään yli ja jäi ilman tulosta. Samoin kävi Euroopan parhaalle hyppääjälle Alankomaiden Henk Visserille. Voiton otti lopulta Yhdysvaltain Jerome Biffle vaatimattomalla tuloksella 757. Yhdysvaltain kaksoisvoiton varmisti Meredith Gourdine.^[18]
	Meredith Gourdine Yhdysvallat	753 cm
	Ödön Földessy Unkari	730 cm

Kolmiloikka	Adhemar Ferreira da Silva Brasilia	16,22	Brasilialainen Adhemar Ferreira da Silva ylitti omissa nimissään olleen vanhan maailmanennätyksen neljä kertaa. Paras hyppy osui viidennelle kierrokselle, jolloin hän hyppäsi 16,22. Yleisö vaati da Silvan lähtemään kunniakierroksella voiton jälkeen, mikä oli vielä tuolloin harvinaista kenttälajien kilpailijoille.^[19] Hopealle yltänyt Neuvostoliiton Leonid Štšerbakov teki kilpailussa uuden Euroopan-ennätyksen^[20].
	Leonid Štšerbakov Neuvostoliitto	15,98
	Arnoldo Devonish Venezuela	15,52

Kuulantyöntö	Parry O'Brien Yhdysvallat	17,41 m	Kuulantyönnössä yhdysvaltalaiset ylittivät ainoina kilpailijoina 17 metrin rajan ja jakoivat mitalit keskenään. Voittajaksi nousi nuori Parry O'Brien uudella olympiaennätyksellä. Darrow Hooper sijoittui hopealle ja maailmanennätyksen haltija Jim Fuchs kolmanneksi.^[21] O'Brien työnsi kisoissa uudella tekniikalla lähtemällä työntörenkaan takaosasta selkä työntösuuntaan päin kyyristyneenä. Hän sai huomattavasti paremmin vartalonsa mukaan työntöön kuin muut kylki edellä työntäneet kilpailijat. Kisojen jälkeen O'Brienin tekniikasta tuli suosittu.^[22]
	Darrow Hooper Yhdysvallat	17,39 m
	James Fuchs Yhdysvallat	17,06 m

Kiekonheitto	Sim Iness Yhdysvallat	55,03 m	Sim Iness rikkoi jokaisella heitollaan kiekonheiton olympiaennätyksen. Inessin pisin kaari 55,03 riitti olympiavoittoon. Lontoon kultaansa puolustanut italialainen Adolfo Consolinikin ylitti vanhan voittotuloksensa kahdesti, mutta hänen tuloksensa 53,78 riitti toiseen sijaan.^[23]
	Adolfo Consolini Italia	53,78 m
	James Dillion Yhdysvallat	53,28 m

Moukarinheitto	József Csermák Unkari	60,34 (WR)	Unkarin 20-vuotias József Csermák heitti moukaria ensimmäisenä maailmassa yli 60 metrin, mikä riitti Helsingin olympiakultaan. Hopealle nousi 38-vuotias saksalainen Karl Storch, joka oli heittänyt yli 58 metrin jo vuonna 1939. Tämän jälkeen hänen olympiadustuksensa oli pilannut toinen maailmansota ja saksalaisten sulkeminen Lontoon kisoista. Helsingissä hän kuitenkin sai lopultakin mahdollisuutensa.^[22]
	Karl Storch Länsi-Saksa	58,86
	Imre Németh Unkari	57,74

Keihäänheitto	Cyrus Young Yhdysvallat	73,78 m	Yhdysvaltain Cyrus Young voitti keihäänheiton olympiakultaa heitettyään olympiaennätyksen 73,78 toisella kierroksella. Ensimmäisellä kierroksella johtaneet yhdysvaltalainen William Miller ja suomalainen Toivo Hyytiäinen eivät pystyneet enää tähän vastaamaan.^[23]
	William Miller Yhdysvallat	72,46 m
	Toivo Hyytiäinen Suomi	71,89 m

Kymmenottelu	Bob Mathias Yhdysvallat	7887	Kymmenottelussa saatiin olympialaisten ylivoimaisin yleisurheiluvoittaja. Yhdysvaltain Bob Mathias teki uuden maailmanennätyksen 7887 ja kukisti toiseksi tulleen maanmiehensä Milt Campbellin yli 900 pisteellä. Mathias olisi voittanut olympiakultaa jo yhdeksän lajin yhteispisteillään.^[23]
	Milt Campbell Yhdysvallat	6975
	Floyd Simmons Yhdysvallat	6788

Naiset[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Laji			Selostus
100 m	Marjorie Jackson Australia	11,5	Naisten pikamatkojen ennakkosuosikki Australian Marjorie Jackson oli finaalissa selvä voittaja. Hän juoksi sekä alkuerissä että finaalissa ajan 11,5, joka sivusi Blankers-Koenin maailmanennätystä.^[22] Maailmanennätys olisi todennäköisesti siirtynyt kokonaan Jacksonin nimiin, mutta 100 metrin finaalissa Olympiastadionilla puhalsi vastatuuli^[24].
	Daphne Hasenjager Etelä-Afrikka	11,8
	Shirley Strickland Australia	11,9

200 m	Marjorie Jackson Australia	23,7	Kahdellasadalla metrillä Jackson otti kisojen toisen kultamitalinsa. Aika ei ollut Jacksonin kisojen paras, sillä välierissä hän oli juossut uuden maailmanennätyksen 23,4, josta jäi finaalissa kolme sekunnin kymmenystä. Alankomaiden Puck Brouwer sijoittui hopealle puoli sekuntia Jacksonille hävinneenä.^[22]
	Puck Brouwer Alankomaat	24,2
	Nadežda Hnykina-Dvališvili Neuvostoliitto	24,2

80 m aitajuoksu	Shirley Strickland Australia	10,9	Australian juoksija hallitsi myös naisten pika-aitoja. Shirley Strickland rikkoi Blankers-Koenin nimissä olleen maailmanennätyksen finaalissa sekunnin kymmenyksellä. Venäjän Marija Golubnitšaja sijoittui toiseksi.^[22] Lontoon nelinkertainen olympiavoittaja Blankers-Koen tuli kisoihin sairastelleena ja joutui keskeyttämään finaalin kompastuttuaan toiseen aitaan^[8].
	Marija Golubnitšaja Neuvostoliitto	11,1
	Maria Sander Länsi-Saksa	11,1

4 × 100 m	Yhdysvallat Mae Faggs Barbara Jones Janet Moreau Catherine Hardy	45,9	Australia lähti suurena suosikkina viestifinaaliin. Maa oli tehnyt uuden maailmanennätyksen alkuerissä ja johti ennen viimeistä vaihtoa. Kaksi henkilökohtaista kultamitalia voittanut Jackson pudotti kuitenkin ankkuriosuudella kapulan. Jackson sai sen vielä poimittua takaisin käteensä, mutta Australia jäi viidenneksi. Yhdysvallat ja Länsi-Saksa rikkoivat maailmanennätysajan ja Yhdysvallat selvisi täpärästi voittajana.^[22]
	Länsi-Saksa Ursula Knab Maria Sander Helga Klein Marga Petersen	45,9
	Yhdistynyt kuningaskunta Sylvia Cheeseman June Foulds Jean Desforges Heather Armitage	46,2

Korkeushyppy	Esther Brand Etelä-Afrikka	167 cm	Eteläafrikkalainen Esther Brand ja brittiläinen Sheila Lerwill taistelivat tasaisesti korkeushypyn voitosta. Ratkaisu tuli korkeudessa 167, jonka Brand pystyi ylittämään. Lerwill pudotti korkeuden kolmesti ja jäi hopealle.^[10] Voittotulos jäi sentin päähän olympiaennätyksestä^[24].
	Sheila Lerwill Yhdistynyt kuningaskunta	165 cm
	Aleksandra Tšudina Neuvostoliitto	163 cm

Pituushyppy	Yvette Williams Uusi-Seelanti	624 cm	Pituushyppykilpailu oli kovatasoinen, sillä yhdeksän parasta hyppääjää ylittivät vanhan olympiaennätyksen. Voittoon leiskautti uusiseelantilainen Yvette Williams, jonka voittotulos 624 jäi vain senttimetrin päähän maailmanennätyksestä.^[25]
	Aleksandra Tšudina Neuvostoliitto	614 cm
	Shirley Cawley Yhdistynyt kuningaskunta	592 cm

Kuulantyöntö	Galina Zybina Neuvostoliitto	15,28 m	Kuulantyönnössä Neuvostoliiton Galina Zybina voitti olympiakultaa maailmanennätystuloksella 15,28, jonka hän työnsi viimeisellä kierroksella. Hän voitti Länsi-Saksan Marianne Wernerin 71 senttimetrillä.^[26] Karsinnoissa olympiaennätyksen tehnyt Klavdija Totšenova jäi kilpailussa pronssille.^[27]
	Marianne Werner Länsi-Saksa	14,57 m
	Klavdija Totšenova Neuvostoliitto	14,50 m

Kiekonheitto	Nina Romaškova Neuvostoliitto	51,42 m	Nina Romaškovasta tuli olympiahistorian ensimmäinen neuvostoliittolainen kultamitalisti. Maahan menivät melko odotetusti kaikki kolme mitalia, mutta yllätyksellisesti maailmanennätysnainen Nina Dumbadze jäi vasta kolmanneksi. Romaškovan voittotulos oli olympiaennätys.^[28]
	Jelizaveta Bagrjantseva Neuvostoliitto	47,08 m
	Nina Dumbadze Neuvostoliitto	46,29 m

Keihäänheitto	Dana Zátopková Tšekkoslovakia	50,47 m	Keihäänheitossa Tšekkoslovakian Dana Zátopková pystyi toistamaan aviomiehensä Zátopekin suorituksen. Zátopek oli samana päivänä voittanut 5 000 metrin juoksun ja Zátopková otti olympiakultaa keihäänheitossa. Hän heitti heti ensimmäisellä kierroksella olympiaennätyksen 50,47. Vasta viimeisellä kierroksella neuvostoliittolainen Aleksandra Tšudina pääsi lähelle heitettyään sentin yli 50 metriä.^[8]
	Aleksandra Tšudina Neuvostoliitto	50,01 m
	Jelena Gortšakova Neuvostoliitto	49,76 m

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Arponen, Antti O.: Olympiakisat Ateenasta Atlantaan. Porvoo: WSOY, 1996. ISBN 951-0-21072-2.
Kolkka, Sulo: The Official Report of the Organizing Committee for the Games of the XV Olympiad. Porvoo: WSOY, 1955. Official Olympic Reports (pdf). (englanniksi)
Raevuori, Antero: Viimeiset oikeat olympialaiset: Helsinki 1952. Helsinki: Ajatus, 2002. ISBN 951-20-6108-2.
Wickström, Mika: Helsinki 1952. Helsinki: Suomen Urheilumuseosäätiö, 2002. ISBN 951-97773-8-5.

Viitteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

↑ ^a ^b Kolkka, Sulo: The Official Report of the Organizing Committee for the Games of the XV Olympiad, s. 247
↑ ^a ^b Kolkka, Sulo: The Official Report of the Organizing Committee for the Games of the XV Olympiad, s. 248
↑ Raevuori, Antero: Viimeiset oikeat olympialaiset: Helsinki 1952, s. 123
↑ ^a ^b ^c ^d Kolkka, Sulo: The Official Report of the Organizing Committee for the Games of the XV Olympiad, s. 250
↑ ^a ^b ^c Arponen, Antti O.: Olympiakisat Ateenasta Atlantaan, s. 155
↑ Wickström, Mika: Helsinki 1952, s. 106
↑ Kolkka, Sulo: The Official Report of the Organizing Committee for the Games of the XV Olympiad, s. 252
↑ ^a ^b ^c Wickström, Mika: Helsinki 1952, s. 100
↑ Wickström, Mika: Helsinki 1952, s. 86
↑ ^a ^b ^c Wickström, Mika: Helsinki 1952, s. 109
↑ Wickström, Mika: Helsinki 1952, s. 110
↑ ^a ^b Kolkka, Sulo: The Official Report of the Organizing Committee for the Games of the XV Olympiad, s. 255
↑ Kolkka, Sulo: The Official Report of the Organizing Committee for the Games of the XV Olympiad, s. 255-256
↑ Wickström, Mika: Helsinki 1952, s. 102
↑ ^a ^b ^c ^d Kolkka, Sulo: The Official Report of the Organizing Committee for the Games of the XV Olympiad, s. 256
↑ World record breaker Herb McKenley passes away at 85 worldathletics.org. 27.11.2007. IAAF. Viitattu 18.5.2023. (englanniksi)
↑ Wickström, Mika: Helsinki 1952, s. 91
↑ ^a ^b ^c Kolkka, Sulo: The Official Report of the Organizing Committee for the Games of the XV Olympiad, s. 258
↑ Arponen, Antti O.: Olympiakisat Ateenasta Atlantaan, s. 156
↑ Kolkka, Sulo: The Official Report of the Organizing Committee for the Games of the XV Olympiad, s. 259
↑ Wickström, Mika: Helsinki 1952, s. 89
↑ ^a ^b ^c ^d ^e ^f Arponen, Antti O.: Olympiakisat Ateenasta Atlantaan, s. 157
↑ ^a ^b ^c Kolkka, Sulo: The Official Report of the Organizing Committee for the Games of the XV Olympiad, s. 260
↑ ^a ^b Kolkka, Sulo: The Official Report of the Organizing Committee for the Games of the XV Olympiad, s. 263
↑ Wickström, Mika: Helsinki 1952, s. 96
↑ Arponen, Antti O.: Olympiakisat Ateenasta Atlantaan, s. 158
↑ Wickström, Mika: Helsinki 1952, s. 105
↑ Wickström, Mika: Helsinki 1952, s. 85

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Kansainvälisen Olympiakomitean tulostietokanta

Yleisurheilu olympialaisissa

1896 • 1900 • 1904 • 1908 • 1912 • 1920 • 1924 • 1928 • 1932 • 1936 • 1948 • 1952 • 1956 • 1960 • 1964 • 1968 • 1972 • 1976 • 1980 • 1984 • 1988 • 1992 • 1996 • 2000 • 2004 • 2008 • 2012 • 2016 • 2020 • 2024

Kesäolympialaisten 1952 lajit ja kilpailutapahtumat

[report247-1] Kolkka, Sulo: The Official Report of the Organizing Committee for the Games of the XV Olympiad, s. 247

[report248-2] Kolkka, Sulo: The Official Report of the Organizing Committee for the Games of the XV Olympiad, s. 248

[3] Raevuori, Antero: Viimeiset oikeat olympialaiset: Helsinki 1952, s. 123

[report250-4] Kolkka, Sulo: The Official Report of the Organizing Committee for the Games of the XV Olympiad, s. 250

[arponen155-5] Arponen, Antti O.: Olympiakisat Ateenasta Atlantaan, s. 155

[6] Wickström, Mika: Helsinki 1952, s. 106

[report252-7] Kolkka, Sulo: The Official Report of the Organizing Committee for the Games of the XV Olympiad, s. 252

[helsinki100-8] Wickström, Mika: Helsinki 1952, s. 100

[9] Wickström, Mika: Helsinki 1952, s. 86

[helsinki109-10] Wickström, Mika: Helsinki 1952, s. 109

[11] Wickström, Mika: Helsinki 1952, s. 110

[report255-12] Kolkka, Sulo: The Official Report of the Organizing Committee for the Games of the XV Olympiad, s. 255

[13] Kolkka, Sulo: The Official Report of the Organizing Committee for the Games of the XV Olympiad, s. 255-256

[14] Wickström, Mika: Helsinki 1952, s. 102

[report256-15] Kolkka, Sulo: The Official Report of the Organizing Committee for the Games of the XV Olympiad, s. 256

[16] World record breaker Herb McKenley passes away at 85 worldathletics.org. 27.11.2007. IAAF. Viitattu 18.5.2023. (englanniksi)

[17] Wickström, Mika: Helsinki 1952, s. 91

[report258-18] Kolkka, Sulo: The Official Report of the Organizing Committee for the Games of the XV Olympiad, s. 258

[19] Arponen, Antti O.: Olympiakisat Ateenasta Atlantaan, s. 156

[report259-20] Kolkka, Sulo: The Official Report of the Organizing Committee for the Games of the XV Olympiad, s. 259

[21] Wickström, Mika: Helsinki 1952, s. 89

[arponen157-22] ↑ ^a ^b ^c ^d ^e ^f Arponen, Antti O.: Olympiakisat Ateenasta Atlantaan, s. 157

[report260-23] Kolkka, Sulo: The Official Report of the Organizing Committee for the Games of the XV Olympiad, s. 260

[report263-24] Kolkka, Sulo: The Official Report of the Organizing Committee for the Games of the XV Olympiad, s. 263

[25] Wickström, Mika: Helsinki 1952, s. 96

[arponen158-26] Arponen, Antti O.: Olympiakisat Ateenasta Atlantaan, s. 158

[27] Wickström, Mika: Helsinki 1952, s. 105

[28] Wickström, Mika: Helsinki 1952, s. 85

[1]

[2]

[3]

[4]

[5]

[6]

[7]

[8]

[9]

[10]

[11]

[12]

[13]

[14]

[15]

[16]

[17]

[18]

[19]

[20]

[21]

[22]

[23]

[24]

[25]

[26]

[27]

[28]

Yleisurheilu kesäolympialaisissa 1952

Sisällys

Parhaat mitalimaat[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]