Siirry sisältöön

Unkarin kansantasavalta

Wikipediasta
Unkarin kansantasavalta
Magyar Népköztársaság
1949–1989
lippu
lippu		 vaakuna
vaakuna
Unkari vuosina 1956–1990.
Unkari vuosina 1956–1990.
Valtiomuoto kansandemokratia, Neuvostoliiton satelliittivaltio
Unkarin kommunistisen puolueen pääsihteeri Mátyás Rákosi (1945–1956)
Ernő Gerő (1956)
János Kádár (1956–1988)
Károly Grósz (1988–1989)
Pääkaupunki Budapest
Pinta-ala
– yhteensä 93 030 km² 
Väkiluku 10 397 959
– väestötiheys 111,8 / km²
Historia
– perustettiin 18. elokuuta 1949
– kommunistihallinnon kaatuminen 23. lokakuuta 1989
Viralliset kielet unkari
Valuutta Unkarin forintti
Kansallislaulu ”Himnusz”
Edeltäjä Unkarin toisen tasavallan lippu Unkarin toinen tasavalta
Seuraaja  Unkari

Unkarin kansantasavalta (unk. Magyar Népköztársaság) oli Unkarin valtion virallinen nimi vuosina 1949–1989, jolloin Unkarin kommunistisella puolueella oli johtava asema. Unkarin kansantasavalta oli Varsovan liiton jäsenvaltio, ja sen ulkopolitiikka oli Neuvostoliitolle myönteistä. Maa kuului lisäksi Keskinäisen taloudellisen avun neuvostoon (SEV) osallistuen näin sosialististen maiden taloudelliseen työnjakoon clearing-kaupan kautta.

Perustaminen

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Toisessa maailmansodassa akselivaltoihin kuulunut Unkarin kuningaskunta solmi aselevon Neuvostoliiton kanssa syksyllä 1944.[1] Puna-armeijan saapuessa Unkariin ja sen perustaessa tukikohtia Unkariin maahan perustettiin poliittinen poliisiorganisaatio, myöhemmän ÁVO:n edeltäjä, valvomaan oppositiota. Kommunistisella progandalla pyrittiin nostamaan Neuvostoliiton ohjaileman kommunistipuolueen kannatusta. Unkarin kommunistinen puolue sai kuitenkin vain 17 prosenttia äänistä demokraattisesti järjestyissä vaaleissa, joissa itsenäinen talonpoikais- ja maataloustyöläisten puolue muodosti hallituskoalition pääministeri Zoltán Tildyn johdolla vuonna 1945.[2] Se oli väliaikainen kansanrintamahallitus, jonka myös länsivallat aluksi tunnustivat.[1] Vaikka kommunistit eivät päässeetkään hallituksen johtoon, he saivat strategisesti tärkeän sisäministerin salkun. Sisäministeriksi tuli kommunisti László Rajk, joka perusti poliittisen suojelupoliisi ÁVO:n vuonna 1946. Näin kommunistipuolue pääsi valvomaan toisten puolueiden toimintaa, yleistä järjestystä sekä vaaleja.[3]

Otteet kommunismin vastustajia kohtaan kovenivat vuoden 1947 alusta lähtien.[4] Unkarin ja liittoutuneiden rauhansopimus allekirjoitettiin helmikuussa 1947. Unkari luopui sopimuksen perusteella kaikista vuoden 1937 jälkeen hankkimistaan alueliitoksista. Neuvostoliiton asevoimat jäivät maahan.[4] Elokuussa 1947 järjestettiin parlamenttivaalit, mutta noin puolta miljoonaa kansalaista estettiin äänestämästä. Kommunistien kannattajia suosittiin vaaleissa siten, että he saattoivat äänestää muualla kuin kotipaikkakunnallaan. Toisin sanoen he saattoivat äänestää monta kertaa. Kommunistien ääniosuus kasvoi edellisten vuoden 1945 vaalien 17 prosentista 22:een.[5]

Unkarin ja Neuvostoliiton keskinäinen ystävyys-, yhteistyö- ja avunantosopimus allekirjoitettiin 18. helmikuuta 1948. Se oli muun muassa sotilaallinen avunantosopimus Saksan ja sen liittolaisten hyökkäyksen varalta.[6] Neuvostoliiton tuella puoluejohtaja Mátyás Rákosi syrjäytti vastustajansa, muut puolueet vaiennettiin tai tuhottiin, sosiaalidemokraattinen puolue pakotettiin fuusioitumaan kommunistipuolueen kanssa. Unkari julistettiin sosialistiseksi kansantasavallaksi vuonna 1949.[7]

Stalinismista gulassikommunismiin

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Josif Stalinin kuoleman jälkeen vuonna 1953 stalinismin ylilyöntejä alettiin kritisoida ja purkaa. Unkarin pääministeriksi valittiin samana vuonna uudistusmielinen ja kansan suosima kommunisti Imre Nagy. Maailmanpolitiikan ja sen myötä Neuvostoliiton kommunistipuolueen linjan jälleen kiristyessä Nagy joutui eroamaan, mutta tyytymättömyys kasvoi. Vuonna 1956 maassa tapahtui Unkarin kansannousu, jonka Varsovan liiton maat Romaniaa lukuun ottamatta kukistivat Neuvostoliiton johdolla estääkseen Unkaria irtautumasta Neuvostoliiton ulkopolitiikan ja Itä-Euroopan sosialististen maiden piiristä.

Kansannousun kukistamisen jälkeen valtaan nousi János Kádár, jonka johdolla maa siirtyi ns. gulassikommunismiin: valtion tiukkaa valvontaa purettiin, kansan hyvinvointia ja tyytyväisyyttä pyrittiin lisäämään.[7]

Unkari oli hyväksytty Yhdistyneiden kansakuntien jäseneksi vuonna 1955, mutta Unkarin mandaatti oli hyllytetty vuonna 1957, kun maa ei sallinut YK:n selvittää kansannousun jälkeisiä oloja. Vuonna 1960 Unkarissa julistettiin poliittisten vankien osittainen armahdus ja internointileirit lakkautettiin. Kaksi vuotta myöhemmin armahdusta laajennettiin, mutta se ei kuitenkaan koskenut aseelliseen vastavallankumoukseen syyllistyneitä. Unkarin täysivaltainen mandaatti YK:ssa palautettiin vuonna 1963.[8][9] Poliittisista rikoksista tuomittiin vuosina 1964–1966 yli 6000 henkilöä, mikä osoitti, että Unkari oli edelleen kaukana länsimaisen yhteiskunnan arvoista.[10]

Talouskasvu pysähtyi vuonna 1965, ja maassa jouduttiin vuoden lopulla turvautumaan hinnankorotuksiin.[11] Kádár ohjasi resursseja maatalouteen ja mitätöi kollektiivitilojen velkoja. Talonpoikien yksityisomistuksessa olleita maatilkkuja suosittiin. Talousuudistuksella oli Neuvostoliiton pääministerin Aleksei Kosyginin tuki, ja talous kasvoi huomattavasti 1960-luvun viimeisinä vuosina. Maatalouden tuottavuus parani 1970-luvulla ja lähestyi korkeaa kansainvälistä tasoa.[12]

Velkaongelma

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Neuvostoliitto peri vuodesta 1975 lähtien Unkariin toimittamastaan öljystä kaksinkertaista hintaa. Unkarin oli pakko ottaa lisää lainaa sekä lännestä että Neuvostoliitosta. Vuoden 1978 lopussa Unkarin kommunistisen puolueen politbyroo päätti korottaa hintoja ja vähentää investointeja, mikä tarkoitti elintasosta tinkimistä. Teollisuuden suuryhtiöitä desentralisoitiin, ja alan hallintoa keskitettiin. Maatalouden tuotanto-osuuskunnat ja yksityinen palvelusektori saivat laajennettuja liiketoimintaoikeuksia. Työmarkkinapolitiikkaa ja hinnoittelua vapautettiin niin, että vain peruselintarvikkeet ja julkinen liikenne jäivät sääntelyn piiriin. Yhteisyrityksiä läntisten yhtiöiden kanssa suosittiin. Käsityöläiset perustivat paljon yksityisiä pienyrityksiä. Yksityisten pienyritysten osuus maatalouden ja palveluiden tuotannosta oli 1980-luvulla lähes kolmannes, ja jopa 40 prosenttia tuloista ansaittiin yksityisellä puolella.[13] Talousuudistuksen myötä Unkarin negatiivinen kauppatase muuttui positiiviseksi, mutta kohonnut korkotaso kuritti velkaantunutta Unkaria. Kádárin johdolla Unkari liittyi Kansainväliseen valuuttarahastoon ja Maailmanpankkiin. Jäsenyyksiä seurannut talousapu pelasti Unkarin. Vuoden 1982 ensimmäisellä neljänneksellä sen ulkomaiset valuuttavarannot vastasivat vain kuukauden tuontia.[14]

Kansantasavallan loppu

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Itsenäisyysjulistusta kuuntelemaan tullutta yleisöä Kossuth Lajosin aukiolla Budapestissa 23. lokakuuta 1989. Keskellä kuvaa Yhdysvaltojen suurlähettiläs Mark Palmer punaisessa rusetissa.

Vuonna 1983 parlamentti- ja paikallisvaaleissa sallittiin kilpailu, eli muidenkin kuin kommunistisen puolueen jäsenten sallittiin asettua ehdolle. Vuonna 1985 joka kymmenes parlamenttiedustaja ei kuulunut kommunistiseen puolueeseen. Samoihin aikoihin 1980-luvun puolivälissä Unkari uudisti taloudenpitoaan ryhtymällä edistämään talouskasvua. Yritysten panostukset investointeihin ja palkkoihin lisäsivät valtion maksamia subventioita, mikä johti ulkomaanvelan ja inflaation kasvuun. Raakaöljyn hinnan samanaikainen aleneminen vähensi Neuvostoliiton kykyä avustaa liittolaisiaan. Vuosikymmenen lopulla hyväksyttiin laki, joka asetti talouden yksityissektorin samaan asemaan valtionsektorin kanssa. Hintojen subventoimista vähennettiin. [15]

Kesäkuussa 1987 Kádár nosti politbyroon jäsen Károly Grószin pääministeriksi.[16] Vuonna 1988 perustettiin Unkarin kommunistisen puolueen kanssa kilpailevia puolueita, muun muassa Fidesz. Marraskuussa 1988 Grósz luovutti pääministerin tehtävän Miklós Némethille. Toukokuussa 1989 Unkari alkoi poistaa Itävallan vastaisen rajan piikkilankaesteitä, koska niiden korjaamiseen ei ollut varoja. Kesäkuussa 1989 Unkarin kommunistisen puolueen johto siirtyi nelikolle Nemeth, Imre Pozsgay, Rezső Nyers ja Grósz.[17] Syyskuussa 1989 Unkari salli itäsaksalaisille rajan ylittämisen länteen ja puolue sopi opposition kanssa monipuoluejärjestelmän ja oikeusvaltioperiaatteen voimaan saattamisesta. Poliittisen järjestelmän muutokset vahvistava perustuslaki hyväksyttiin lokakuun lopulla 1989.[18] Virallisesti Unkarin kansantasavalta lakkasi olemasta 23. lokakuuta 1989, jolloin parlamenttitalon parvekkeelta tuolloinen väliaikainen presidentti, parlamentin puhemies Mátyás Szűrös, julisti Unkarin tasavallaksi (Magyar Köztársaság).[19] Berliinin muurin murruttua ja Neuvostoliiton romahduksen häämöttäessä Unkari alkoi irtautua Neuvostoliiton vaikutuspiiristä. Vuonna 1989 Neuvostoliiton joukkoja alettiin poistaa maasta ja siirtyminen monipuoluejärjestelmään alkoi, ensimmäiset vapaat vaalit järjestettiin 1990.[20]

Lähteet

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
  1. 1 2 Hentilä, Seppo: Kylmän sodan, muurien murtumisen ja uuden epävarmuuden aika, s. 958. Teoksessa Maailmanhistorian pikkujättiläinen. WSOY, 2006. ISBN 978-951-0-30602-4
  2. ↑ Norton, Donald H.: Essentials of European History: 1935 to the Present, s. 47. Piscataway, New Jersey: Research & Education Association, 2002. ISBN 0-87891-711-X (englanniksi)
  3. ↑ UN General Assembly Special Committee on the Problem of Hungary 1957. Yhdistyneet kansakunnat. (englanniksi)
  4. 1 2 Kujala, Antti: Kuin veljet keskenään. Neuvostoliiton itäeurooppalainen imperiumi, s. 76. Minerva, 2024. ISBN 978-952-410-044-1
  5. ↑ Kujala s. 76–77.
  6. ↑ Polvinen, Tuomo: Hirmuisten vuosien valtiomies. J. K. Paasikivi 1870-1956, s. 181. Minerva, 2021. ISBN 978-952-375-287-0
  7. 1 2 Hungary timeline news.bbc.co.uk. 14.2.2012. Viitattu 2.1.2025. (englanniksi)
  8. ↑ Kujala, Antti: Kuin veljet keskenään. Neuvostoliiton itäeurooppalainen imperiumi, s. 201. Minerva, 2024. ISBN 978-952-410-044-1
  9. ↑ History of Hungary - Hungary in the Soviet orbit britannica.com.
  10. ↑ Kujala s. 242.
  11. ↑ Kujala s. 241–242.
  12. ↑ Kujala s. 242.
  13. ↑ Kujala s. 308–309.
  14. ↑ Kujala s. 310.
  15. ↑ Kujala s. 376–377.
  16. ↑ Kujala s. 378.
  17. ↑ Kujala s. 379.
  18. ↑ Kujala s. 380.
  19. ↑ Így kiáltották ki a harmadik magyar köztársaságot Múlt-kor történelmi magazin. 23.10.2015. Viitattu 2.1.2025. (unkariksi)
  20. ↑ First free elections in Hungary ENRS. Viitattu 2.1.2025. (englanniksi)

Aiheesta muualla

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Noudettu kohteesta ”https://fi.wikipedia.org/w/index.php?title=Unkarin_kansantasavalta&oldid=24083056”