Painonnosto kesäolympialaisissa 1952

Kohteesta Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun
Painonnosto
Kesäolympialaisissa 1952
Kisapaikka Messuhalli, Helsinki
Kilpailutapahtumia
1948
1956
Painonnosto
kesäolympialaisissa 1952
Weightlifting pictogram.svg
kääpiösarja   miehet
höyhensarja   miehet
kevytsarja   miehet
keskisarja   miehet
raskas keskisarja   miehet
kevyt raskassarja   miehet
raskassarja   miehet

Painonnosto järjestettiin Helsingin olympialaisissa 1952 yhdeksättä kertaa. Mukana oli seitsemän painoluokkaa, jotka olivat vain miehille.

Painonnostossa piti alkujaan olla vain kuusi painoluokkaa, mutta uusi kevyt raskassarja nosti painoluokkien määrän seitsemään. Raskaansarjan painoraja muuttui yli 82,5 kilogrammasta yli 90 kilogrammaan. Uuden painoluokan lisäys tuli niin myöhään, ettei kisaohjelmaa enää ehditty muuttamaan. Painnonnostokilpailut käytiin alkuperäisen suunnitelman mukaisesti kolmessa päivässä 25.27. heinäkuuta Messuhallissa (nykyinen Töölön kisahalli).[1]

Kilpailijoita painonnostoon oli ilmoittautunut 141 kaikkiaan 41 valtiosta. Taso oli aiempiin olympialaisiin verrattuna kova. Maailmanennätyksiä tehtiin viisi ja olympiaennätyksiä yksitoista. Suurin osa mitaleista meni odotetusti Yhdysvaltoihin ja Neuvostoliittoon.[1]

Kilpailutapahtumat[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Kääpiösarjassa punnerruksen aloitti vahviten Iranin Ali Mirzai tehden viiden kilogramman eron seuraaviin. Tempauksessa Neuvostoliiton Ivan Udodov teki uuden olympiaennätyksen nostaen 97,5 kilogrammaa. Ennen työntöä Mirzai ja Udodov jakoivat kärkisijan.[1] Udodov teki uuden olympiaennätyksen myös työnnössä ja yhteispisteissä[2]. Mirzai ei onnistunut työnnössä ja putosi yhteispisteissä kolmanneksi. Hänet ohitti maanmies Mahmoud Namdjou, jolla oli vielä viimeisellä työnnöllään nousta kultamitaistiksi, mutta ei onnistunut nostamaan 132,5 kilogrammaa.[1] Höyhensarjan aloitti vahvimmin Filippiinien Rodrigo del Rosario, joka sivusi maailmanennätystä (105 kg) punnerruksessa. Hän ei kuitenkaan pärjännyt tempauksessa eikä työnnössä ja putosi yhteispisteissä neljänneksi. Tempauksen jälkeen del Rosarion ohittivat neuvostoliittolaiset Rafael Tšimiškjan ja Nikolai Saksonov, jotka olivat lisäksi omaa luokkaansa työnnössä. Tšimiškjanin yhteistulos 337,5 kilogrammaa oli myös uusi maailmanennätys. Saksonov sijoittui hopealle ja pronssille Trinidad ja Tobagon Rodney Wilkes, joka oli Lontoossa hopealla.[3]

Yhdysvaltain Tommy Kono hallitsi ylivoimaisesti kevyttä sarjaa. Vielä punnerruksessa viisi kilpailijaa oli hänen kanssa tasoissa, mutta tempauksessa Kono nosti uuden maailmanennätyksen (117,5 kg) ja jätti muut jälkeensä. Toisesta sijasta taisteli ennen työntöä kuusi kilpailijaa. Työnnössä parhaan tuloksen tehnyt Neuvostoliiton Jevgeni Lopatin nousi hopealle. Pronssille jäänyt Australian Verne Barberis oli Lopatinin kanssa tasapisteissä, mutta hävisi tälle 350 grammaa painavampana. Keskisarjan suosikki yhdysvaltalainen Peter George voitti kultaa, vaikka ei punnerruksessa pärjännytkään. Työnnössä Lontoon kisojen hopeamitalisti George nosti uuden olympiaennätyksen ja varmisti kultamitalinsa. Sijoitustaan kohensi myös kanadalainen Gérard Gratton, joka nousi neljän vuoden takaiselta viidenneltä sijalta hopealle. Toisen olympiapronssinsa voitti eteläkorealainen Kim Sung-jip, joka voitti egyptiläisen Ismail Ragabin punnituksessa.[3]

Raskaassa keskisarjassa Yhdysvaltain ja Neuvostoliiton nostajat taistelivat mitaleista, mikä johti useisiin vastalauseisiin ja muutamiin tuomareiden vaihtamisiin[4]. Lontoon voittaja Stanley Stanczyk Yhdysvalloissa taisteli tasaisesti neuvostoliittolaisten Trofim Lomakinin ja Arkadi Vorobjovin kanssa. Ennen työntöä Stanczyk johti. Hän kuitenkin jäi työnnössä 160 kilogrammaan, kun Lomakin nosti viisi kilogrammaa enemmän, ja ohitti hänet. Vorobjovin vahvin laji oli tempaus, jossa hän oli kuitenkin jäänyt Helsingissä selvästi maailmanennästyksestää, mikä pudotti Vorobjovin yhteistuloksissa kolmanneksi. Uudessa kevyessä raskaassa sarjassa Yhdysvaltain Norbert Schemansky oli ylivoimainen. Hän oli jo neljä vuotta aiemmin Lontoossa ollut raskaassa sarjassa toinen, mutta oli nyt kevyemmässä sarjassa selvä voittaja.[3] Vielä punnerruksessa Schemansky hävisi neuvostoliittolaiselle Grigori Novakille 12,5 kilogrammalla, mutta tempauksen ja työnnän hän aloitti vasta muiden lopetettua. Schemansky teki uudet maailmanennätykset sekä tempauksessa että yhteistulossa, jossa vanha ennätys parani 17,5 kilogrammalla.[4]

John Davis jatkoi raskaassa sarjassa voittojaan. Hän ei ollut hävinnyt ennen olympialaisia 14 vuoteen, eikä hävinnyt nytkään.[4] Argentiinalainen Humberto Selvetti haastoi Davisin punnerruksessa, jossa he jakoivat voiton ja olympiaennätyksen. Tempauksessa Selvetti jäi Davisista 25 kilogrammaa, kun Davis rikkoi jälleen olympiaennätyksen. Davis oli lopputuloksissa selvä voittaja ja hänen kokonaistuloksensakin oli uusi olympiaennätys. Selvetti putosi lopulta kolmanneksi, kun Jim Bradford ohitti hänet ja varmisti Yhdysvalloille kaksoisvoiton.[3]

Mitalistit[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Olympialippu Mitalitaulukko
Tapahtuma Kultaa Hopeaa Pronssia
Kääpiösarja (56 kg)
tulokset

 Ivan Udodov (URS)

 Mahmoud Namdjou (IRI)

 Ali Mirzai (IRI)

Höyhensarja (60 kg)
tulokset

 Rafael Tšimiškjan (URS)

 Nikolai Saksonov (URS)

 Rodney Wilkes (TRI)

Kevytsarja (67,5 kg)
tulokset

 Tommy Kono (USA)

 Jevgeni Lopatin (URS)

 Verdi Barberis (AUS)

Keskisarja (75 kg)
tulokset

 Peter George (USA)

 Gérard Gratton (CAN)

 Kim Sung-jip (KOR)

Raskas keskisarja (82,5 kg)
tulokset

 Trofim Lomakin (URS)

 Stanley Stanczyk (USA)

 Arkadi Vorobjov (URS)

Kevytraskassarja (90 kg)
tulokset

 Norbert Schemansky (USA)

 Grigori Novak (URS)

 Lennox Kilgour (TRI)

Raskassarja (yli 90 kg)
tulokset

 John Davis (USA)

 Jim Bradford (USA)

 Humberto Selvetti (ARG)

[5]

Mitalitaulukko[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Sija Maa Kultaa Hopeaa Pronssia Yhteensä
1  Yhdysvallat 4 2 0 6
2  Neuvostoliitto 3 3 1 7
3  Iran 0 1 1 2
4  Kanada 0 1 0 1
5  Trinidad ja Tobago 0 0 2 2
6  Argentiina 0 0 1 1
6  Australia 0 0 1 1
6  Etelä-Korea 0 0 1 1

Lähde:

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • Arponen, Antti O.: Olympiakisat Ateenasta Atlantaan. Porvoo: WSOY, 1996. ISBN 951-0-21072-2.
  • Kolkka, Sulo: The Official Report of the Organizing Committee for the Games of the XV Olympiad. Porvoo: WSOY, 1955. Official Olympic Reports (pdf). (englanniksi)
  • Wickström, Mika: Helsinki 1952. Helsinki: Suomen Urheilumuseosäätiö, 2002. ISBN 951-97773-8-5.

Viitteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. a b c d Kolkka, Sulo: The Official Report of the Organizing Committee for the Games of the XV Olympiad, s.382
  2. Kolkka, Sulo: The Official Report of the Organizing Committee for the Games of the XV Olympiad, s.385
  3. a b c d Kolkka, Sulo: The Official Report of the Organizing Committee for the Games of the XV Olympiad, s.383
  4. a b c Arponen, Antti O.: Olympiakisat Ateenasta Atlantaan, s.162
  5. Wickström, Mika: Helsinki 1952, s. 181