Permikausi
| Permikauden jako | |||
|---|---|---|---|
| kausi | epookki | vaihe | ikä (mvs) |
| Trias | varhais | Indus | nuorempi |
| Permi | Loping | Changxing | 252,2–254,1 |
| Wuchiaping | 254,1–259,8 | ||
| Guadalupe | Capitan | 259,8–265,1 | |
| Word | 265,1–268,8 | ||
| Road | 268,8–272,3 | ||
| Cisural | Kungur | 272,3–283,5 | |
| Artinsk | 283,5–290,1 | ||
| Sakmara | 290,1–295,0 | ||
| Assel | 295,0–298,9 | ||
| Kivihiili | Pennsylvania | Gžel | vanhempi |
| Permikauden jako ICS:n mukaan tammikuussa 2013.[1] | |||
 |
Tätä artikkelia tai sen osaa on pyydetty parannettavaksi, koska se ei täytä Wikipedian laatuvaatimuksia. Voit auttaa Wikipediaa parantamalla artikkelia tai merkitsemällä ongelmat tarkemmin. Lisää tietoa saattaa olla keskustelusivulla. Tarkennus: Artikkeli käsittelee synapsidejä matelijoina. |
Permikausi oli geologinen ajanjakso paleotsooisen maailmankauden lopulla noin 300–245 tai 280–248 miljoonaa vuotta sitten. Kauden aikana vallitsi kylmä ja kuiva monsuuni-ilmasto. Permikausi oli matelijoiden kukoistusaikaa ja päättyi eläinten suureen joukkotuhoon. Havupuut levittäytyivät laajalle alueelle permikauden aikana ja nisäkäsmäiset matelijat ilmestyivät. Kauden nimi tulee Venäjän Permin aluepiiristä. Permikautta seurasi triaskausi.
Maantiede ja ilmasto[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Merenpinta oli permikaudella alhaalla. Maapallolla oli jättiläismantereet Pangea ja Gondwana sekä valtava meri Panthalassa. Pangea oli C-kirjaimen muotoinen ja sen sisäpuolella sijainneessa Tethysmeressä oli pieniä saaria. Pangea säilyi suunnilleen samana koko permikauden ajan.[2]. Pangean yhtenäinen maamassa muutti merivirtoja sekä ilmastoa. Ilmasto oli monsuunityyppinen ainakin mantereen rannikolla ja kuiva laajoilla alueilla mantereen sisäosissa. Ilmasto oli nykyistä kylmempi kauden alussa sekä mantereinen. Se lämpeni runsaasti kauden alkupuolella ja saavutti nykyisen tason kauden keskivaiheilla, minkä jälkeen lämpötilan nousu jatkui hieman hitaammin. Samalla ilmakehän kosteus väheni ja laski nykyiselle tasolle. Pangeassa oli laajoja aavikoita ja subtrooppinen vyöhyke oli huomattavasti nykyistä laajempi. Permikauden alkupuolella päiväntasaajan seudulla kasvoi trooppista sademetsää tai savannia[2], mutta seutu aavikoitui kauden loppuun mennessä. Subtrooppinen kuivuusvyöhyke ulottui täten noin 40. pohjoiselta leveysasteelta 40. eteläiselle leveysasteelle.[3]
Kasvillisuus[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Käpypalmut ilmestyivät ja yleistyivät permikauden aikana. Eteläisen Gondwanan lauhkealla vyöhykkeellä kasvoi kapealehtisiä Glossopteris-suvun siemensaniaispuita sekä -pensaita. Ne hävisivät kauden lopun joukkotuhossa.
Eläimistö[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Matelijat olivat permikauden valtalajistoa, mutta dinosauruksia ei ollut vielä olemassa. Matelijat olivat useimmiten synapsideja, pelykosaureja tai terapsideja. Permikaudella kehittyi ensimmäistä kertaa Maan historiassa suuri maaeläimistö kasvin- ja lihansyöjineen. Ensimmäiset arkosaurit ilmestyivät kauden loppupuolella.
Matelijalajisto kehittyi ja monipuolistui taajaan tahtiin permikauden aikana sammakkoeläinten lajimäärän pudotessa. Tunnetuin permikauden matelija on luultavasti hieman krokotiilia muistuttanut liskomainen Dimetrodon. Se käveli neljällä jalalla ja on tunnettu suuresta selkäevästään, joka toimi mahdollisesti lämmönsäätelijänä. Dimetrodon eli noin 280–260 miljoonaa vuotta sitten ja oli osapuilleen kaksi metriä pitkä. Muita kauden eläimiä olivat suurikokoinen arkosauri Postosuchus sekä kasveja syönyt Desmatosuchus. Alkeelliset terapsidit syrjäyttivät pelykosaurit noin 270–260,4 miljoonaa vuotta sitten keskisellä permikaudella. Guadalupe-epookin lopussa noin 260,4 ± 0,7 miljoonaa vuotta sitten tapahtui permikauden joukkotuhoa edeltänyt joukkotuho.
Ammoniitit ja merisiilien kaltaiset piikkinahkaiset olivat yleisiä permikauden merissä. Permikerrostuma tunnetaan kovakuorisista ja yksisoluisista alkueläimistä fusulinideista.
Permikauden joukkotuho[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- Pääartikkeli: Permikauden joukkotuho
Permikauden lopulla tapahtui permikauden joukkotuho, Maapallon elämän historian suurin tunnettu joukkotuho, jossa hävisi suurin osa merieläimistä sekä maalla eläneistä selkärankaisista. Joukkotuhon syytä ei tiedetä tarkasti: se saattoi johtua suuresta asteroiditörmäyksestä, Siperian laakiobasalttipurkauksista, mannerliikuntojen aiheuttamista muutoksista ilmastossa tai mahdollisesti kaikkien yhdistelmästä. Tulivuorten hiilidioksidin aiheuttama ilmastonlämpeneminen saattoi vapauttaa metaania syvänmeren metaaniklatraateista. Se kuumensi Maapalloa ja aiheutti syvänmeren hapettomuuden muuttamalla merivirtoja. Metaanin hapettuminen hiilidioksidiksi Maan ilmakehässä imi siitä happea. Syvänmeren hapettomuus suosi rikkibakteereita, joiden tuottama rikkivety myrkytti ilmaa, minkä vuoksi Maa muuttui hetkeksi erittäin epäystävälliseksi paikaksi elämälle.
Joukkotuho on edennyt luultavasti satojen tuhansien tai miljoonien vuosien aikana asteittain ja useina aaltoina. Pahin tuho tapahtui aivan kauden lopussa. Maan ilmakehän happipitoisuus laski joukkotuhosta johtuen miljoonien vuosien aikana noin 1,5-kertaisesta nykymäärästä prosenttiin, joka oli noin kaksi kolmasosaa nykyisestä[4]. Planeetan eliöstö toipui permikauden joukkotuhosta hitaasti. Toipuminen kesti kymmeniä miljoonia vuosia.
Permikauden jako[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Permikauden ajoitus on useiden geologisten kausien tapaan hieman epätarkkaa. Yleinen jakotapa on seuraava:
- Loping-epookki: 260,4–251 miljoonaa vuotta sitten
- Changxing-vaihe (253,8–251 miljoonaa vuotta sitten)
- Wuchiaping-vaihe (260,4–253,8 miljoonaa vuotta sitten)
- Guadalupe-epookki: 270,6–260,4 miljoonaa vuotta sitten
- Capitan-vaihe (265,8–260,4 miljoonaa vuotta sitten)
- Word-vaihe (268–265,8 miljoonaa vuotta sitten)
- Road-vaihe (270,6–268 miljoonaa vuotta sitten)
- Cisural-epookki: 299–270,6 miljoonaa vuotta sitten
- Kungur-vaihe (275,6–270,6 miljoonaa vuotta sitten)
- Artinsk-vaihe (284,4–275,6 miljoonaa vuotta sitten)
- Sakmar-vaihe (294,6–284,4 miljoonaa vuotta sitten)
- Assel-vaihe (299–294,6 miljoonaa vuotta sitten)
Toisessa jakotavassa Loping- ja Guadalupe-epookit yhdistetään yläpermiksi, jolloin Cisural-epookki muodostaa alapermin.
- Yläpermi: 270,6–250 miljoonaa vuotta sitten
- Tatar
- Kazar
- Alapermi: 299–270,6 miljoonaa vuotta sitten
- Kungur-vaihe
- Artinsk-vaihe
- Sakmar-vaihe
- Assel-vaihe
Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- International Commission on Stratigraphy (ICS): Geologic Time Scale stratigraphy.org. 2004. Viitattu 5.4.2007.
Viitteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- ↑ K.M. Cohen, S. Finney, P.L. Gibbard: International Chronostratigraphic Chart 2020. International Commission on Stratigraphy.
- ↑ a b Rees, Allister: Paleointegration project Paleozoin Permian Department of Geosciences, University of Arizona. englanti
- ↑ http://www.scotese.com/lpermcli.htm
- ↑ Tieteen kuvalehti, numero 3 2009,
Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- University of California offers a more modern Permian stratigraphy
- Classic Permian strata in the Glass Mountains of the Permian Basin
| Hadeeinen aioni (4 567–4 000 mvs) |
| ||||||
|---|---|---|---|---|---|---|---|
| Arkeeinen aioni (4 000–2 500 mvs) |
eoarkeeinen (4 000–3 600 mvs) • paleoarkeeinen (3 600–3 200 mvs) • mesoarkeeinen (3 200–2 800 mvs) • neoarkeeinen (2 800–2 500 mvs) | ||||||
| Proterotsooinen aioni (2 500–541 mvs) |
paleoproterotsooinen (2 500–1 600 mvs) • mesoproterotsooinen (1 600–1 000 mvs) • neoproterotsooinen (1 000–541 mvs) | ||||||
| Fanerotsooinen aioni (541 mvs – nykyaika) |
| ||||||