Dinosaurukset

Kohteesta Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun
Hakusana ”Dinosaurus” ohjaa tänne. Elokuvasta kertoo artikkeli Dinosaurus (elokuva).
Dinosaurukset
Fossiili: Triaskausi - Liitukausi (paitsi linnut)
Eoraptor
Eoraptor
Tieteellinen luokittelu
Kunta: Eläinkunta Animalia
Pääjakso: Selkäjänteiset Chordata
Alajakso: Selkärankaiset Vertebrata
Luokka: Matelijat Reptilia
Ylälahko: Dinosauria
Lahkot
Katso myös
 Wikispecies-logo.svg Dinosaurukset Wikispeciesissä
 Commons-logo.svg Dinosaurukset Commonsissa

Dinosaurukset (Dinosauria) eli hirmuliskot olivat mesotsooisella maailmankaudella elänyt hyvin menestyksekäs eläinryhmä. Ensimmäiset dinosaurukset elivät triaskaudella 252–201 miljoonaa vuotta sitten, mutta varsinaista dinosaurusten valtakautta oli jurakausi ja liitukausi eli ajanjakso noin 200–65 miljoonaa vuotta sitten.

Dinosaurukset olivat monimuotoinen ryhmä. Varsinkin maalla, mutta myös merellä ja ilmassa ne täyttivät lähes kaikki ekologiset lokerot. Fossiilien perusteella sukuja tunnetaan ainakin 500 ja lajeja ainakin 1 000[1] ja niitä on löydetty kaikilta mantereilta.

Dinosaurusten koko vaihteli valtavasti. Pienimpiin kuului noin kilon painoinen microraptor, mutta eräs suurimmista jokseenkin kattavista fossiileista on 80–100 tonnin painoiseksi arvioitu argentinosaurus.

Kehittyminen ja kukoistus[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Dinosaurukset elivät mesotsooisella maailmankaudella 252–65 miljoonaa vuotta sitten. Dinosaurukset alkoivat kehittyä triaskaudella 252–200 miljoonaa vuotta sitten. Varhaiset dinosaurukset olivat pieniä, kaksijalkaisia eläimiä. Jurakaudella dinosaurukset kehittyivät edelleen, ja niistä tuli maaeläinten hallitseva muoto. Joistain lajeista tuli jättiläisiä, ja toiset kehittivät lentokyvyn. Liitukaudella kehittyivät esimerkiksi sarvikuonoliskot ja panssariselkäiset ankylosaurukset.[2]

Olosuhteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Ensimmäisten dinosaurusten ilmestyessä kaikki mantereet olivat yhdistyneenä Pangea-supermantereeksi. Sen vuoksi myöhäisen triaskauden ja varhaisen jurakauden dinosauruslajit olivat enimmäkseen samoja kaikkialla päin maapalloa. Kun Pangea hajosi triaskauden lopulta alkaen, Aasian ja Pohjois-Amerikan lajit alkoivat eriytyä toisistaan. Myöhäisellä jurakaudella pohjoiset ja eteläiset mantereet eriytyivät toisistaan. Liitukauden lopulla Euroopassa oli suuria saaria ja niillä saaristo-oloihin sopeutuneita dinosauruksia. Pohjois-Amerikan itä- ja länsiosien välissä oli meri, joka aiheutti sen, että idän ja lännen dinosauruslajistot erosivat toisistaan.[3]

Maapallolla vallitsi dinosaurusten aikana mesotsooisella kaudella kasvihuoneilmasto, jossa ilmasto on lämmin ja leuto, eikä napajäätiköitä ole. Triaskaudella Pangeasta suuri osa oli autiomaata. Sen hajotessa jurakaudella tulivat viileämmät ja kosteammat olosuhteet, joissa kukoistivat havupuut, käpypalmut ja saniaiset. Liitukausi oli lämmintä aikaa, ja kasvisto muistutti jo nykyajan kasvistoa.[3]

Sukupuutto[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Dinosaurukset kuolivat sukupuuttoon äkillisesti liitukauden lopulla noin 65,5 miljoonaa vuotta sitten. Osa tutkijoista pitää joukkotuhon tärkeimpänä syynä nykyisen Jukatanin niemimaan kohdalle törmännyttä asteroidia, josta todennäköisesti seurasi maailmanlaajuisia metsäpaloja, kylmän sään jakso auringon säteilyn estyttyä ja tätä ilmakehän kohonneen hiilidioksidipitoisuuden vuoksi seurannut lämpökausi.[4] Meteoriittiteorian esittivät vuonna 1980 Walter ja Luis Walter Alvarez. Toisaalta kannatusta on myös saanut teoria, että tuhon syynä on voinut olla myös tulivuori. Lounais-Intian Deccanin tasangolla on havaittu laavakerroksesta että tulivuorenpurkauksia sattui 750 000 vuoden aikana niin, että laavaa purkautui 1,2–1,3 miljoonaa kuutiokilometriä. Liitukauden lopun kolme suurta tulivuorenpurkausta osuivat lähelle dinosaurusten häviämistä. Uuden teorian on esittänyt tutkija Gerta Keller.[5]

Teropodeista jurakaudella kehittyneistä linnuista osa selvisi joukkotuhosta ja ne ovat ainoita nykyään eläviä dinosaurusten kladiin kuuluvia eliöitä. [6]

Ominaisuuksia[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Dinosaurukset kuvataan nykyisin usein värikkäinä. Taiteilijan näkemys lajista Lambeosaurus magnicristatus.

Dinosaurusten uskotaan olleen tasalämpöisiä.[7][8]

Joillakin dinosauruksilla oli höyhenet. Ne käyttivät höyheniään aluksi pysyttelemään lämpimänä tai kosiomenoissa. Pieni dinosaurus Microraptor käytti raajojensa epäsymmetrisiä sulkia nousemaan ilmaan ja liitämään puusta puuhun. Jurakaudella elänyt höyhenpeitteinen Archaeopteryx oli varhainen teropodi, ja sitä pidetään ensimmäisenä varsinaisena lintuna.[9]

Dinosaurusten höyhenten jäännöksistä on löytynyt todisteita niiden alkuperäisestä värityksestä. Monella dinosauruksella oli raidalliset tai kirkkaanväriset höyhenet. Niillä oli luultavasti myös monivärinen nahka. Joillakin oli myös töyhtö tai harja.[10]

Löytöhistoriaa[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Neljän lajin fossiilit: Archaeopteryx, Anchiornis, Microraptor ja Zhenyuanlong.

Varhaisia löytöjä[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Ennen 1800-lukua dinosauruksia ei vielä tunnettu. Suuria fossilisoituneita luita ja jalanjälkiä oli löytynyt, mutta niiden oli uskottu kuuluneen esimerkiksi norsuille tai sukupuuttoon kuolleille jättilinnuille. Tutkijoiden mukaan kreikkalais-roomalaiset aarnikotkatarut 700-luvulta eaa. perustuivat luultavasti mongolialaisiin dinosauruslöytöihin. Varhaisin säilynyt julkaistu kuvaus dinosaurusten jäänteistä julkaistiin vuonna 1820 American Journal of Science and Arts -tiedejulkaisussa, kun connecticutlainen Solomon Dilsworth oli löytänyt kotitilaltaan luita, jotka paljon myöhemmin määriteltiin Anchisauruksen luiksi.[11]

1800-luku[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Englantilaiset William Buckland ja Gideon Mantell löysivät Etelä-Englannista 1820-luvulla dinosaurusten luita. Buckland kuvasi vuonna 1824 Megalosauruksen ja seuraavana vuonna Mantell kuvasi Iguanodonin. Löydöt olivat kuitenkin sirpaleisia, eikä niiden pohjalta pystytty luomaan kokonaiskuvaa kummastakaan eläimestä. Vuonna 1834 Brightonin läheltä löydettiin osittainen Iguanodonin luuranko. Euroopasta alettiin löytää ja nimetä lisää dinosauruksia. Englantilainen eläintieteilijä Richard Owen päätteli, että fossiilit edustivat kadonnutta suurten matelijoiden ryhmää. Hän kirjoitti raportin British Association for the Advancement of Science -yhdistykselle vuonna 1841, ja sana Dinosauria julkaistiin ensi kertaa yhdistyksen pöytäkirjoissa seuraavana vuonna.[11]

Owenin julkaisua seuraavina vuosikymmeninä dinosauruksia löydettiin ja nimettiin paljon lisää, ja suuren yleisön kiinnostus niihin heräsi, kun dinosaurusten malleja esiteltiin maailmannäyttelyissä. T. H. Huxley loi ensimmäisen dinosaurusten luokittelun vuonna 1868. Hän jakoi lajit kahteen alalahkoon, Dinosauria ja Compsognatha. H. G. Seeley uudisti luokittelun vuonna 1887 ja jakoi dinosaurukset niiden lantiotyypin mukaan liskonlantioisiin ja linnunlantioisiin.[11]

Dinosauruslöytöjen painopiste siirtyi Euroopasta Pohjois-Amerikkaan 1800-luvun loppupuolella. Löytöpaikkoja oli etenkin läntisten osavaltioiden kuivilla seuduilla, tärkeimpänä niistä Wyomingin Como Bluff, joka löytyi 1877. Como Bluffista löytyi useiden vuosikymmenien aikana runsaasti myöhäisen jurakauden dinosauruksia.[11] Jättimäisten ja pitkäkaulaisten sauropodien ulkonäöstä saatiin käsity, kun niitä löydettiin Coloradosta 1877. Ennen vuosisadan vaihdetta Amerikasta löydettiin myös esimerkiksi Stegosaurus ja Allosaurus.[12]

1900-luku[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Jurakautinen Spinophorosaurus-fossiili Agadezissa, Nigerissä. Kuva vuodelta 2007.

1900-luvun alku oli dinosauruslöytöjen kultakautta. Pohjois-Amerikasta löydettiin vuosisadan ensimmäisellä vuosikymmenellä Tyrannosaurus rex. Huomattavia löytöjä tehtiin Pohjois-Amerikan lisäksi nyt myös Afrikassa ja Aasiassa, etenkin Gobin autiomaassa. Sen jälkeen dinosaurustutkimus kuitenkin alkoi hiipua, sillä selkärankaisia tutkivat paleontologit kiinnostuivat nisäkkäistä, ja 1950-luvulla se oli lakannut lähes täysin. Suuret museotkaan eivät enää kaivanneet uusia vetonauloja.[13]

Tutkijat alkoivat kiinnostua dinosauruksista uudelleen 1960-luvulla. Uudet löydöt muuttivat vanhoja käsityksiä dinosauruksista, kuten niiden lämmönsäätelystä ja sukulaissuhteesta lintuihin. Dinosauruksia alettiin kuvata taiteessa aiempaa aktiivisempina ja värikkäämpinä, ja myös suuri yleisö kiinnostui niistä uudelleen.[14] Kiinasta tuli 1970-luvulla maailman merkittävin dinosaurusten löytöpaikka.[15] Myös Etelä-Amerikasta alettiin löytää tärkeitä fossiileja.[16]

Nykyaikana[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Dinosaurusten tutkimus on kehittynyt voimakkaasti 1990-luvulta alkaen, ja vuosien 1990 ja 2010 välillä tunnettujen dinosaurusten määrä on noussut 85 prosenttia.[17] Teknologian kehityksen ansiosta dinosaurusten biologiaa pystytään nykyisin tutkimaan entistä tarkemmin. 2000-luvun alkuvuosina syntyneen biomekaniikan avulla saadaan uutta tietoa dinosaurusten puruvoimasta, pään asennosta, niskan liikkuvuudesta, eturaajojen vahvuudesta ja juoksukyvystä.[18]

Luokittelu[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Dinosaurukset jaetaan lantionrakenteensa perusteella kahteen ryhmään: liskonlantioiset Saurischia ja linnunlantioiset Ornithischia. Liskonlantioiset dinosaurukset olivat kaksijalkaisia petoja, teropodeja (esimerkiksi Tyrannosaurus, Oviraptor, Ornithomimus ja Deinonychus) sekä nelijalkaisia ja pitkäkaulaisia kasvinsyöjiä, sauropodeja (esimerkiksi Diplodocus, Camarasaurus, Seismosaurus ja Saltasaurus). Linnunlantioiset olivat puolestaan kaikki kasvinsyöjiä, ja ryhmä oli hyvin monimuotoinen. Tähän ryhmään kuuluvat esimerkiksi kolmisarvilisko Triceratops, paksukalloinen Pachycephalosaurus, panssaroidut ankylosaurit ja hampaistoltaan erikoistuneet ornithopodit.

Dinosauruksille on aikojen saatossa laadittu monia sukupuita. Seuraava on vain yksi yleisluonteinen. Luettelossa ristillä (†) merkityt ryhmät ovat kokonaisuudessaan kuolleet sukupuuttoon.

Liskonlantio
Piirros nuoresta Allosauruksesta

Lahko liskonlantioiset (Saurischia) sekä neli- että kaksijalkaisia, sekä lihansyöjiä että kasvinsyöjiä

Linnunlantio
Triceratopsin luuranko New Yorkissa

†Lahko linnunlantioiset (Ornithischia), sekä kaksi- että nelijalkaisia kasvinsyöjiä

Dinosaurukset kulttuurissa[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Tunnetuimpia dinosauruksista kertovia elokuvia on Steven Spielbergin ohjaama Jurassic Park (1993). Dinosauruksista on tullut nykyajan taruolentoja, jotka esimerkiksi puhuvat tai elävät yhtä aikaa alkuihmisten kanssa.

Katso myös[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • Ghoshal, Kingshuk; Houston, Rob; Benton, Michael J; Kontro, Tarja: Dinosaurukset. Otava, 2013 (alkuteos DK Pocket Eyewitness Dinosaurs, 2012). ISBN 978-951-1-26867-3.
  • Naish, Darren: Kiehtovimmat dinosauruslöydöt. Nemo, 2010 (alkuteos The Great Dinosaur Discoveries, 2009). ISBN 978-952-240-057-4.

Viitteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. "Kana helvetistä" - tutkijat löysivät uuden dinosauruslajin 22.3.2014 Iltalehti
  2. Ghoshal et al. 2013, s. 6–7.
  3. a b Naish 2010, s. 14−15.
  4. http://paleobiology.si.edu/geotime/main/htmlversion/cretaceous4.html
  5. Kalevi Rantanen: Suuri dinosauruskiista. Tekniikan Maailma, 2015, nro 5, s. 56-57. Otavamedia.
  6. Prum, Richard O.: Who's Your Daddy. Science, 2008, 322. vsk, nro 5909, s. 1799–1800. Artikkelin verkkoversio. (englanniksi)
  7. http://www.tiede.fi/artikkeli/uutiset/dinot_todennakoisimmin_tasalampoisia
  8. http://www.sciencedaily.com/releases/2013/07/130717194948.htm
  9. Ghoshal et al. 2013, s. 18–19.
  10. Ghoshal et al. 2013, s. 33.
  11. a b c d Kevin Padian: Dinosaur: The search for dinosaurs Encyclopædia Britannica. Viitattu 24.5.2016.
  12. Naish 2010, s. 48−49.
  13. Naish 2010, s. 51−55.
  14. Naish 2010, s. 89−93.
  15. Naish 2010, s. 96.
  16. Naish 2010, s. 123.
  17. Naish 2010, s. 123.
  18. Naish 2010, s. 157−159.
  19. What is Cerapoda? Dinochecker.com. Viitattu 3.4.2015. (englanniksi)

Kirjallisuutta[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • Lambert, David: Dinosaurusten maailma. (The ultimate dinosaur book, 1993.) Suomentaja: Ilkka Rekiaro. Asiantuntija: Ismo Nuuja. Porvoo Helsinki Juva: WSOY, 1994. ISBN 951-0-19430-1.

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]