Lentoliskot

Kohteesta Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun
Lentoliskot
Fossiili: Triaskausi - Liitukausi
Quetzalcoatlus northropi
Quetzalcoatlus northropi
Tieteellinen luokittelu
Domeeni: Aitotumaiset Eucarya
Kunta: Eläinkunta Animalia
Pääjakso: Selkäjänteiset Chordata
Luokka: Matelijat Sauropsida
Lahko: Pterosauria
Kaup, 1834
Alalahkot
Katso myös
 Wikispecies-logo.svg Lentoliskot Wikispeciesissä
 Commons-logo.svg Lentoliskot Commonsissa

Lentoliskot eli siipisaurukset, pterosaurukset, pterosaurit tai pterodactylit (Pterosauria), olivat dinosaurusten aikaan mesotsooisella maailmankaudella eläneitä lentäviä matelijoita, joilla oli nykyisen lepakon siipeä muistuttavat nahkaiset siivet. Ne eivät silti olleet lintuja eivätkä dinosauruksia. Lentoliskot olivat ensimmäisiä lentokykyisiä selkärankaisia.

Lentoliskot hallitsivat taivaita triaskaudelta liitukaudelle kaikkiaan noin 160 miljoonaa vuotta ja katosivat sukupuuttoon samaan aikaan kuin dinosauruksetkin.[1]

Levinneisyys[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Lentoliskoja on todennäköisesti elänyt joka puolella maailmaa, koska niiden fossiileja on löydetty lähes kaikilta mantereilta. Fossiilit ovat yleensä säilyneet huonosti, koska sedimenttien paino on rusentanut lentoliskojen ontot luut.[2]

Ominaisuudet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Fossiililöytöjen perusteella on arveltu lentoliskojen aivorakenteen kehittyneen nimenomaan näköaistin alueella petolintujen tapaan erityisen tarkkanäköisiksi ja liikkeiltään voimakkaiksi ja lintumaisen ketteriksi. Onttojen luiden takia ne olivat keveitä kokoonsa nähden. Niillä oli suuret, lihaksikkaat nahkasiivet ja joillakin lajeilla lepakkomainen karvoitus. Niiden siipiraajat soveltuivat myös kävelemiseen, joten ne pystyivät kulkemaan neljällä jalalla. Ilmeisesti uroksilla on ollut pääharja, koska munineen löytyneellä kivettyneellä naaraalla ei ollut harjaa. [2]

Suurimmat lentoliskot napsivat suihinsa kuuden metrin korkeudelle nousevalla nokallaan jopa tyrannosauruksen poikasia.[3]

Koko[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Lentoliskolaji Quetzalcoatlus oli myös kaikkien aikojen suurin lentokykyinen eläin. Quetzalcoatluksen siipien väli arvioidaan olleen yleensä 11–13 metriä.

Hatzegopteryx thambema, siipiväli yli 12 meträ ja Quetzalcoatlus northropi, siipiväli noin 10 metriä, elivät 71–66 miljoonaa vuotta sitten.[4]

Pienimmät lentoliskot olivat vain varpusen kokoisia.[5]

Luokittelu[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Vanha luokittelu jakaa pterosaurukset kahteen alalahkoon. Alkeelliset lentoliskot olivat alalahkossa Rhamphorhynchoidea ja ne elivät myöhäistriaskaudelta myöhäisjurakaudelle. Alalahkoon Pterodactyloidea kuuluivat tunnetuimmat lentoliskot, jotka saattoivat kasvaa hyvin suuriksi.

Kladistisessa luokittelussa parafyleettistä alalahkoa Rhamphorhynchoidea ei käytetä.

Lajeja[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • Dsungaripterus
  • Pteranodon oli myöhäisellä liitukaudella elänyt lentolisko, jonka pituus oli 1,8 metriä ja siipien kärkiväli 7,5 metriä.
  • Pterodactylus oli myöhäisjurakauden lentolisko, jonka siipien kärkiväli oli 50–75 cm. Ne muistuttivat lentäviä dinosauruksia ja näyttivät lähinnä lepakoilta. Niillä oli sormenpäistä nilkkaan ulottuva lenninsiipi. Siipiä vahvistivat sateenvarjon tapaan jänteet (actinofibrillae), jollaisia ei ole lepakoilla. Vahvoihin siipiin verrattuna takaraajat olivat heiveröiset. Santanan läheltä löytynyt lähes täydellinen pterosauruksen fossiili osoittaa, ettei eläin ole voinut liikkua maalla pelkillä takaraajoillaan. Nahka on ollut ilmeisesti paljas, koska merkkejä karvoista ei ole arveluista huolimatta kuitenkaan löytynyt. Pterosaurusfossiilien mahan sisältö on kaikissa tapauksissa ollut kalaa[6].
  • Ctenochasma elegans, aiemmalta nimeltään Pterodactylus elegans, oli pienin lentoliskolaji. Sen siivenkärkien väli oli vain 25 senttimetriä.
  • Pterodaustro
  • Quetzalcoatlus siipien kärkiväli 12 m, paino vain 50 kg. Eli myöhäisliitukaudella. Suurin koskaan lentänyt eläin.
  • Rhamphorhynchus
  • Tropeognathus
  • Anhanguera
  • Tapejara

Löytöjä[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Brasilian Araripestä on löydetty erittäin hyvin säilyneitä pterosauruksien fossiileja, josta syystä on arveltu niiden hautuneen jossain katastrofissa erittäin nopeasti sedimenttiin. Koska niiden lihaksetkin ovat säilyneet, fossiloituminen on ilmeisesti tapahtunut muutamassa tunnissa. Kolmiulotteiset yksityiskohdat ovat säilyneet hyvin, jopa niin, että korvien luutkin ovat näkyvissä. Paleontologi Stafford Howse Lontoon yliopistosta totesi fossiileja tutkittuaan: "Jos tuo otus olisi kuollut puoli vuotta sitten, hautautunut ja kaivettu esiin, se olisi juuri tämän näköinen. Se on aivan täydellinen joka suhteessa." [7]

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • National Geographic 5/2001, s. 108–127: Richard Monasterskyn artikkeli Lentoliskot – Muinaiset taivaiden valtiaat
  • Tiede 3/2011, s. 34–39: Jon Trux Siipisaurusten aikaan

Viitteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. Trux, Jon: Siipisaurusten aikaan. Tiede 3/2011, 2011, s. 35.
  2. a b Trux, Jon: Siipisaurusten aikaan. Tiede 3/2011, 2011, s. 36–39.
  3. Trux, Jon: Siipisaurusten aikaan. Tiede 3/2011, 2011, s. 35.
  4. Trux, Jon: Siipisaurusten aikaan. Tiede 3/2011, 2011, s. 37.
  5. Reinikainen, Pekka: Dinosaurusten arvoitus ja Raamattu, s. 88-90. Helsinki: Kuva ja sana.
  6. Reinikainen, Pekka: Dinosaurusten arvoitus ja Raamattu, s. 88–89. Helsinki: Kuva ja sana.
  7. Reinikainen, Pekka: Dinosaurusten arvoitus ja Raamattu, s. 88. Helsinki: Kuva ja sana.

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]