Hadrosauridae

Wikipediasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Hadrosauridae
Parasaurolophuksen luurango
Parasaurolophuksen luurango
Myöhäisliitukausi
88–66 Ma
Tieteellinen luokittelu
Domeeni: Aitotumaiset Eucarya
Kunta: Eläinkunta Animalia
Pääjakso: Selkäjänteiset Chordata
Alajakso: Selkärankaiset Vertebrata
Luokka: Matelijat Reptilia
Ylälahko: Dinosaurukset Dinosauria
Lahko: Linnunlantioiset Ornithischia
Alalahko: Ornitopodit Ornithopoda
Heimo: Hadrosauridae
Ryhmät
  • Katso teksti
Katso myös

 Wikispecies-logo.svg Hadrosauridae Wikispeciesissä
 Commons-logo.svg Hadrosauridae Commonsissa

Hadrosauridit (kreikaksi: ἁδρός, hadrós, "litteät, hampaattomat nokat") tai ankkanokkasaurukset oli linnunlantioisiin, Hadrosauridae-heimoon kuuluvia jäseniä.[1]

Hadrosauridae heimo sisältää Saurolophinaen ja Lambeosaurinaen.[1] Heimoa kutsutaan ankkanokkasauruksiksi, koska niiden suun luut ovat samanmuotoisia kuin nykyajan ankoilla. Tähän heimoon kuuluivat muun muassa, Edmontosaurus ja Parasaurolophus nämä ja monet muut laji kehittyivät jurakauden iguanodonteista ja nämä lajit olivat yleisiä myöhäisellä liitukaudella nykyisessä Aasiassa, Euroopassa, Etelämantereella, Etelä-Amerikassa ja Pohjois-Amerikassa.[2][3]

Löytöhistoriaa[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Kaksi tyyppi lajia, AMNH 5730 ja AMNH 5886

Ensimmäinen Hadrosaurus[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Edmontosaurus luuranko, jota kutsutaan "dinosaurus muumioksi"

Ensimmäiset löydöt Hadrosauridae-heimon lajista teki William Estaugh Hopkins Hadrosaurus vuonna 1838 Dinosaur marl pitissä paljastaen suuria luita.[4] Hänellä oli luut näyttelyssä kotonaan Birdwood Haddonfieldissä, New Jerseyssä. Vuonna 1858 nämä luut herättivät William Parker Foulken huomion. Samasta paikasta kaivettiin luuranko ja fossiilisia hampaita vuonna 1858 Foulken toimesta.[5] Samana vuonna Joseph Leidy tutki hampaita ja kehitti suvut Trachodon ja Thespesius (muihin kuuluivat Troodon, Deinodon ja Palaeoscincus).[6][7][8] Yksi laji sai nimekseen Trachodon mirabilis. Leidy kertoi, että nämä luut olivat Iguanadonin kaltaiset, joka oltiin jo paljastettu Englannissa muutama vuosikymmentä sitten, mutta Hadrosaurus-luuranko oli paremmassa kunnossa ja oli tuolloin kaikkein tunnetuin dinosaurusluuranko. Leidyn kirjoitti monografian Hadrosauruksesta vuonna 1860, mutta Yhdysvaltoin sisällissota lykkäsi julkaisua vuoteen 1865 asti.[6] Englannin kuvanveistäjä ja luonnontieteilijä Benjamin Waterhouse Hawkins mukaan lukien koko ryhmän kokoontui vuonna 1868 kokoamaan luurankoa ja se saatettiin näyttelyyn Philadelphian luonnontieteelliseen akatemiaan, missä se on edelleen julkisessa näyttelyssä.[6] Huolimatta siitä, että Hadrosauridae-heimo on nimetty tämän suvun mukaan, ei tästä ole tiedossa kalloa. Luuranko ei ole erotettavissa muiden hadrosaurus luista. Paelentologi Charles Hazelius Sternberg ja hänen kolme poikansa ottivat talteen vuonna 1908 erittäin hyvin säilyneen kokonaisen hadrosaurus näytteen, Wyomingin Converse piirikunnassa. Sen kuvasi Henry Osborn vuonna 1912, joka kutsui sitä "Dinosaurusmuumioksi". Tämän näytteen iho oli hyvin säilynyt.[9]

Kuvaus[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Corythosauruksen luuranko

Hadrosauridae-heimon lajit elivät nykyisen Yhdysvaltain, New Jerseyn rannikolla myöhäisliitukaudella noin 80 miljoonaa vuotta sitten. Useimmat lähteet ovat yhtä mieltä siitä, että hadrosaurukset olivat 7–10 metrin pituisia, ne olivat noin 3 metrin korkuisia ja painoivat noin 7 tonnia.[1][6][10] Se todennäköisesti juoksi ja käveli kahdella jalalla, mutta lajit saattoivat käyttää etujalkojaan silloin, kun ne söivät tai joivat.

Ankan muotoiset suut[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Monilla Hadrosauridae-heimon lajeilla oli litteä ja leveä suu, joka muistutti nykyajan ankkojen nokkaa. Nämä nokat soveltuivat täydellisesti lehtien repimiseen ja jauhamiseen. Niillä oli myös satoja pieniä poskihampaita.[1]

Paleobiologia[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Saurolophuksen kallo, jossa näkyvät hampaat

Ravinto[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Kaikki Hadrosauridae-heimon lajit olivat kasvinsyöjädinosauruksia. Näillä lajeilla saattoi olla jopa satoja pieniä poskihampaita, jotka olivat hyviä kasvien jauhamiseen. Hadrosauridae lajeilla oli yksi merkittävä piire: niiden syömisliike oli erilainen ja tämän liikkeen mahdollisti nivel mikä sijaitsi yläleuan ja kallon välillä. Tämän takia ravintoa jauhaessa dinosauruksen hampaat liukuivat sivuttain toistensa yli.[1][11][12] Hampaiden muoto viittasi myös siihen, että jotkut lajit saattoivat jopa syödä hedelmiä. Ne kuitenkin söivät suurimmaksi osaksi kortteita, lehtiä ja saniaisia.[1][13]

Munivia dinosauruksia[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Hadrosaurin muna

Useat Hadrosauridae lajit ovat munineet, koska fossiloituneita ja munankuoren osia ollaan löydetty muun muassa läheltä Maiasaurus pesää.[14] Vastakuoriutuneiden poikasten luullaan pysyneen lähellä pesää, missä emo yleensä huolehti poikasistaan niin kuin linnunpoikaset nykyään, mikä viittaa, että dinosaurukset ovat lähempää sukua linnuille kuin matelijoille.[14]

Pieniä jalanjälkiä[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Pieniä Hadrosaur-jalanjälkiä ollaan löydetty Utahin Blackhawkin muodostelmasta.[15][16]

Luokittelu[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Tämän kladogrammin julkaisi Prieto-Marquez vuonna 2016. Tämä kladogrammi on viimeaikainen muutos alkuperäiseen 2010 -kladogrammi analyysiin, joka sisältää muun muassa enemmän taksoja.[17]

Hadrosauridae

Telmatosaurus

Jintasaurus

Lophorhothon

Claosaurus

Tethyshadros

Hadrosauridae

Hadrosaurus

Eotrachodon

Saurolophidae
Lambeosaurinae

Aralosaurus

Canardia

Jaxartosaurus

Tsintaosaurus

Pararhabdodon

Charonosaurus

Parasaurolophus

Lambeosaurus

Corythosaurus

"Hypacrosaurus" stebingeri

Magnapaulia

Velafrons

Sahaliyania

Hypacrosaurus

Olorotitan

Blasisaurus

Amurosaurus

Saurolophinae

Acristavus

Maiasaura

Brachylophosaurus

Naashoibitosaurus

Kritosaurus

Gryposaurus

Aquilarhinus

Willinakaqe

Secernosaurus

"Sabinosaur" PASAC-1

Prosaurolophus

Augustynolophus

Saurolophus

Kerberosaurus

Kundurosaurus

Shantungosaurus

Edmontosaurus


Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. a b c d e f Murray, Lily: Dinosaurukset, s. 56. Suomentanut Linteri, Sini. Otava, 2017. ISBN 978-951-1-32747-9.
  2. Judd A. Case, James E. Martin, Dan S. Chaney, Marcelo Reguero, Sergio A. Marenssi, Sergio M. Santillana: The first duck-billed dinosaur (Family Hadrosauridae) from Antarctica. Journal of Vertebrate Paleontology, 25.9.2000, nro 3, s. 612–614. doi:10.1671/0272-4634(2000)020[0612:TFDBDF]2.0.CO;2. ISSN 0272-4634. [0612:TFDBDF2.0.CO;2 Artikkelin verkkoversio]. (englanniksi)
  3. Kazuhiko Sakurai, Tamaki Sato, Tsogtbaatar Chinzorig, Kohei Tanaka, Anthony R. Fiorillo, Kentaro Chiba: A New Hadrosaurine (Dinosauria: Hadrosauridae) from the Marine Deposits of the Late Cretaceous Hakobuchi Formation, Yezo Group, Japan. Scientific Reports, 5.9.2019, nro 1, s. 1–14. ISSN 2045-2322. Artikkelin verkkoversio. (englanniksi)
  4. Hadrosaurus Prehistoric-wildlife. Viitattu 5.9.2019. (englanniksi)
  5. Albert Prieto-Márquez: Global phylogeny of Hadrosauridae (Dinosauria: Ornithopoda) using parsimony and Bayesian methods. Zoological Journal of the Linnean Society, 1.6.2010, nro 2, s. 435–502. doi:10.1111/j.1096-3642.2009.00617.x. ISSN 0024-4082. Artikkelin verkkoversio. (englanniksi)
  6. a b c d Hadrosaurus Dinosaur, information | facts - Dinosaur theories www.rareresource.com. Viitattu 5.9.2019.
  7. Palaeos Vertebrates Ornithischia: Hadrosauroidea: Hadrosauridae Palaeos.com. Viitattu 5.9.2019. (englanniksi)
  8. Hadrosaurus Printout- ZoomDinosaurs.com Enchantedlearning.com. Viitattu 5.9.2019. (englanniksi)
  9. Lindsay, William: On the trail of Incredible Dinosaurs, s. 64-65. Iso-Britannia: Dorling Kindersley Book, 1998. ISBN 0-7513-5874-6. (englanniksi)
  10. Hadrosauridae | Request PDF ResearchGate. Viitattu 5.9.2019. (englanniksi)
  11. Hadrosaur Eating Mystery Solved - They Simply Ate Unlike Anything Else | Science 2.0 Science20.com. 27.8.2014. Viitattu 5.9.2019. (englanniksi)
  12. Alan Boyle: How did Dinosaurs Chewed Cosmic Log. 29.7.2009. MSNBC. Arkistoitu . Viitattu 5.9.2019. (englanniksi)
  13. Hadrosaur Facts, Habitat, Diet, Fossils, Pictures Extinct Animals. 27.10.2018. Viitattu 5.9.2019. (englanniksi)
  14. a b Darren Naish: Dinosaurukset - Pikkujättiläinen, s. 130. Suomentanut Markko Niemi. Readme.fi, 2011. ISBN 978-952-321-644-0.
  15. (PDF) Behavior of hadrosaurs as interpreted from footprints in the "Mesaverde" Group (Campanian) of Colorado, Utah, and Wyoming ((PDF)) ResearchGate. Viitattu 5.9.2019. (englanniksi)
  16. About Hadrosaurs FossilEra. Viitattu 5.9.2019. en
  17. Albert Prieto-Marquez, Gregory M. Erickson, Jun A. Ebersole: A primitive hadrosaurid from southeastern North America and the origin and early evolution of ‘duck-billed’ dinosaurs. Journal of Vertebrate Paleontology, 3.3.2016, nro 2, s. e1054495. doi:10.1080/02724634.2015.1054495. ISSN 0272-4634. Artikkelin verkkoversio. (englanniksi)