Tämä on lupaava artikkeli.

Energia Suomessa

Kohteesta Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun
Energian kokonaiskulutus Suomessa energialähteittäin 2015 alkupuolella. Puupolttoaineet (26 %), öljy (23 %) ja ydinvoima (18 %) ovat selvästi suurimmat energianlähteet.[1]

Energia Suomessa käsittelee Suomen energian tuotantoon ja kulutukseen liittyviä asioita.

Energiankulutus asukasta kohti on Suomessa Euroopan unionin suurinta. Syitä ovat paljon energiaa kuluttava teollisuus (noin puolet kulutuksesta), korkea elintaso, kylmä ilmasto (lämmitykseen 25 % kulutuksesta) ja pitkät etäisyydet (liikenne 16 %).

Energiantuotannon tärkeimmät lähteet ovat puupolttoaineet, öljy ja ydinvoima.

Energiapolitiikka ja ilmastopolitiikka ovat vahvasti sidoksissa toisiinsa, sillä kasvihuonekaasupäästöistä noin 80 prosenttia on peräisin energian tuotannosta ja kulutuksesta, mukaan lukien liikenne. Suomi on EU:n jäsenenä sitoutunut yhteisön tavoitteisiin kasvihuonepäästöjen vähentämisestä, energiatehokkuuden nostosta ja uusiutuvien energialähteiden suosimisesta.

Energiankulutus[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Energian loppukäyttö Suomessa sektoreittain 2014.[2]
Stora Enson Oulun tehtaat.

Energian kokonaiskulutus Suomessa vuonna 2014 oli noin 1 340 PJ (petajoulea) eli 372 TWh (terawattituntia).[3] Siirto- ja muuntohäviöiden jälkeen lasketusta loppukäytöstä teollisuus käyttää 47 %, rakennusten lämmitys 25 %, liikenne 16 % ja muut 12 %.[2]

Energiankulutus asukasta kohti on Suomessa Euroopan unionin suurinta. Syitä ovat paljon energiaa kuluttava teollisuus, korkea elintaso, kylmä ilmasto ja pitkät etäisyydet. Energiankulutuksen kasvu pysähtyi 2000-luvulla ennen kaikkea teollisuuden muutosten takia. Raskas teollisuus on vähentynyt ja teollisuuden energiatehokkuus parantunut. Uusia energiankuluttajia ovat kansainvälisten yritysten laskentakeskusten konesalit.[4]

Teollisuus[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Eri teollisuuden aloista eniten energiaa käyttävät paperiteollisuus (277 000 TJ vuonna 2013), metalliteollisuus (73 000 TJ), öljynjalostus (49 000 TJ) ja kemianteollisuus (45 000 TJ).[5]

Metsäteollisuus käyttää puuta sekä raaka-aineena että energianlähteenä. Se käyttää suuren osan Suomen puupolttoaineesta. Metalliteollisuudessa suurimman osan energiasta kuluttaa rauta- ja terästeollisuus. Värimetallien, kuten kuparin, jalostus kuluttaa suuren määrän ennen kaikkea sähköenergiaa. Kemianteollisuus sähköä kuluu eniten muovituotteiden ja teollisuuskaasujen valmistukseen elektrolyysillä.[6]

Lämmitys[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Rakennusten lämmityskustannuksia vertaillaan lämmitystarvelukujen avulla. Ne lasketaan ulkoilman ja sisätilojen lämpötilaerosta. Laskennallinen sisälämpötila on tässä +17 °C, lämpötilaero siitä todelliseen lämpötilaan katsotaan tulevan mm. erilaisten laitteiden hukkalämmöstä ja auringon lämmityksestä.[7] Vertailukauden 1981-2010 keskimääräinen lämmitystarveluku on Etelä-Suomessa noin 4000 vuorokausiastetta, Oulun korkeudella noin 5000 ja Lapissa yli 6000 vuorokausiastetta.[8]

Asuinrakennuksissa käytetty energiamäärä on kasvanut, kun väkiluku ja asumisväljyys ovat lisääntyneet. Toisaalta vanhoja, vetoisia rakennuksia poistuu käytöstä ja uusien rakennusten energiatehokkuus on parempi. Siksi lämmitykseen käytettävän energiamäärän arvioidaan vähenevän 20-25% vuosina 2010-2050.[9]

Kaukolämmön tuotanto kiinteistöjen lämmitykseen aloitettiin 1960-luvulla. Nykyään yli puolet kiinteistöjen lämmitysenergiasta on kaukolämpöä.[10]

Liikenne[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Liikenteessä käytetty energiamäärä kilometriä kohti on pienentynyt vuosina 1990–2011, mutta samaan aikaan ajettujen kilometrien määrä on kasvanut. Kilometrikohtaisen kulutuksen odotetaan pienenevän edelleen.[9]

Liikenteessä kuluu noin 20 prosenttia kaikesta Suomessa käytetystä energiasta, mutta 40 % öljyllä tuotetusta energiasta. EU:n tavoitteena on nostaa uusiutuvan energian osuutta liikenteen koko energiankulutuksesta kymmeneen prosenttiin ja parantaa energiatehokkuutta.[11]

Tuonti, vienti ja hinnat[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Vuonna 2014 Suomeen tuotiin erilaisia energiatuotteita 10 miljardin euron arvosta, joka oli 25 prosenttia vähemmän kuin edellisenä vuonna. Suurimman tuontimaan Venäjän osuus tuonnin arvosta oli noin 61 prosenttia. Myös energiatuotteiden vienti pieneni 25 prosenttia ja sen arvo oli 5,2 miljardia euroa. Kolme neljäsosaa energiatuotteiden viennistä kohdistui EU-maihin.[12]

Kansainvälisen energiajärjestön IEA:n arvion vuodelta 2007 mukaan Suomen suurin haaste on energiavarmuus eli tuontiriippuvuus ja riippuvuus yhdestä tuontimaasta.[13] Huoltovarmuuden ylläpitämiseksi Suomessa on päätetty vuodesta 2013 alkaen pitää tuontipolttoaineita varastossa viiden kuukauden normaalikulutusta vastaava määrä. Maakaasu vaati oman erityisjärjestelynsä, koska sitä ei voida varastoida Suomen maaperään, kuten esimerkiksi Keski-Euroopassa tehdään. Ilmasto- ja energiastrategian mukaisesti kotimaisen sähköntuotantokapasiteetin tulee kattaa kulutus kaikissa tilanteissa, myös sähköntuonnin ollessa estyneenä.[14] Kaasuntoimitusten katkeamisten varalta teollisuus on valmistautunut käyttämään muuta polttoainetta, käytännössä polttoöljyä. Maakaasua korvaavaa kaasua voidaan tarvittaessa valmistaa putkiverkostoon Porvoossa sijaitsevassa ilmapropaanilaitoksessa, tai tuoda maahan nestemäisenä.[15]

Vuonna 2014 sähkön kuluttajahinta Suomessa oli Euroopan keskitason alapuolella, se oli 17. korkein 28 maan joukossa. Kun maan yleinen hintataso otetaan huomioon, suomalaisten maksama hinta on Euroopan kolmanneksi halvin (Islannin ja Norjan jälkeen).[16]

Liikenteen polttoaineiden hinnat ovat Suomessa korkeita. Syyskuussa 2015 E95-bensiinin hinta oli EU:n korkeimpien joukossa: kalliimpaa bensiiniä oli Alankomaissa, Britanniassa, Italiassa ja Tanskassa.[17] Samaan aikaan diesel oli Suomea kalliimpaa Britanniassa, Italiassa ja Ruotsissa.[18][19]

Energianlähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Suomen tärkeimmät energialähteet vuoden 2015 kahden ensimmäisen neljänneksen aikana olivat puupolttoaineet (26 % kokonaiskulutuksesta), öljy (23 %), ydinenergia (18 %), hiili (9 %), maakaasu (7 %), vesivoima (5 %) ja turve (5 %). Tuulivoimalla katettiin prosentti kulutuksesta, muilla energialähteillä yhteensä neljä prosenttia.[1]

Puupolttoaineet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Suomessa kulutetusta energiasta noin neljännes tuotetaan puupolttoaineella.[1] Polttoaineeksi ei kasvateta varsinaisia energiapuumetsiä, vaan suurin osa puupolttoaineesta syntyy joko metsäteollisuuden sivutuotteina tai hakkuiden yhteydessä. Metsäteollisuudesta saadaan energiakäyttöön puun kuorta ja sahanpurua sekä selluntuotannon sivutuotetta mustalipeää. Nämä käytetään yleensä teollisuuden omissa voimalaitoksissa. Metsähaketta syntyy sekä harvennushakkuissa että päätehakkuiden yhteydessä oksista ja kannoista.[20]

Vuonna 2013 kiinteistä puupolttoaineista käytettiin kolmasosa (18 TWh) pienpoltossa eli (asuin-, teollisuus-, maatalous- ja palvelurakennukset) ja energialaitoksissa kaksi kolmannesta (36 TWh).[21]

Suomen itsenäisyyden alusta toisen maailmansodan jälkeiseen aikaan asti metsistä hakattiin lähinnä polttopuuta. Metsäteollisuuden puunkäyttö syrjäytti myöhemmin polttopuun.[10]

2000-luvun aikana puun pienpoltto on lisääntynyt lähes 50 prosentilla. Siitä on tullut merkittävä pienhiukkaspäästöjen lähde.[22]

Öljy[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Porvoon jalostamon säiliöalue ja öljysatama kuvattuna ilmasta heinäkuussa 2011.

Toinen Suomen kahdesta suurimmasta energialähteestä on öljy, jonka osuus energian kokonaiskulutuksesta on 20–25 %[1][23]. Osuus on yksi kehittyneiden teollisuusmaiden eli OECD-maiden pienimmistä[24].

Suomessa toimii kaksi öljynjalostamoa, Porvoon öljynjalostamo ja Naantalin jalostamo. Lähes kaikki Suomessa jalostettava raakaöljy tuodaan Venäjältä Primorskin öljyterminaalista säiliöaluksilla. Runsas kolmannes jalostetusta öljystä menee vientiin.[24]

Öljyn ja muiden fossiilisten polttoaineiden käyttö alkoi kasvaa voimakkaasti 1960-luvulla. Kasvu hidastui energiakriisin aikana 1970-luvulla.[10]

Ydinvoima[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Teollisuuden Voima Oyj:n omistama Olkiluodon ydinvoimalaitos Eurajoella tuottaa kahdella ydinvoimalaitosyksiköllä noin 18 prosenttia Suomessa kulutetusta sähköstä. Rakenteilla on kolmas yksikkö (vasemmalla).
Pääartikkeli: Ydinvoima Suomessa

Ydinvoimaa tuottavat neljä toimivaa ydinvoimalaitosyksikköä. Laitosyksiköistä kaksi on Satakunnassa, Eurajoen Olkiluodossa ja toiset kaksi Itä-Uudellamaalla, Loviisassa. Suomen viides laitosyksikkö, Olkiluoto 3, on rakenteilla. Nykyisten voimaloiden yhteenlaskettu nettosähköteho on 2 752 megawattia.[25]

Suomen ydinvoimalat ovat vuosina 2000–2014 tuottaneet sähköä vuosittain 21,4–22,7 TWh, joka on ollut vuodesta riippuen 27–35 prosenttia Suomen tuotannosta ja 24–28 prosenttia maan kulutuksesta [26].

Suomen hallituksen kansallinen energia- ja ilmastostrategia keväältä 2013 näkee ydinvoiman puhtaan energian muotona, jonka avulla voidaan vähentää esimerkiksi kivihiilen käyttöä ja kasvihuonepäästöjä.[27]

Suomen ensimmäinen ydinvoimalaitosyksikkö aloitti toimintansa Loviisan Hästholmenissa vuonna 1977 ja toinen Olkiluodossa 1979. Loviisan toinen yksikkö otettiin käyttöön vuonna 1981 ja Olkiluodon toinen yksikkö vuonna 1982. Olkiluotoon on rakenteilla Suomen viides yksikkö, joka otettaneen käyttöön 2018.[25]

Fennovoima päätti lokakuussa 2011 Suomen kuudennen ydinvoimalan rakentamisesta Pyhäjoelle.[28] Sillä oli vaikeuksia saada rakennuslupahakemukseen vaadittavaa 60 prosentin kotimaista omistusosuutta.[29] Tilanne ratkesi Fortumin tulolla Fennovoiman osakkaaksi[30].

Hiilivoima[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Pääartikkeli: Hiilivoima Suomessa

Hiilivoima kattaa Suomessa yli 10 prosenttia primäärienergiasta. Kivihiilen osuus sähköntuotannosta on vaihdellut 11 ja 21 prosentin välillä. Kaukolämmöstä ja siihen liittyvästä sähköstä tuotetaan kivihiilellä 26–27 prosenttia. Kivihiilen käyttö on keskittynyt suuriin voimalaitoksiin.[31] Kivihiiltä tuodaan Suomeen ennen kaikkea Venäjältä (3428 000 tonnia vuonna 2013), Puolasta (302 000 tonnia vuonna 2013), Kazakstanista (105 000 tonnia vuonna 2013) ja Tšekistä (302 000 tonnia vuonna 2013).[32]

Maakaasu[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Pääartikkeli: Maakaasu Suomessa
Maakaasuputki on merkitty maastoon vahinkojen välttämiseksi.

Maakaasun käyttöalue Suomessa ulottuu Kaakkois-Suomesta pääkaupunkiseudulle, Pirkanmaalle ja osaan läntistä Uuttamaata. Maakaasuputkiverkosto kattaa Suomen kaakkois- ja eteläosan. Tällä alueella maakaasun osuus lämmön- ja sähköntuotannon polttoaineista on noin 30 % primäärienergian käytöstä ollen koko maan primäärienergian käytöstä noin 10 %. Maakaasun osuus sähkönhankinnasta vuonna 2013 oli 13 %. Maakaasulla on myös merkittävä osuus erityisesti kaukolämmön ja sähkön yhteistuotannossa, mutta myös kaukolämmön tuotannossa sekä lauhde- ja erillissähkön tuotannossa.[33]

Maakaasu tulee Suomeen Venäjältä Länsi-Siperiasta kahdella rinnakkaisella putkella. Suomessa maakaasua varastoidaan ainoastaan putkiverkkoon vuorokausivaihteluiden tasaamiseksi.[33]

Maakaasun tuonti Suomeen alkoi vuonna 1974. Maahantuojana ja tukkumyyjänä toimii Gasum Oy.[34]

Turve[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Kotimaista turvetta käytetään varsinkin kaukolämmön ja siihen liittyvän sähkön ja lämmön yhteistuotannon polttoaineena. Nykyään rakennettavat leijukerrostekniikkaan perustuvat polttolaitokset soveltuvat hyvin puun ja turpeen yhteiskäyttöön. Ilmastopolitiikan takia näiden voimaloiden kannattaa suosia puupolttoainetta. Toisaalta turpeen käytöllä on aluepoliittinen merkitys.[35]

Turpeen käyttö energiantuotannossa kasvoi 1980- ja 1990-luvulla kun haluttiin tukea kotimaista energiantuotantoa. Tuotantoluvut nousivat 1980-luvn alun alle kymmenestä terawattitunnista huippuvuosien 25-30 TWh:iin. Vuosittain nostetut kuutiometrimäärät vaihtelivat sääolosuhteiden mukaan.[36]

Vuonna 2013 turpeen osuus Suomen sähköntuotannosta oli neljä prosenttia.[37]

Vesivoima[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Imatran voimalaitos on eniten sähköä tuottava vesivoimalaitos Suomessa.

Suomessa on käytetty vesivoimaa 1300-luvulta asti. Aluksi kosket pyörittivät myllyjä ja sahoja. Sähkön tuotanto vesivoimalla alkoi Tampereella vuonna 1891.[38]

Vesivoiman osuus Suomen sähköntuotannosta oli 1950- ja 1960-luvulla 90 prosenttia. Säädettävyys ja varastoitavuus tekee siitä edelleen tärkeän osan energiantuotantojärjestelmää.[39] Suomen vesivoimalat ovat vuosina 2000–2014 tuottaneet sähköä vuosittain vesitilanteesta riippuen 9,5–16,9 TWh, joka on ollut vuodesta riippuen 12–25 prosenttia Suomen tuotannosta ja 11–20 prosenttia maan kulutuksesta [40].

Suomessa on yli 220 vesivoimalaitosta, joiden yhteenlaskettu teho on noin 3 100 megawattia.[39] Suurimmat voimalat ovat Imatrankoski (186 MW) ja Kemijoen Petäjäskoski (182 MW). Suuren putouskorkeutensa ansiosta Imatra on energiamäärältään selvästi Suomen suurin voimala. Imatrankoski tuottaa sähköä vuodessa noin 1 000 gigawattituntia, Petäjäskoski vajaat 700 GWh.[41]

Muu uusiutuva energia[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Suomen energia- ja ilmastostrategian tavoitteena on vähentää kasvihuonekaasupäästöjä vähintään 80 prosenttia vuoteen 2050 mennessä. Osatavoitteena on, että uusiutuvan energian osuus Suomen energiantuotannossa kasvaisi vuoteen 2020 mennessä 38 prosenttiin Suomen energiankulutuksesta.[42]

Vuonna 2014 uusiutuvan energian osuus energiankulutuksesta oli 32 %.[43]

Uusiutuvaa energiaa on biopolttoaineiden ja bioenergian tuotanto, jätteiden poltto energiaksi, maalämmön tai aurinkoenergian talteenotto, tuulivoiman ja vesivoiman tuotanto sekä muihin uusiutuviin energialähteisiin perustuva energiantuotanto.[44] Näistä puupolttoaineen ja vesivoiman osuus koko energiatuotannosta on merkittävä jo nyt.[1] Uusiutuvasta energiasta 83 prosenttia on puupohjaista bioenergiaa. Metsäteollisuuden jäteliemet ovat suurin uusiutuvan energian lähde Suomessa. 14 prosenttia uusiutuvasta energiasta tuotetaan vesivoimalla.[45]

EU:n asettamien 20-20-20-tavoitteiden[46][vanhentunut linkki] mukaisesti myös Suomi on velvollinen parantamaan energiatehokkuuttaan 20 prosentilla vuoteen 2020 mennessä. EU:n asettamien tavoitteiden muut kohdat ovat kasvihuonekaasupäästöjen vähentäminen 20 prosentilla sekä uusiutuvan energian osuuden nostaminen 20 prosenttiin. Lisäksi liikennepolttoaineista 10 % tulee olla uusiutuvaa alkuperää vuoteen 2020 mennessä.

Biopolttoaineet ja bioenergia[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

EU-direktiivissä biopolttoaineeksi sanotaan biomassasta tehtyjä neste- tai kaasumaisia liikenteen polttoaineita. Yleisimpiä raaka-aineita ovat sokeriruoko, maissi, soija, auringonkukansiemenet, puuhake, selluloosa ja öljypalmu. Näistä elintarviketuotantoonkin kelpaavat aineet lasketaan biopolttoaineiden ensimmäiseen sukupolveen. Toisen sukupolven polttoaineiden raaka-aineina käytetään pääasiassa yhdyskuntajätteitä tai muiden teollisuusalojen prosesseista syntyviä tähteitä.[47]

Pelloilla kasvatettavaa ruokohelpiä voidaan käyttää samoissa voimaloissa turpeen ja puun kanssa. Se on Suomen tärkein peltoenergiakasvi.[48] Kotimaista kasviöljyä voidaan käyttää lämmitysöljyn korvikkeena. Kasveista voidaan tehdä myös etanolia polttoaineeksi.[49]

Maalämpö[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Maalämmöksi sanotaan sekä maaperään, kallioon tai veteen varastoitunutta auringon lämpöä että maapallon ytimestä peräisin olevaa fissioenergiaa. Maalämpöä käytetään pientalojen lämmitykseen pumppaamalla jäätymätöntä liuosta sähköpumpulla joko syvässä kaivossa, pintamaassa tai läheisessä vesistössä kiertävässä putkistossa. Pumpun energiankulutuksen takia maalämpölämmitys lisää sähkönkulutusta; se vastaa noin kolmannesta lämmitysenergiasta.[50]

Maalämpöjärjestelmistä noin 60 % asennetaan kaivoon, 30 % pintamaahan ja vajaa 10 % vesistöön.[50]

Aurinkoenergia[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Pääartikkeli: Aurinkoenergia Suomessa

Aurinkoenergiaa on käytetty Suomessa jo pitkään 12 V järjestelmissä esimerkiksi kesämökeillä.[51]

Vuonna 2015 nimellisteholtaan Suomen suurin aurinkosähkövoimala on Helsingin Kivikon hiihtohallin katolla oleva yli 800 kilowatin laitos.[52]

Tuulienergia[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Pääartikkeli: Tuulivoima Suomessa

Suomi on tuulivoiman laajamittaiselle rakentamiselle tuulioloiltaan ja muilta teknisiltä edellytyksiltään esimerkiksi muihin Pohjoismaihin verrattuna hieman epäedullisempaa aluetta, mutta rakentamaton tuulivoimapotentiaali on vielä suuri.[53]

Vuonna 2014 tuulivoimalla tuotettiin noin prosentti koko energiankulutuksesta.[1] Tuulivoimaloiden lukumäärä ja yhteiskapasiteetti on kasvanut erityisen voimakkaasti 2010-luvulla.

Suurin osa tuulivoimaloista sijaitsee Lapissa, Pohjois-Pohjanmaalla, Ahvenanmaalla ja Satakunnassa.[54][55]

Sähkö[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Suomen sähköverkon kantaverkon omistaa ja sen kehityksestä vastaa Fingrid Oyj.
Pääartikkeli: Sähkö Suomessa

Sähköntuotanto valaistukseen alkoi Suomessa jo vuonna 1882, Finlaysonin tehtaalla Tampereella.[56] Vuonna 1917 sähköä kulutettiin Suomessa 205 gigawattituntia.[10] Vuoteen 2013 mennessä kulutus kasvoi lähes neljäsataakertaiseksi, noin 84 000 gigawattituntiin. Sähkön käyttö kasvoi nopeimmin maailmansotien välisenä aikana, ja kasvu jatkuu edelleen. Yhä suurempi osa energiasta kulutetaan sähkönä. Teollisuus käyttää sähköstä yli puolet, sähkölämmitykseen käytetään nykyään kymmenen prosenttia sähköstä.[10][57]

Pääosa sähköstä tuotettiin vielä 1960-luvulla vesivoimalla. Lämpövoimaa alettiin tuottaa aluksi hiilellä ja öljyllä, myöhemmin tulivat mukaan turve, maakaasu ja 1970-luvun lopulta alkaen ydinvoima.[10]

Sähköntuotanto ja -kulutus[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Sähkö asukasta kohti Suomessa (kWh/as.[58][59][60]
EU-15 Kulutus Tuotanto Foss. Ydin UE-Bio Bio+jäte UE %
2004 17 346 16 409 7 061 4 344 2 954 2 050 28,8 %
2005 16 674 13 436 4 459 4 432 2 705 1 840 27,3 %
2006 17 782 15 410 6 135 4 444 2 803 2 028 27,2 %
2008 17 036 14 612 5 182 4 345 3 356 1 727 29,8 %
Ero 2004–2008 −310 −1 797 −1 879 +1 +402 −323
Ero 2004–2008 −2 % −11 % −27 % 0 % 14 % −16 % +1 %-yks.
* UE-Bio sisältää vesivoiman, tuulivoiman, aurinkosähkön ja geotermisen sähkön
* UE % = (uusiutuvan sähkön oma tuotanto / sähkön kulutus) * 100 %

Tilastokeskuksen mukaan vuonna 2007 Suomen sähkönkulutus jakautui seuraavasti: teollisuus 53 % (metsä: 30,7 %, metalli: 9 %, kemia: 7,6 % ja muut: 5,9 %), kotitaloudet 25 %, palvelut 19 % ja häviöt 3 %. Vuonna 2006 kotitaloussähkön kulutus oli noin 11 % kokonaiskulutuksesta ja siinä valaistuksen osuus oli merkittävin ja elektroniikan osuus kasvoi eniten vuosina 1993–2006.[61]

Ympäristövaikutukset[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Ilmastonmuutos[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Suomen kasvihuonekaasupäästöistä noin kolme neljäsosaa tulee energiasektorilta.[62] Vuonna 2013 kokonaispäästöt vastasivat 60,6 miljoonaa hiilidioksiditonnia ja energiasektorin päästöt olivat tästä 47,5 milj. t CO2 ekv.[63]

Suomen maakohtainen velvoite osana EU-maiden yhteistä taakanjakoa Kioton pöytäkirjan ensimmäiselle velvoitekaudelle 2008–2012 on rajoittaa kasvihuonekaasupäästöt keskimäärin perusvuoden (1990) tasolle. Suomi on Tilastokeskuksen tietojen mukaan saavuttamassa tämän tavoitteen. Toista velvoitekautta (2013-2020) varten tehtiin useita muutoksia Dohan osapuolikokouksessa joulukuussa 2012. EU:lla on Kioton pöytäkirjan toisella velvoitekaudella yhteinen 20 prosentin vähennystavoite.[63]

Pienhiukkaset[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Pienhiukkasia, joiden koko vaihtelee muutaman nanometrin kokoisesta molekyyliryppäästä näkyvään pölyhiukkaseen, pidetään nykyisin tärkeimpänä terveyteen vaikuttavana ympäristötekijänä. Noin puolet ilmakehän pienhiukkasista syntyy ihmisen toiminnasta: liikenteessä, teollisuudessa ja energiantuotannossa. Suomessa puun pienpoltto on merkittävin yksittäinen hiukkaslähde.[64] Myös ilmaan päästetyt Typpidioksidi- ja rikkidioksidikaasut muuntuvat pienhiukkasiksi.[65] Vuonna 2013 energiasektori tuotti Suomessa 61 % hiukkaspäästöistä ja 73 % pienimpien hiukkasten (PM2.5) päästöistä, 95 % rikin oksidien päästöistä ja 52 % typen oksideista.[66]

Politiikka[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Suomen energiapolitiikan kolme peruslähtökohtaa ovat energia, talous ja ympäristö.[67] Energia- ja ilmastopolitiikka ovat tiiviisti sidoksissa toisiinsa, sillä 80 % kasvihuonekaasujen päästöistä tulee energiasektorilta. 2000-luvulla jokainen hallitus on tehnyt kaudellaan energia- ja ilmastopoliittisen strategian. Valtioneuvosto on antanut eduskunnalle selonteon energia- ja ilmastopolitiikasta vuosina 2001, 2005, 2008 ja 2013.[68]

Osana EU:ta Suomi on mukana eurooppalaisessa energia- ja ilmastopolitiikassa, jonka keskiössä on 20–20–20-tavoite: vuonna 2008 päätettiin vähentää kasvihuonekaasuja 20 prosentilla, nostaa uusiutuvan energian osuus keskimäärin 20 prosenttiin kokonaiskulutuksesta (Suomen osalta 38 %) ja parantaa energiatehokkuutta 20 prosentilla vuoteen 2020 mennessä. Suomi on mukana kansainvälisen energiajärjestön IEA:n öljynjako- ja huoltovarmuusjärjestelmissä ja sitoutunut useiden kansainvälisten toimielinten, kuten NEA, IAEA ja Euratom, kautta laajaan ydinenergia- ja ydinvalvontayhteistyöhön.[67]

Uusiutuvalla energialla tuotetulle sähkölle on maksettu tuotantotukea niin sanottuna syöttötariffina Suomessa vuodesta 2011 alkaen. Tukea on maksettu tuulivoimaloille, biokaasuvoimaloille ja puupolttoainevoimaloille.[69] Tuulivoimaloiden osalta järjestelmää alettiin sulkea vuonna 2015 taloudellisista syistä.[70]

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. a b c d e f Energian kokonaiskulutus energialähteittäin Energian hankinta ja kulutus. ISSN=1799-795X. 2. vuosineljännes 2015.. Tilastokeskus. Viitattu 1.10.2015.
  2. a b Energian loppukäyttö 2014 Motiva. Viitattu 2.10.2015.
  3. Energian kokonaiskulutus 7.9.2015. Motiva. Viitattu 2.10.2015.
  4. Energiankulutus ei enää kasva Ympäristöhallinto. 22.4.2015. Viitattu 1.10.2015.
  5. Liitetaulukko 2. Teollisuuden energiankäyttö toimialoittain vuonna 2013 Tilastokeskus. Viitattu 12.10.2015.
  6. Energian käyttö Suomen teollisuudessa (PDF) Tampereen teknillinen yliopisto. 2009. Viitattu 13.10.2015.
  7. Mitä ovat lämmitystarveluvut? Julkinen sektori. Motiva. Viitattu 12.10.2015.
  8. Lämmitystarveluku eli astepäiväluku Ilmatieteen laitos. Viitattu 12.10.2015.
  9. a b Koreneff G & muut: Energiatehokkuuden kehittyminen Suomessa 2014. VTT. Viitattu 13.10.2015.
  10. a b c d e f Energian käyttö ja lähteet 1917-2007 Tietoa Teemoittain. Tilastokeskus. Viitattu 14.10.2015.
  11. Liikenteen energiankulutus Liikennejärjestelmä. 26.3.2014. Liikenne- ja viestintäministeriö, Liikennevirasto, Trafi ja Ilmatieteen laitos.. Viitattu 13.10.2015.
  12. Energian kokonaiskulutus laski 2 prosenttia viime vuonna Suomen virallinen tilasto (SVT): Energian hankinta ja kulutus.. 23.3.2015. Tilastokeskus. Viitattu 2.10.2015.
  13. Energy Policies of IEA Countries – Finland – 2007. Executive Summary, IEA 26.3.2008. (englanniksi) (PDF)
  14. Toiminnan perusteet Energiahuolto. Huoltovarmuuskeskus. Viitattu 15.10.2015.
  15. Riippuvuutta Venäjästä liioiteltu – Suomi pärjäisi hyvin ilman venäläisiä polttoaineita Helsingin Sanomat. 30.10.2015. Viitattu 31.10.2015.
  16. Electricity prices for household consumers (Fig 1. & Fig. 4) Energy price statistics. 5/2015. Eurostat. Viitattu 4.10.2015. (englanniksi)
  17. Consumer prices per litre (inclusive of duties and taxes) Euro-Super 95 14/09/2015 (PDF) European Commission. Viitattu 4.10.2015. (englanniksi)
  18. Consumer prices per litre (inclusive of duties and taxes) Automotive gas oil (Diesel oil) 14/09/2015 (PDF) European Commission. Viitattu 4.10.2015. (englanniksi)
  19. Weekly Oil Bulletin European Commission. Viitattu 4.10.2015. (englanniksi)
  20. Metsäenergia Energiateollisuus. Viitattu 2.10.2015.
  21. Torvelainen, J.: Metsähaketta käytettiin 8,7 miljoonaa kuutiometriä vuonna 2013 – uusi ennätys (PDF) Metsätilastotiedote. 8.7.2014. Metla. Viitattu 2.10.2015.
  22. Puunpoltto Ympäristöterveys Ilmansaasteet. THL. Viitattu 2.10.2015.
  23. Energian kokonaiskulutus laski 2 prosenttia vuonna 2012 22.3.2013. Tilastokeskus. Viitattu 1.10.2013.
  24. a b Öljy Suomen kansantaloudessa Öljy & Bio. Öljy- ja biopolttoaineala ry. Viitattu 2.10.2015.
  25. a b Ydinvoima energiateollisuus. Viitattu 2.10.2015.
  26. Sähkön hankinta energialähteittäin 1990–2014 (Excel) (Tilastokeskuksen Energia 2014 -taulukkopalvelu) 2015. Viitattu 20.12.2015.
  27. Kansallinen energia- ja ilmastostrategia (PDF) 20.3.2013. Työ- ja elinkeinoministeriö. Viitattu 1.10.2013.
  28. Fennovoiman ydinvoimala tulee Pyhäjoelle 5.10.2011 (päivitetty 8.6.2012). Yle Uutiset. Viitattu 1.10.2013.
  29. Fennovoimalle uusi omistaja Kroatiasta Talouselämä. 30.6.2015. Viitattu 2.10.2015.
  30. Fortum osallistuu Fennovoima-hankkeeseen (Ylen uutinen) 5.8.2015. Viitattu 20.12.2015.
  31. Kivihiili energia.fi. Energiateollisuus ry. Viitattu 21.10.2009.
  32. Energian tuonti alkuperämaittain 2013 (taulukko 11.3) Energian hankinta ja kulutus. Tilastokeskus. Viitattu 2.10.2015.
  33. a b Maakaasu energia.fi. Energiateollisuus. Viitattu 11.10.2015.
  34. Maakaasua on virrannut Suomeen 40 vuotta Etelä-Saimaa. 2014. Viitattu 11.10.2015.
  35. Turve energia.fi. Viitattu 3.10.2015.
  36. Turvetuotanto Suomessa 1980–2012 Ympäristön tilan indikaattorit - Luonnonvarat. Ympäristöhallinto. Viitattu 15.10.2015.
  37. Fossiilisten polttoaineiden käyttö kasvoi sähkön ja lämmön tuotannossa vuonna 2013 Tilastokeskus. Viitattu 3.10.2015.
  38. Vesivoiman historiaa Voimaa koskesta – Suomen vesivoimarakentamisen vaiheita. Kemijoki. Viitattu 15.10.2015.
  39. a b Vesivoima Energia.fi. Energiateollisuus ry. Viitattu 3.10.2015.
  40. Sähkön hankinta energialähteittäin 1990–2014 (Excel) (Tilastokeskuksen Energia 2014 -taulukkopalvelu) 2015. Viitattu 20.12.2015.
  41. Teho nyt 185 MW ja nousee vielä - Imatra palasi vesivoimaloiden ykköseksi Tekniikka & Talous. 2014. Viitattu 15.10.2015.
  42. Uusiutuva energia Suomessa Energia.fi. Viitattu 3.10.2015.
  43. Uusiutuvan energian osuus kokonaisenergiasta 2014 Tilastokeskus. Viitattu 3.10.2015.
  44. Ympäristöliiketoiminnan tuoteluokitus 2013 Tilastokeskus. Viitattu 3.10.2015.
  45. Uusiutuvien energiamuotojen edistäminen (PDF) (Valtiontalouden tarkastusviraston tuloksellisuustarkastuskertomukset 213/2010) Viitattu 12.10.2025.
  46. Uusiutuvien energiamuotojen edistäminen
  47. Biopolttoaineet oil.fi. Viitattu 3.10.2015.
  48. Ruokohelpi Motiva. Viitattu 3.10.2015.
  49. peltobiomassat Motiva. Viitattu 3.10.2015.
  50. a b Maalämpöpumppu, MLP Motiva. Viitattu 2.10.2015.
  51. Aurinkosähkö Aurinkosähköä Suomeen. Viitattu 18.10.2015.
  52. Aurinkosähkön suomenennätys tuplaantuu – Helsingin uusi voimala Kivikkoon
  53. Electrowatt-Ekono Oy, Jaakko Pöyry Group: Tuulivoiman mahdollisuudet Suomessa. Lausunto (pdf) 10.4.2001. Lumituuli Oy. Viitattu 17.10.2015.
  54. Wind energy statistics in Finland 2013 (PDF) (s. 4, 6, 7 ja 18) 2014. VTT. Viitattu 4.10.2015. (englanniksi)
  55. Suomen tuulivoimatilastot VTT. Viitattu 4.10.2015.
  56. Sähkövalo Finlaysonille Koskesta voimaa. Tampereen yliopisto. Viitattu 18.10.2015.
  57. Fossiilisten polttoaineiden käyttö kasvoi sähkön ja lämmön tuotannossa vuonna 2013 Tilastokeskus. Viitattu 18.10.2015.
  58. Energiläget i siffror, Energy in Sweden, Facts and figures 2006 ET2006_44.pdf
  59. Energiläget i siffror, Energy in Sweden, Facts and figures 2007 taulukko 25 ET2007_50.pdf
  60. Energiläget i siffror 2008 Taulukko.26 ET2008:20 Energimyndigheten
  61. Kotitalouksien sähkönkäyttö 2006. Tutkimusraportti 2.10.2008. Adato energia oy:n, Energiateollisuus ry:n ja TTS tutkimuksen projekti. Helsinki: Adato energia, 2008. ISBN 978-952-9696-41-3.
  62. Suomen päästöt Ilmasto-opas. Viitattu 4.10.2015.
  63. a b Suomen kasvihuonekaasupäästöt 2013 Tilastokeskus. Viitattu 4.10.2015.
  64. Pienhiukkaset tunkeutuvat hengitysteihin - vuosittain jopa 1300 ennenaikaista kuolemaa Suomessa Savon Sanomat. 7.9.2015. Viitattu 4.10.2015.
  65. Pienhiukkaset Ilmanlaatuportaali. Viitattu 4.10.2015.
  66. Ilman epäpuhtauksien päästöjen jakautuminen Suomessa sektoreittain vuonna 2013 Ilman epäpuhtauksien päästöt Suomessa. Viitattu 4.10.2015.
  67. a b Energia Energia- ja ilmastostrategiat. 29.1.2015. Työ- ja elinkeinoministeriö. Viitattu 4.10.2015.
  68. Kansallinen energia- ja ilmastostrategia Työ- ja elinkeinoministeriö. Viitattu 4.10.2015.
  69. Syöttötariffi Motiva. Viitattu 4.10.2015.
  70. Syöttötariffijärjestelmä sulkeutumassa tuulivoimaloiden osalta 3.9.2015. Työ- ja elinkeinoministeriö. Viitattu 4.10.2015.

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]