Kaupunkisaarekeilmiö

Kohteesta Wikipedia
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Kaupunkisaarekeilmiö.

Kaupunkisaarekeilmiö, (engl. urban heat island) on kaupunkialueiden ominaisuus, jonka seurauksena kaupunkialueen lämpötila nousee ympäristöään korkeammaksi. Kaupungin mikroilmasto johtuu muun muassa rakennusten ja asfaltin lämmönsidontakyvystä sekä kaupungin pienemmästä albedosta eli heijastavuudesta. Koska ilman lämpötilahavainnot tehdään usein kaupungeissa, saadaan korkeampia tilastoarvoja kuin ympäröivällä maaseudulla.

Hallitustenvälinen ilmastopaneeli IPCC arvioi kaupunkisaarekeilmiön lämmittävän vaikutuksen olleen maalla alle 0,006 °C ja merellä nolla °C vuosikymmenessä.[1]lähde tarkemmin? eli alle kymmenesosa havaitusta lämpötilan kokonaismuutoksesta.[2]

Kaupunkisaarekeilmiön vuoksi kaupungeissa sijaitsevat puut kasvavat nopeammin kuin maaseudulla sijaitsevat puut.[3] New Yorkin kaupungin aiheuttama lämpösaareke tuntuu voimakkaimmin kesäöinä, jolloin kaupunki on 2–4 astetta lämpimämpi kuin ympäröivä maaseutu.[4]

Kaupunkisaarekeilmiön vuoksi kaupungeissa ilmastoinnin (jäähdytyksen) tarve on suurempi kuin maaseudulla. Erään tutkimuksen mukaan kuumien ja kuivien seutujen kaupungeissa ilmastoinnin tarve on 17 prosenttia suurempi kuin maaseudulla. Tämä kasvattaa sähköenergian kulutusta.[5] Toisaalta ilmastointilaitteet puskevat lämpöä ulkoilmaan, mikä pahentaa kaupunkisaarekeilmiötä.[6]

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Tämä maantieteeseen liittyvä artikkeli on tynkä. Voit auttaa Wikipediaa laajentamalla artikkelia.