YK:n vuosituhattavoitteet

Kohteesta Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun

YK:n vuosituhattavoitteet (Millennium Development Goals, MDGs) ovat YK:n jäsenmaiden, YK-järjestöjen ja kansainvälisten rahoituslaitosten sopimus kansainvälisen yhteistyön pelisäännöistä. Vuonna 2000 maailman johtajat sopivat, kuinka maailmasta tehtäisiin parempi paikka. Asetettiin kahdeksan tavoitetta, jotka päätettiin saavuttaa vuoteen 2015 mennessä. Vuosituhattavoitteet syntyivät vuosituhatjulistuksesta (Millennium Declaration), jonka kaikki Yhdistyneiden kansakuntien (YK) jäsenmaat allekirjoittivat YK:n vuosituhathuippukokouksessa (Millennium Summit) syyskuussa 2000.

Vuosituhattavoitteet ovat historian menestyksekkäin köyhyyden vastainen kampanja. Ne ovat osoittaneet, että yksinkertaisilla ja selkeillä globaaleilla kehitystavoitteilla voi olla suuri vaikutus. Vuosituhattavoitteet asettavat kansainväliselle yhteistyölle selkeät, kaikkien maiden hyväksymät päämäärät. Tavoitteet ovat kunnianhimoisia, mutta eivät mahdottomia. Ne ovat konkreettisia, ajallisesti määriteltyjä ja mitattavia kehitystavoitteita.

Vuosituhattavoitteiden hyväksymisen seurauksena miljoonien ihmisten elämä on parantunut: tavoitteet köyhyyden puolittamisesta, puhtaan veden saatavuuden parantamisesta ja slummeissa asuvien elinolosuhteiden parantamisesta on jo saavutettu. Nykyään myös yhtä monet tytöt kuin pojat aloittavat peruskoulun. Lisäksi suuret saavutukset muilla osa-alueilla tarkoittavat, että yhä useammat tavoitteet voidaan täyttää ajoissa, eli vuoteen 2015 mennessä. Tavoitteiden edistymistä mitataan indikaattoreiden avulla. Vertailukohtana on vuosi 1990.

Kahdeksaan tavoitteeseen on tiivistetty tärkeimmät sopimukset 1990-luvun konferensseista. Seitsemän ensimmäistä vuosituhattavoitetta koskevat ensisijaisesti köyhiä maita, mutta kahdeksas tavoite, tavoite globaalista kumppanuudesta, on suora vaatimus avunantajamaille. Kyseessä on historiallinen sopimus, joka edellyttää avun saajilta hyvää hallintoa ja avunantajilta lisää kehitysapua ja kehitysmaiden reilumpaa kohtelua kaupankäyntimielessä. Tavoitteet ovat myös antaneet vauhtia keskustelulle kehitysavusta, velkahelpotuksista, reilusta kaupasta ja globalisaation hallinnasta. Kehitysmaat muun muassa laativat vuoden 2006 aikana konkreettisen suunnitelman siitä, kuinka ne aikovat päästä tavoitteisiin.[1]

Vuosituhattavoitteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Kuvien avulla pelkistetyt vuosituhattavoitteet (englanniksi).

1: Äärimmäisen köyhyyden ja nälän puolittaminen[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. Alle dollarilla päivässä elävien osuuden puolittaminen vuoteen 2015 mennessä
    • Alle yhdellä Yhdysvaltain dollarilla päivässä (PPP= Purchasing Power Parities) elävien osuus
    • Köyhyystilannekuvaaja (poverty gap ratio)
    • Köyhimmän viidenneksen osuus kansallisesta kulutuksesta
  2. Täystyöllisyys ja säällinen työ kaikille, myös naisille ja nuorille
    • BKT:n kasvu työntekijää kohti
    • Työllisyyden väestösuhde
    • Alle dollarilla päivässä (PPP) elävien työllisten osuus
    • Yrittäjien ja yrittäjäperheenjäsenten osuus työllisistä
  3. Nälkäänäkevien osuuden puolittaminen vuoteen 2015 mennessä
    • Alle 5-vuotiaiden alipainoisten lasten osuus
    • Alle ravinnosta saatavan energian kulutuksen vähimmäistason elävien osuus (aliravitun väestön osuus)

2: Peruskoulumahdollisuuksien takaaminen kaikille[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. Varmistaa, että vuoteen 2015 mennessä lapsilla kaikkialla – sekä tytöillä että pojilla – on mahdollisuus suorittaa peruskoulutus
    • Peruskoulunkäynti (nettoprosenttiosuus)
    • Peruskoulun suorittaneiden osuus (osuus peruskoulun aloittaneista oppilaista, jotka suorittavat koulun viimeisen luokan)
    • 15-24-vuotiaitten lukutaitoaste, naiset ja miehet

3: Tasa-arvon edistäminen ja naisten aseman parantaminen[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. Sukupuolten välisten eriarvoisuuden poistaminen ensimmäisellä ja toisella koulutusasteella vuoteen 2005 mennessä, sekä kaikilla koulutuksen tasoilla vuoteen 2015 mennessä
    • Tyttöjen osuus suhteessa poikien osuuteen ensimmäisen-, toisen- ja kolmannen asteen koulutuksessa
    • Naisten osuus palkkatyöstä (lukuun ottamatta maataloussektoria)
    • Naisten osuus kansanedustajista kansallisissa parlamenteissa

4: Lapsikuolleisuuden vähentäminen[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. Alle viisivuotiaiden lasten kuolleisuuden vähentäminen kahdella kolmanneksella vuosien 1990 ja 2015 välillä
    • Alle viisivuotiaiden kuolleisuus
    • Imeväiskuolleisuus, eli ensimmäisen elinvuotensa aikana kuolleiden lasten määrä
    • Tuhkarokkoa vastaan rokotettujen 1-vuotiaiden lasten osuus

5: Odottavien äitien terveyden parantaminen[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. Vähentää äitiyskuolleisuutta kolmella neljänneksellä
    • Äitiyskuolleisuus. Suurin osa äitiyden aikaisista kuolemista voitaisiin estää.
    • Koulutettujen hoitajien avustamien synnytysten osuus. Riski kuolla synnytykseen on erityisen suuri Etelä-Aasiassa ja Saharan eteläpuolisessa Afrikassa, missä useimmat naisista synnyttävät ilman koulutetun henkilökunnan apua.
  2. Lisääntymisterveyspalvelujen saatavuus (ja rahoitus)
    • Ehkäisymenetelmien käyttö. Ehkäisymenetelmien käytön laajentuminen on hidastunut ja on vähäsintä köyhimpien ja vaille koulutusta jääneiden naisten keskuudessa.
    • Nuorten synnyttäjien määrä
    • Äitiysneuvolapalvelujen saatavuus (vähintään neljä äitiysneuvolakäyntiä). Vuonna 2011 koulutettu terveydenhuollon työntekijä oli paikalla vain 53 prosentissa synnytyksistä maaseudulla. Vastaava luku on 84 prosenttia kaupunkialueilla.
    • Perhesuunnittelun tarpeen toteutuminen

6: HIV/AIDSin, malarian sekä muiden tautien vastainen taistelu[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. HIV/AIDSin leviämisen pysäyttäminen ja kääntäminen laskuun vuoteen 2015 mennessä
    • HIV:in esiintyminen 15-24-vuotiaitten keskuudessa
    • Kondomin käyttö korkean tartuntariskin seksissä
    • HIV-tietoisuus 15-24-vuotiaitten keskuudessa (osuus 15-24-vuotiaista, joilla on kattavat oikeat tiedot HIV/AIDS:ista)
    • Koulunkäyntiosuus: orvot suhteessa ei-orpoihin, 10-14-vuotiaat
  2. Yhtäläinen mahdollisuus HIV/AIDS-hoitoihin pääsyyn kaikille jotka niitä tarvitsevat vuoteen 2010 mennessä
    • Pitkälle edenneen HIV-tartunnan kanssa elävien mahdollisuus saada antiretroviraalilääkitystä
  3. Malarian ja muiden merkittävien tautien leviämisen pysäyttäminen ja kääntäminen laskuun vuoteen 2015 mennessä
    • Malarian esiintyvyys ja malariaan liittyvät kuolemat
    • Käsitellyillä hyttysverkoilla suojattujen alle 5-vuotiaiden lasten osuus
    • Malarialääkitystä saaneiden kuumeisten alle 5-vuotiaiden lasten osuus
    • Tuberkuloosin esiintyvyys ja siihen liittyvät kuolemat
    • Tuberkuloositapausten havaitseminen ja hoito DOTS (Directly Observed Treatment Short Course) -ohjelman avulla

7: Ympäristön kestävän kehityksen turvaaminen[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. Sisällyttää kestävän kehityksen periaatteet osaksi kunkin maan politiikkaa ja ohjelmia sekä kääntää luonnonvarojen häviäminen laskuun
    • Metsän osuus maan kokonaispinta-alasta
    • CO2-päästöt: yhteensä, asukasta kohden ja 1 dollari/BKT kohden
    • Otsonikerrosta tuhoavien yhdisteiden kulutus
    • Käytettyjen vesivarojen osuus
  2. Vähentää luonnon monimuotoisuuden häviämistä (biodiversiteetti), saavuttaen merkittävän vähennyksen vuoteen 2010 mennessä
    • Turvallisten biologisten rajojen sisällä olevien kalakantojen osuus
    • Suojeltujen maa- ja merialueiden osuus
    • Uhanalaisten lajien osuu
  3. Puolittaa vailla puhdasta juomavettä ja perussanitaatiomahdollisuuksia elävien ihmisten määrä vuoteen 2015 mennessä
    • Osuus väestöstä, jolla on käytettävissään puhtaan juomaveden saannin mahdollistavat riittävät vesilähteet (engl. impoved watersources, esimerkiksi vesijohtovesi ja suojellut lähteet)
    • Osuus väestöstä, jolla on käytettävissään toimivat sanitaatiomahdollisuudet (viemäröinti, vesivessa, käymälä tai muunlaiset paremmat sanitaatiotilat)
  4. Parantaa merkittävästi vähintään 100 miljoonan slummiasukkaan elämän laatua vuoteen 2020 mennessä
    • Slummeissa asuvan kaupunkiväestön osuus

8: Globaalin kumppanuuden luominen kehitykselle[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. Kehittää edelleen avointa, sääntöperustaista, ennakoitavissa olevaa syrjimätöntä kauppa- ja rahoitusjärjestelmää
    • Kehitysmaat pääsevät entistä paremmin kehittyneiden maiden markkinoille
    • Vähinten kehittyneet maat hyötyvät eniten tullimaksujen hinnanalennuksista, erityisesti koskien maataloustuotteita
  2. Käsitellä vähiten kehittyneiden maiden erityistarpeita
    • Virallisen kehitysavun (ODA) nettomäärä yhteensä ja prosentteina vähiten kehittyneille maille, prosentteina OECD/DAC avunantajamaiden bruttokansantulosta
    • Osuus OECD/DAC avunantajamaiden kahdenvälisestä kehitysavusta, joka kohdistetaan sosiaalipalveluihin (peruspalvelut: peruskoulutus, perusterveydenhuolto, ravinto, puhdas vesi ja sanitaatio)
    • OECD/DAC avunantajamaiden kahdenvälisen sitomattoman kehitysavun osuus
    • Markkinoille pääsy
    • Velanhoitokyky
  3. Käsitellä kehittyvien sisämaavaltioiden ja kehittyvien pienten saarivaltioiden erityistarpeita
    • Vastaanotetun virallisen kehitysavun (ODA) määrä kehittyville sisämaavaltioille osuutena niiden bruttokansantulosta
    • Vastaanotetun virallisen kehitysavun (ODA) määrä kehittyville pienille saarivaltioille osuutena niiden bruttokansantulosta
    • OECD/DAC avunantajamaiden kahdenvälisen sitomattoman kehitysavun osuus
    • Markkinoille pääsy
    • Velanhoitokyky
  4. Käsitellä kattavasti kehitysmaiden velkaongelmia
    • Niiden maiden määrä, jotka ovat saavuttaneet HIPC-päätöspisteensä ja niiden määrä, jotka ovat saavuttaneet HIPC-loppupisteensä (kumulatiivinen)
    • HIPC -ja MDRI -aloitteiden alla tehdyt velkahelpotukset
    • Osuus maan tavaroiden ja palveluiden viennistä, joka käytetään velanmaksuun (prosenttiosuus vientituloista)
  5. Turvata välttämättömien lääkkeiden saatavuus kehitysmaissa yhteistyössä lääkeyhtiöiden kanssa
    • Osuus väestöstä, jolla on saatavilla kohtuuhintaisia välttämättömiä lääkkeitä kestävällä tavalla
  6. Uuden teknologian ja erityisesti informaatio- ja viestintäteknologian hyötyjen saattaminen kehitysmaiden käyttöön yhdessä yksityisen sektorin kanssa
    • Puhelinlinjojen ja matkapuhelinliittymien määrä 100 asukasta kohden
    • Internetin käyttäjät 100 asukasta kohden

Tavotteiden saavuttaminen[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Vuosituhattavoite 1: Äärimmäisen köyhyyden ja nälän puolittaminen

Ensimmäinen vuosituhattavoite saavutettiin maailmanlaajuisesti vuonna 2010. 1,25 dollarilla päivässä elävien määrä laski vuosien 1990–2010 välillä 47 prosentista 22 prosenttiin. Määrällisesti vuonna 2010 maailmassa oli äärimmäisessä köyhyydessä eläviä 700 miljoonaa ihmistä vähemmän kuin vuonna 1990. Silti 1,2 miljardia maailman ihmistä elää edelleen äärimmäisessä köyhyydessä.[2] Lisäksi vuosina 2011–2013 lähes joka kahdeksas eli noin 842 miljoonaa ihmistä maailmassa oli aliravittuja ja tavoitteet nälkäisten määrän vähentämisestä vuoteen 2015 mennessä ovat vaarassa jäädä toteutumatta.[3] Maailmanlaajuisesti lähes joka kuudes alle viisivuotias lapsi on alipainoinen.[4]

Vuosituhattavoite 2: Peruskoulumahdollisuuksien takaaminen kaikille

Kansallisten ja kansainvälisten ponnistelujen tuloksena yhdeksän kymmenestä lapsesta käy peruskoulua. Suuntaus on voimistunut erityisesti vuodesta 2000 lähtien ja tytöt ovat hyötyneet eniten investoinneista koulutukseen. Vuosien 2000 ja 2011 välillä koulua käymättömien lasten osuus lähes puolittui – 102 miljoonasta 57 miljoonaan. Peruskoulussa kirjoilla olevien lasten lasten osuus kehittyvillä alueille on noussut 83 prosentista 90 prosenttiin vuosien 2000 ja 2011 välillä. Tarkempi tutkiminen paljastaa kuitenkin, että suurin osa tästä kasvusta tapahtui vuosien 1999 ja 2004 välillä. Tämän jälkeen koulua käymättömien lasten osuuden vähentäminen on ollut hitaampaa. Maailmassa on 123 miljoonaa kirjoitus- ja lukutaidotonta nuorta (15-24-vuotiasta). 61 prosenttia heistä on nuoria naisia.

Vuosituhattavoite 3: Tasa-arvon edistäminen ja naisten aseman parantaminen

Kansallisten ja kansainvälisten ponnistelujen tuloksena yhdeksän kymmenestä lapsesta käy peruskoulua. Suuntaus on voimistunut erityisesti vuodesta 2000 lähtien ja tytöt ovat hyötyneet eniten investoinneista koulutukseen. Vuonna 2010 97 tyttöä 100 poikaa kohden aloitti peruskoulun, verrattuna vuoteen 1999 kun 91 tyttöä sataa poikaa kohden ilmoittautui kouluun. Tavoite sukupuolten välisestä tasa-arvosta kouluissa on siis toteutunut – nykyään lähes yhtä monet tytöt kuin pojat aloittavat peruskoulun. Kuitenkin vain kaksi 130 maasta on saavuttanut tavoitteen kaikilla koulutusasteilla. Tasa-arvon edistämisen ja naisten aseman parantamisen tavoitteesta ollaan vielä kaukana, vaikka vuosituhattavoitteiden saavuttaminen riippuu suuresti naisten aseman parantamisesta sekä parempien ja yhtäläisten mahdollisuuksien tarjoamisesta kaikille — naisille ja miehille, tytöille ja pojille. Maailmanlaajuisesti vain 40 prosenttia naisista on palkkatyössä, maataloussektoria lukuun ottamatta. Naiset kärsivät syrjinnästä esimerkiksi suhteessa omaisuuteen ja poliittiseen osallistumiseen sekä koulutukseen ja työhön pääsyyn. Esimerkiksi naisten osuus kansanedustajista on kasvanut, mutta silti noin 80 prosenttia maailman kansanedustajista on miehiä. Tammikuussa 2013 vain hieman yli 20 prosenttia maailman kansanedustajista oli naisia.

Vuosituhattavoite 4: Lapsikuolleisuuden vähentäminen

Alle viisivuotiaina kuolleiden lasten määrä on laskenut 41 prosenttia vuosien 1990 ja 2011 välillä – eli lähes puolittunut. Tämä tarkoittaa yli 14 000 lapsikuolemaa vähemmän päivittäin. Lapsikuolleisuus keskittyy kuitenkin yhä enemmän maailman köyhimmille alueille ja suurin osa lapsista kuolee ensimmäisen elinkuukautensa aikana. Edistysaskelista huolimatta tavoite lapsikuolleisuuden vähentämisestä kahdella kolmanneksella on vielä kaukana. 6,9 miljoonaa lasta – eli 19 000 lasta päivässä – kuoli ennen viidettä ikävuottaan vuonna 2011. Monet heistä menehtyivät ehkäistävissä oleviin tauteihin. Korkeimmat lapsikuolleisuusluvut ovat edelleen Saharan eteläpuolisessa Afrikassa, jossa yksi yhdeksästä lapsesta kuolee ennen viidettä ikävuottaan – tämä on kuusitoistakertaisesti yli kehittyvien maiden keskiarvon.

Vuosituhattavoite 5: Odottavien äitien terveyden parantaminen

Äitiyskuolleisuus on pienentynyt 47 prosenttia maailmanlaajuisesti, eli lähes puolittunut vuodesta 1990, mutta se on silti kaukana tavoitteesta. Lisäksi tavoitetta on vaikea mitata. Äitiyskuolleisuuden vähentäminen kolmella neljäsosalla sekä yleinen lisääntymisterveyspalveluiden saatavuus edellyttävät voimakkaampia investointeja sekä vahvempaa poliittista tukea. Edistysaskelista huolimatta lähes 1000 naista kuolee yhä päivittäin raskauden aikana tai synnytyksessä – ja suurin osa heistä kehittyvissä maissa. Köyhyys ja koulutuksen puute kasvattavat nuorten synnyttäjien määrää. Perhesuunnitteluun suunnatun rahoituksen riittämättömyys merkitsee, että sitoumuksessa parantaa naisten lisääntymisterveyttä on epäonnistuttu pahasti.

Äitiyskuolleisuus on vähentynyt noin kahdella kolmasosalla Itä-Aasiassa, Pohjois-Afrikassa ja Etelä-Aasiassa. Koulutettujen hoitajien avustamien synnytysten osuus on noussut 55 prosentista (vuonna 1990) 66 prosenttiin (vuonna 2011). Silti 46 miljoonaa yhteensä 135 miljoonasta elävänä synnytetystä lapsesta synnytettiin kokonaan ilman apua tai ilman riittävää hoitoa vuonna 2011. Vuonna 2011 koulutettu terveydenhuollon työntekijä oli paikalla vain 53 prosentissa synnytyksistä maaseudulla. Vastaava luku on 84 prosenttia kaupunkialueilla. Vain puolet raskaana olevista naisista kehittyvillä alueilla saa suositellut vähintään neljä äitiysneuvolakäyntiä. Noin 140 miljoonaa naimisissa tai vakituisessa suhteessa elävää naista haluaisi viivyttää tai estää raskauden, mutta he eivät käytä ehkäisyä.

Vuosituhattavoite 6: HIV/aidsin, malarian sekä muiden tautien vastainen taistelu

Terveysalalla on edistytty paljon. Malariaan liittyvät kuolemat ovat vähentyneet 25 prosenttia kansainvälisesti vuosien 2000 ja 2010 välillä, mikä tarkoittaa että arviolta 1,1 miljoonaa ihmishenkeä on säästetty. Tuberkuloosiin liittyvien kuolemien määrä näyttää puolittuvan vuoteen 2015 mennessä (verrattuna vuoden 1990 tasoon). Vuosien 1995 ja 2011 välillä yhteensä 51 miljoonaa tuberkuloosipotilasta sai hoitoa. Nämä hoidot säästivät 20 miljoonaa ihmishenkeä.

Jopa uusien HIV-tartuntojen määrä vähenee, mutta 2,5 miljoonaa ihmistä saa uuden tartunnan joka vuosi. HIV-tartunnan kanssa elävien määrä ei ole ollut koskaan suurempi, mikä vaatii antiretroviraalilääkityksen saatavuuden parantamista. Vuonna 2011 34 miljoonaa ihmistä eli HIV-viruksen kanssa ja vuoden loppuun mennessä 8 miljoonaa kehittyvillä alueilla elävää henkilöä sai antiretroviraalilääkitystä HIV- tai AIDS -tartuntaansa. Antiretroviraalilääkitystä HIV tai AIDS tartuntoihin saaneiden määrä kasvoi 13-kertaiseksi vuosien 2004 ja 2009 välillä lisärahoituksen ja laajennettujen ohjelmien ansiosta. Mikäli nykyinen suuntaus jatkuu, osatavoite yhtäläisestä mahdollisuudesta hoitoon pääsyyn voidaan kuitenkin saavuttaa vuoteen 2015 mennessä.

Vuosituhattavoite 7: Ympäristön kestävän kehityksen turvaaminen

Hiilidioksidipäästöt jatkavat kasvamistaan ja ovat nykyään yli 46 prosenttia korkeammat kuin vuonna 1990. Maapallon resurssit vähenevät voimakkaasti. Metsät, kasvi- ja eläinlajit sekä kalakannat häviävät maailmassa, jossa koetaan jo ilmastonmuutoksen vaikutukset. Monet lajit ovat vaarassa kuolla sukupuuttoon, suojelualueiden määrän lisäämisestä huolimatta.

Puhtaan juomaveden puutteesta kärsivien osuus on puolittunut. Vuosien 1990 ja 2011 välillä puhtaan juomaveden saannin mahdollistavista riittävistä vesilähteistä on päässyt nauttimaan yli 2,1 miljardia ihmistä (engl. impoved watersources, esimerkiksi vesijohtovesi ja suojellut lähteet). Vesihuoltoa ja puhtaan veden saatavuutta koskeva osatavoite on siis saavutettu.

2,5 miljardilla ihmisellä ei ole kuitenkaan edelleenkään kunnollista vessaa. Vuosien 1990 ja 2011 välillä 1,9 miljardia ihmistä sai käymälän, vesivessan tai muunlaiset paremmat sanitaatiotilat. Parannukset sanitaatiossa eivät kosketa usein köyhiä ja maaseudulla asuvia. Sanitaation parantaminen on ollut hidasta esimerkiksi Etelä-Aasiassa, jossa köyhimmässä 40 prosentissa kotitalouksia ei tapahtunut juurikaan parannuksia vuosien 1995 ja 2008 välillä.

Slummeissa asuvien prosenttiosuus kaupunkiväestöstä on vähentynyt 39 prosentista 33 prosenttiin vuosien 2000 ja 2012 välisenä aikana. Parempaan juomaveteen, sanitaatiomahdollisuuksiin ja/tai asumismahdollisuuksiin on päässyt käsiksi yli 200 miljoonaa slummiasukasta. Tämä osatavoite on siis saavutettu reilusti ennen vuoden 2020 määräaikaa, mutta samalla on huomattava että kaupungistumisen seurauksena slummeissa asuvien määrä on noussut – 650 miljoonasta (vuonna 1990) nykyiseen noin 863 miljoonaan (2012).

Vuosituhattavoite 8: Globaalin kumppanuuden luominen kehitykselle

Virallinen kehitysapu (ODA) laski toista vuotta peräkkäin ja väheni neljä prosenttia vuonna 2012 – 134 miljardista dollarista (vuonna 2011) 125,9 miljardiin dollariin (noin 97 miljardia euroa vuonna 2012). Pääsyynä kehitysavun vähenemiseen ovat talouskriisistä johtuvat säästötoimet monissa Euroopan Unionin jäsenmaissa. Vain viisi maata on yltänyt tavoitteeseen käyttää vähintään 0,7 prosenttia bruttokansantulosta kehitysapuun: Tanska, Luxemburg, Alankomaat, Norja ja Ruotsi. Lisäksi Australia, Itävalta, Islanti, Iso-Britannia Uusi-Seelanti, Etelä-Korea ja Sveitsi lisäsivät kehitysapunsa määrää. Suomen kehitysavun taso oli 0,53 prosenttia bruttokansantulosta vuonna 2012 ja avun määrä väheni 0,4 prosenttia vuodesta 2011 vuoteen 2012[5].

Avun väheneminen vaikutti vähiten kehittyneisiin maihin kaikkein eniten. Vuonna 2011 vähiten kehittyneille maille (LDCs) annettu apu jäi keskimäärin 0,10 prosenttiin avunantajamaan bruttokansantulosta, vaikka asetettu tavoite on 0,15 - 0,20 prosenttia bruttokansantulosta vuoteen 2015 mennessä. Kahdenvälinen kehitysapu (eli eri maiden hallitusten välinen kehitysapu) maailman 49 vähiten kehittyneelle maalle väheni 12,8 prosenttia, eli noin 26 miljardiin dollariin vuonna 2012. Saharan eteläpuolisen Afrikan osuus kahdenvälisestä kehitysavusta laski ensi kertaa sitten vuoden 2007–7,9 prosentilla 26,2 miljardiin dollariin vuonna 2012.

Kehittyvien maiden velkataakka on sitä vastoin pienentynyt ja niiden osuus maailmankaupasta on kasvanut. Myös teknologian ja välttämättömien lääkkeiden saatavuus on parantunut. YK:n uuden raportin[6] mukaan avunantajamaiden on kuitenkin täytettävä lupauksensa kehitysavun lisäämisestä sekä markkinoiden avaamisesta vuosituhattavoitteiden saavuttamiseksi määräaikaan, eli vuoteen 2015 mennessä.

Vahvistaakseen globaalia kumppanuutta – joka koskee YK:n jäsenvaltioita, kansainvälisiä järjestöjä, kansalaisyhteiskuntaa, yksityissektoria sekä muita sidosryhmiä – raportti suosittelee muun muassa veronkierron lopettamista, teollisuusturvallisuuden parantamista, velkakäsittelyn parantamista sekä rahoitusalan säätelyn ja maailmankaupan kehittämistä. Raportin mukaan kaikkien osapuolten on myös samaan aikaan elettävä jo tehtyjen lupaustensa mukaan – ja täytettävä vuosituhattavoitteista tehdyt sitoumukset. Toisin sanoen, kahdeksannen tavoitteen toteuttaminen on edellytyksenä kaikkien vuosituhattavoitteiden saavuttamiselle määräaikaan, eli vuoteen 2015 mennessä.

Katso myös[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]