Rattijuopumus

Kohteesta Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun
Poliisi puhalluttaa autoilijoita Saksassa.

Rattijuopumuksella tarkoitetaan kulkuneuvon kuljettamista päihtyneenä tai toimintakykyä liikenteessä haittaavan aineen vaikutuksen alaisena. Joissakin maissa näiden kahden välillä on selvä nimikkeistöön perustuva jako, jolloin puhutaan erikseen kuljettamisesta aineen vaikutuksen alaisena ja kuljettamisesta päihtyneenä, eli varsinaisesta rattijuopumuksesta. Rattijuopumukseen syyllistynyttä henkilöä kutsutaan rattijuopoksi.

Tutkimusten mukaan korkea päihtymys monikymmenkertaistaa onnettomuusriskin. Sen sijaan on epäselvää, vähentääkö vai lisääkö 0,1–0,5 promillen alkoholipitoisuus hieman onnettomuusriskiä. Eräässä tutkimuksessa jo 0,4–0,5 promillea näytti hieman lisäävän riskiä. Toisissa tutkimuksissa 0,1–0,4 promillea laski riskiä vähän, mahdollisesti siksi, että ajajat kompensoivat päihtymistilaansa varovaisuudella.

Rattijuopumuksen haitat[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Saksalaisen Robert F. Borkensteinin 1990-luvun tutkimuksista saatu data osoitti, että 0,4 promillen humalaan asti kuljettajien onnettomuusriski on sama tai pienempi kuin selvillä kuljettajilla, mutta jo 1,5 promillen humalassa riski on 25-kertainen. Saksan 0,8 promillen rattijuopumusraja ja monen muun maan rajat on asetettu Borkensteinin tutkimuksen perusteella.[1]

Wuerzburgin yliopiston tutkijat saivat mainitulla 1990-luvun datalla melkein kaikilla promillelukemilla korkeammat alkoholihaitat kuin Borkensteinin tutkimuksessa, mutta tässäkin alkoholin aiheuttamista lisäonnettomuuksista kaikki johtuivat yli 0,6 promillen humalasta, 96 % yli 0,8 promillen humalasta ja 79 % yli 1,2 promillen humalasta.[1]

Tutkimuksen tapaustilastot näyttivät 0,1–0,4 promillen humalassa alentunutta riskiä (87–92 % selvän kuljettajan riskistä). Kun kuljettajien ikä, sukupuoli, siviilisääty ym. vakioitiin, jo 0,5 promillessa riski näytti olevan hieman korkeampi. Lisäksi tämän vakioinnin jälkeenkin yhä esiintyvä 0,1–0,3 promillen kuljettajien matalampi riski (92–94 %) ei ollut tilastollisesti merkitsevä, ja oletetun otosvinouman perusteella näilläkin kuljettajilla arveltiin olevan 3–6 % korkeampi merkitsemätön riski.[2]

Myös Alsopin Grand Rapids -tutkimuksessa 0,1–0,3 promillen kuljettajilla oli vain 80–96 %:n onnettomuusriski, ehkä siksi, että he kompensoivat humalatilaansa varovaisuudella.[2]

Rattijuopumus Suomessa[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Rikoslaki[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Suomen rikoslaissa rattijuopumuksesta on säädetty luvussa 23 ("Liikennerikoksista") pykälissä kolme (3 §) ja neljä (4 §).[3] Alkoholin lisäksi myös huumausaineet luetaan rattijuopumuksen piiriin lukuun ottamatta kuljettajan käyttämiä luvallisia lääkevalmisteita.

Rattijuopumuksen raja on 0,5 promillen alkoholipitoisuus veressä tai 0,22 mg alkoholia litrassa uloshengitysilmaa. Rattijuopumuksesta rangaistaan sakolla tai enintään kuudella kuukaudella vankeutta. Perusmuotoisesta rattijuopumuksesta rangaistuksena on lähes aina sakkoa.lähde?

Törkeän rattijuopumuksen raja on 1,2 promillen veren alkoholipitoisuus tai 0,53 mg alkoholia litrassa uloshengitysilmaa. Rangaistus on vähintään 60 päiväsakkoa ja enintään kaksi vuotta vankeutta. Yleisen rangaistuskäytännön mukaan törkeästä rattijuopumuksesta on rangaistusseuraamuksena vankeusrangaistus. Aiemman törkeästä rattijuopumuksesta saadun ehdollisen rangaistuksen koeajalla tehdystä uudesta törkeästä rattijuopumuksesta tuomitaan vankeus usein ehdollisena, mikäli uusi rikos on tehty koeajan loppupuolella. Koeajan alkupuolella toistetusta rikoksesta tuomitaan vankeus lähinnä ehdottomana.

Tyyppitapauksesta poikkeavassa tapauksessa tuomio on joko lievempi tai ankarampi. Vamman- ja kuolemantuottamukset lisäävät rangaistuksen määrää.[4] Uusija saa ensikertalaista hieman ankaramman rangaistuksen. Ensikertalaisille vankeustuomiot ovat lähinnä ehdollisia ja ehdottoman käyttöä harkitaan ensikertalaisilla lähinnä vasta promillemäärän ollessa yli 2,60.lähde? Ehdollisen ohella tuomitaan melkeinpä aina oheissakko, ja sen määrä on päiväsakoissa puolet ehdollisen pituudesta, eli vaikkapa 40 päivän ehdollisen ohella tuomittaisiin täten 20 päiväsakkoa.

Rattijuopumuksen seurauksena määrätään tyypillisesti myös ajokieltoa, jonka pituus voi olla enintään viisi vuotta.[4] Myös ajokielto voidaan määrätä ehdollisena tietyissä tapauksissa, mutta vain jos ajo-oikeus on ammatin takia välttämätön tai siihen on muu erityinen syy.

Vuonna 2002 voimaan tulleiden rikoslain 10 luvun menettämissäännösten johdosta toistuvasti rattijuopumukseen ja kulkuneuvon kuljettamiseen oikeudetta syyllistyneen ajoneuvo voidaan tuomita valtiolle menetetyksi. Korkeimman oikeuden ennakkotapaukset säännösten soveltamisesta saatiin vuonna 2005.

Rattijuopumusten määrä ja vaikutukset[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Vuonna 2011 Poliisi tilastoi Suomessa yhteensä 21 333 rattijuopumusta, joista törkeitä oli 11 379. Rattijuopumusten kokonaismäärä oli 1,5 prosenttia vuotta 2010 enemmän. Vuodesta 2007 vuoteen 2010 rattijuopumusten määrä oli laskussa: vuonna 2007 tilastoitiin 27 550 rattijuopumusta, kun vuonna 2010 tapauksia oli 21 019.[5]

Vuonna 2012 rattijuopumus oli vaikuttavana tekijänä 43 kuolemantapauksessa ja 611 loukkaantumisessa.[6]

Rattijuopumus liittyi noin neljännekseen moottoriajoneuvojen kuolemaan johtaneista liikenneonnettomuuksista vuosina 2006–2010.lähde? Niistä runsas 70 % oli yksittäisonnettomuuksia, kuten suistumisia ajoradalta. 86 prosentissa tapauksista kuljettajan veren alkoholipitoisuus ylitti törkeän rattijuopumuksen rajan 1,2 ‰.

Onnettomuustapauksissa rattijuopumukseen syyllistyneellä kuljettajalla on vain rajoitetut mahdollisuudet saada korvauksia aiheuttamistaan vahingoista liikennevakuutuksesta.


Oikeuskäytännöt vuonna 2001[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Rattijuopon aiheuttama auto-onnettomuus Malesiassa.

Alla olevasta taulukosta käy ilmi tyypillinen seuraamus tyyppitapauksessa. Taulukossa veren alkoholipitoisuus promilleina ja tyyppirangaistus kyseisellä pitoisuudella.lähde?

  • 0,50 ‰ – 30 päiväsakkoa
  • 0,75 ‰ – 43 päiväsakkoa
  • 1,00 ‰ – 55 päiväsakkoa
  • 1,25 ‰ – 23 päivää vankeutta tai 65 päiväsakkoa
  • 1,50 ‰ – 35 päivää vankeutta tai 80 päiväsakkoa
  • 1,75 ‰ – 48 päivää vankeutta
  • 2,00 ‰ – 60 päivää vankeutta
  • 2,25 ‰ – 73 päivää vankeutta
  • 2,50 ‰ – 85 päivää vankeutta
  • 2,75 ‰ – 3 kk 15 päivää vankeutta
  • 3,00 ‰ – 4 kk 15 päivää vankeutta

Tuomiot yksittäisrikoksista[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Vuonna 2000 rattijuopumuksesta yksittäisrikoksena annettiin yhteensä 4 789 tuomiota. Näistä 4 748 (99 %) oli sakkoja. Ehdollisia vankeusrangaistuksia tuomittiin 19, yhdyskuntapalvelua 11 ja ehdottomia vankeusrangaistuksia 11 kertaa. Päiväsakkojen keskilukumäärä oli 41, ehdollisten vankeusrangaistusten keskipituus 1,6 kuukautta ja ehdottomien keskipituus 1,5 kuukautta.lähde?

Samana vuonna tuomittiin yksittäisrikoksena törkeitä rattijuopumuksia 5 125 kappaletta. 347 (7 %) tuomioista oli sakkoja, 3 901 (76 %) ehdollisia vankeuksia, 614 (12 %) yhdyskuntapalvelua ja 263 (5 %) ehdottomia vankeuksia. Päiväsakkojen keskilukumäärä oli 64, ehdollisen vankeuden keskipituus 1,8 kuukautta ja ehdottoman 2,5 kuukautta.lähde?

Rattijuopumusrajat maittain[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Valtio
Yhdysvallat Yhdysvallat[7] 0,8
Kanada Kanada[7]
Kiina Kiina[7]
Malta Malta[7]
San Marino San Marino[8]
Singapore Singapore[7]
Uusi-Seelanti Uusi-Seelanti[7]
Yhdistynyt kuningaskunta Yhdistynyt kuningaskunta[7]
Alankomaat Alankomaat[7] 0,5
Australia Australia[7]
Belgia Belgia[7]
Bulgaria Bulgaria[7]
Espanja Espanja[7]
Etelä-Afrikka Etelä-Afrikka[7]
Irlanti Irlanti[7]
Islanti Islanti[7]
Italia Italia[7]
Itävalta Itävalta[7]
Kreikka Kreikka[7]
Kypros Kypros[8]
Latvia Latvia[7]
Liechtenstein Liechtenstein[8]
Luxemburg Luxemburg[7]
Monaco Monaco[8]
Ranska Ranska[7]
Saksa Saksa[7]
Slovenia Slovenia[7]
Suomi Suomi[3]
Sveitsi Sveitsi[7]
Tanska Tanska[7]
Thaimaa Thaimaa[7]
Portugali Portugali[7] 0,49
Liettua Liettua[7] 0,4
Japani Japani[7] 0,3
Norja Norja[7] 0,2
Puola Puola[7]
Ruotsi Ruotsi[7]
Viro Viro[7]
Slovakia Slovakia[7] 0,0
Unkari Unkari[7]

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. a b Grand Rapids Effects Revisited: Accidents, Alcohol and Risk, H.-P. Krüger, J. Kazenwadel and M. Vollrath, Center for Traffic Sciences, University of Wuerzburg, Röntgenring 11, D-97070 Würzburg, Germany.
  2. a b Crash Risk of Alcohol Involved Driving: A Case-Control Study, Blomberg, Richard D; Peck, Raymond C; Moskowitz, Herbert; Burns, Marcelline; Fiorentino, Dary. Abstract. Dunlap and Associates, Department of Transportation, National Highway Traffic Safety Administration, 2005. Mainly pages xviii and 108.
  3. a b 23 luku (30.4.1999/545) Liikennerikoksista Finlex. Viitattu 21.11.2013.
  4. a b Rattijuopumuksen seuraukset Poliisi.fi. Viitattu 21.11.2013.
  5. Rattijuopumukset Suomessa 2011 4.4.2012. Liikenneraittiustyöryhmä. Viitattu 2.12.2013.
  6. Tieliikenteessä menehtyi 255 ihmistä vuonna 2012 Tieliikenneonnettomuustilasto. 18.6.2013. Tilastokeskus. Viitattu 2.12.2013.
  7. a b c d e f g h i j k l m n o p q r s t u v w x y z aa ab ac ad ae af ag ah ai Blood Alcohol Concentration (BAC) Limits Worldwide July 2013. International Center for Alcohol Policies (ICAP). Viitattu 21.11.2013. (englanniksi)
  8. a b c d http://www.drinkdriving.org/worldwide_drink_driving_limits.php

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]