Siirry sisältöön

Rattijuopumus

Wikipediasta
 Tässä artikkelissa tai sen osassa aihetta käsitellään lähinnä Suomen tai suomalaisten näkökulmasta.
Voit auttaa Wikipediaa parantamalla artikkelin näkökulmaa yleismaailmallisemmaksi. Lisää tietoa saattaa olla keskustelusivulla.
Poliisi puhalluttamassa autoilijoita Saksassa.

Rattijuopumuksella tarkoitetaan kulkuneuvon kuljettamista päihtyneenä tai toimintakykyä liikenteessä haittaavan aineen vaikutuksen alaisena. Joissakin maissa näiden kahden välillä on selvä nimikkeistöön perustuva jako, jolloin puhutaan erikseen kuljettamisesta aineen vaikutuksen alaisena ja kuljettamisesta päihtyneenä, eli varsinaisesta rattijuopumuksesta. Rattijuopumukseen syyllistynyttä henkilöä kutsutaan rattijuopoksi.lähde?

Rattijuopumuksen haitat

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Robert F. Borkensteinin tutkimuksista saatu data osoitti, että 0,4 promillen humalaan asti kuljettajien onnettomuusriski on sama tai pienempi kuin selvillä kuljettajilla, mutta jo 1,5 promillen humalassa riski on 25-kertainen. Monen maan rattijuopumusrajat on asetettu Borkensteinin tutkimuksen perusteella.[1]

Würzburgin yliopiston tutkijat saivat mainitulla 1990-luvun datalla melkein kaikilla promillelukemilla korkeammat alkoholihaitat kuin Borkensteinin tutkimuksessa, mutta tässäkin alkoholin aiheuttamista lisäonnettomuuksista kaikki johtuivat yli 0,6 promillen humalasta, 96 prosenttia yli 0,8 promillen humalasta ja 79 prosettia yli 1,2 promillen humalasta.[1]

Tutkimuksen tapaustilastot näyttivät 0,1–0,4 promillen humalassa alentunutta riskiä (87–92 % selvän kuljettajan riskistä). Kun kuljettajien ikä, sukupuoli, siviilisääty ynnä muut tekijät vakioitiin, jo 0,5 promillessa riski näytti olevan hieman korkeampi. Lisäksi tämän vakioinnin jälkeenkin yhä esiintyvä 0,1–0,3 promillen kuljettajien matalampi riski (92–94 %) ei ollut tilastollisesti merkitsevä, ja oletetun otosvinouman perusteella näilläkin kuljettajilla arveltiin olevan 3–6 prosenttia korkeampi merkitsemätön riski.[2]

Myös Alsopin Grand Rapids -tutkimuksessa 0,1–0,3 promillen kuljettajilla oli vain 80–96 prosentin onnettomuusriski, ehkä siksi, että he kompensoivat humalatilaansa varovaisuudella.[2]

Rattijuopumus Suomessa

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Historiaa

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Suomessa rattijuopumus kiellettiin lailla 7. heinäkuuta 1950, kun moottoriajoneuvoliikennettä koskevan lain 12 §:ssä muokattiin kieltämään moottoriajoneuvon kuljettaminen alkoholin vaikutuksen alaisena sekä moottoriajoneuvon luovutus juopuneelle. Taustalla oli rattijuopumustapauksissa kuolleiden ja vammautuneiden määrän raju kasvu. Vuonna 1941 169 ihmistä kuoli tai vammautui liikenneonnettomuuksissa, joihin liittyi alkoholi. Vuonna 1949 luku oli kasvanut jo 758:aan.[3]

Vuonna 1957 voimaan tulleen, järjestyksessä toisen tieliikennelain 8 §:ssä kiellettiin moottoriajoneuvon kuljettaminen ”juopuneena taikka alkoholin tai muun huumaavan aineen vaikutuksen alaisena”. Rattijuopumuksesta voitiin tuomita rangaistukseen siinäkin tapauksessa, että teko oli tapahtunut yksityisellä tai suljetulla alueella. Rangaistukseksi rattijuopumuksesta oli säädetty vankeus tai enintään kolmen vuoden kuritushuonerangaistus sekä ajokortin menetys, vain erittäin lievissä tapauksissa sakkorangaistus. Jos rattijuoppo aiheutti toiselle kuoleman tai vaikean ruumiinvamman, hänet voitiin tuomita kuolemantuottamuksesta enintään kahdeksaksi ja vaikean ruumiinvamman tuottamisesta enintään kuudeksi vuodeksi kuritushuoneeseen. Jos joku luovutti moottoriajoneuvon hänen tietensä juopuneen henkilön kuljetettavaksi, luovuttajaa rangaistiin vankeudella tai sakolla.[4] Rattijuopumuksen promillerajat (rattijuopumus 0,5 promillea, törkeä rattijuopumus 1,5 promillea) vahvistettiin laissa vuonna 1977, ja seuraavana vuonna liikkuva poliisi sai käyttöönsä ensimmäiset kaksi alkometriä. Tätä ennen kuljettajien ajokuntoa oli tarkastettu väriä vaihtavalla puhalluspussilla tai hengitysilman hajun perusteella.[5]

Vuonna 1985 Suomessa sai rattijuoppojen aiheuttamissa tieliikenneonnettomuuksissa surmansa 54 ja loukkaantui 593 ihmistä. Liikenneturva arvioi syksyllä 1987, että todennäköisyys kuolla tai loukkaantua vakavasti rattijuopon aiheuttamassa onnettomuudessa oli Suomessa 1:68, kun samaan aikaan todennäköisyys kuolla henkirikoksen uhrina oli 1:568.[6]

Keskustelu rattijuoppoudesta ja liikennekäyttäytymisestä yleensä kiihtyi tuntuvasti, kun vahvassa humalatilassa olleen kuljettajan ohjaama kuorma-auto törmäsi vastaan tulleeseen henkilöautoon valtatie 4:llä Orimattilassa itsenäisyyspäivänä 1986. Henkilöautossa matkustaneen perheen äiti ja lapsi saivat surmansa ja isä loukkaantui vaikeasti. Loppuelämäkseen pyörätuoliin joutunut isä esiintyi Hannu Karpon televisiohaastattelussa hieman onnettomuuden jälkeen.[7] Presidentti Mauno Koivisto ilmaisi vuoden 1987 uudenvuodenpuheessaan huolestumisensa piittaamattomuuden lisääntymisestä tieliikenteessä ja vaati kovempia toimia rattijuoppoutta vastaan.[8] Törkeän rattijuopumuksen raja alennettiin 1,5:stä 1,2:een promilleen syyskuun alussa 1994 voimaan tulleella lainmuutoksella.[9]

Rikoslaki

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Suomen rikoslaissa rattijuopumuksesta säädetään 23 luvun (”Liikennerikoksista”) 3 ja 4 §:ssä.[10] Alkoholin lisäksi myös huumausaineet luetaan rattijuopumuksen piiriin lukuun ottamatta kuljettajan käyttämiä luvallisia lääkevalmisteita.lähde?

Rattijuopumuksen raja on 0,5 promillen alkoholipitoisuus veressä tai vähintään 0,22 milligrammaa alkoholia litrassa uloshengitysilmaa. Rattijuopumuksesta rangaistaan sakolla tai enintään kuudella kuukaudella vankeutta. Perusmuotoisesta rattijuopumuksesta rangaistuksena on lähes aina sakkoa.[11]

Törkeän rattijuopumuksen raja on 1,2 promillen veren alkoholipitoisuus tai vähintään 0,53 milligrammaa alkoholia litrassa uloshengitysilmaa. Rangaistus on vähintään 60 päiväsakkoa ja enintään kaksi vuotta vankeutta. Yleisen rangaistuskäytännön mukaan törkeästä rattijuopumuksesta on rangaistusseuraamuksena vankeusrangaistus. Aiemman törkeästä rattijuopumuksesta saadun ehdollisen rangaistuksen koeajan loppupuolella tehdystä uudesta törkeästä rattijuopumuksesta tuomitaan vankeus usein ehdollisena. Koeajan alkupuolella toistetusta rikoksesta tuomitaan vankeus lähinnä ehdottomana.lähde?

Tyyppitapauksesta poikkeavassa tapauksessa tuomio on joko lievempi tai ankarampi. Vamman- ja kuolemantuottamukset lisäävät rangaistuksen määrää.[12] Uusija saa ensikertalaista hieman ankaramman rangaistuksen. Ensikertalaisille vankeustuomiot ovat lähinnä ehdollisia ja ehdottoman käyttöä harkitaan ensikertalaisilla lähinnä vasta promillemäärän ollessa yli 2,60.lähde? Ehdollisen ohella tuomitaan melkein aina oheissakko, ja sen määrä on päiväsakoissa puolet ehdollisen rangaistuksen pituudesta, eli vaikkapa 40 päivän ehdollisen ohella tuomittaisiin täten 20 päiväsakkoa.lähde?

Rattijuopumuksen seurauksena määrätään tyypillisesti myös ajokieltoa, jonka pituus voi olla enintään viisi vuotta.[12] Myös ajokielto voidaan määrätä ehdollisena tietyissä tapauksissa, mutta vain jos ajo-oikeus on ammatin takia välttämätön tai siihen on muu erityinen syy.lähde?

Vuonna 2002 voimaan tulleiden rikoslain 10 luvun menettämissäännösten johdosta toistuvasti rattijuopumukseen ja kulkuneuvon kuljettamiseen oikeudetta syyllistyneen ajoneuvo voidaan tuomita valtiolle menetetyksi. Korkeimman oikeuden ennakkotapaukset säännösten soveltamisesta saatiin vuonna 2005.lähde?

Eräissä tapauksissa auton matkustaja on tuomittu rattijuopumuksesta. Yhdessä tapauksessa kuljettajan vieressä istunut juopunut matkustaja oli vetänyt käsijarrun päälle auton ollessa liikkeessä, minkä seurauksena kuljettaja oli menettänyt auton hallinnan. Korkein oikeus katsoi matkustajan osallistuneen auton kuljettamiseen käyttämällä sen hallintalaitetta ja siten syyllistyneen rattijuopumukseen. Rattijuopumuksesta on tuomittu myös humaltunut linja-auton matkustaja, joka oli tarttunut auton ohjauspyörään kesken ajon ja aiheuttanut auton suistumisen tieltä.[13]

Rattijuopumusten määrä ja vaikutukset

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Vuonna 2011 Poliisi tilastoi Suomessa yhteensä 21 333 rattijuopumusta, joista törkeitä oli 11 379 (53,3 %). Rattijuopumusten kokonaismäärä oli 1,5 prosenttia vuotta 2010 enemmän. Vuodesta 2007 vuoteen 2010 rattijuopumusten määrä oli laskussa: vuonna 2007 tilastoitiin 27 550 rattijuopumusta, kun vuonna 2010 tapauksia oli 21 019.[14]

Vuonna 2012 rattijuopumus oli vaikuttavana tekijänä 43 kuolemantapauksessa ja 611 loukkaantumisessa.[15]

Vuonna 2018 rattijuopumustapauksissa kuoli 30 ja loukkaantui 495 henkilöä, kun vuonna 2017 luvut olivat 52 ja 549. Vuonna 2018 85 prosenttia kuolemista ja 66 prosenttia loukkaantumisista tapahtui taajamien ulkopuolella. Vuosina 2016–2018 77 prosenttia kuolleista oli juopuneita kuljettajia, 19 prosenttia matkustajia ja neljä prosenttia sivullisia.[16]

Rattijuopumus liittyi noin neljännekseen moottoriajoneuvojen kuolemaan johtaneista liikenneonnettomuuksista vuosina 2006–2010.lähde? Niistä runsas 70 prosenttia oli yksittäisonnettomuuksia, kuten suistumisia ajoradalta. 86 prosentissa tapauksista kuljettajan veren alkoholipitoisuus ylitti törkeän rattijuopumuksen rajan 1,2 promillea.lähde?

Onnettomuustapauksissa rattijuopumukseen syyllistyneellä kuljettajalla on vain rajoitetut mahdollisuudet saada korvauksia aiheuttamistaan vahingoista liikennevakuutuksesta.lähde?

Liikennejuopumus

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Rikoslain 23 luvun 9 §:n mukaan liikennejuopumukseen syyllistyy se, joka kuljettaa moottoritonta ajoneuvoa tiealueella alkoholin tai muun huumaavan aineen vaikutuksen alaisena siten, että siitä aiheutuu vaaraa tai haittaa muille tienkäyttäjille (esim. ”tankojuopumus” polkupyörällä). Liikennejuopumuksesta rangaistaan sakolla tai enintään kolmen kuukauden vankeudella.[17]

Oikeuskäytännöt vuonna 2001

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Rattijuopon aiheuttama auto-onnettomuus Malesiassa.

Alla olevasta taulukosta käy ilmi tyypillinen seuraamus tyyppitapauksessa. Taulukossa veren alkoholipitoisuus promilleina ja tyyppirangaistus kyseisellä pitoisuudella.lähde?

  • 0,50 ‰ – 30 päiväsakkoa
  • 0,75 ‰ – 43 päiväsakkoa
  • 1,00 ‰ – 55 päiväsakkoa
  • 1,25 ‰ – 23 päivää vankeutta tai 65 päiväsakkoa
  • 1,50 ‰ – 35 päivää vankeutta tai 80 päiväsakkoa
  • 1,75 ‰ – 48 päivää vankeutta
  • 2,00 ‰ – 60 päivää vankeutta
  • 2,25 ‰ – 73 päivää vankeutta
  • 2,50 ‰ – 85 päivää vankeutta
  • 2,75 ‰ – 3 kk 15 päivää vankeutta
  • 3,00 ‰ – 4 kk 15 päivää vankeutta

Tuomiot yksittäisrikoksista

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Vuonna 2000 rattijuopumuksesta yksittäisrikoksena annettiin yhteensä 4 789 tuomiota. Näistä 4 748 (99 %) oli sakkoja. Ehdollisia vankeusrangaistuksia tuomittiin 19, yhdyskuntapalvelua 11 ja ehdottomia vankeusrangaistuksia 11 kertaa. Päiväsakkojen keskilukumäärä oli 41, ehdollisten vankeusrangaistusten keskipituus 1,6 kuukautta ja ehdottomien keskipituus 1,5 kuukautta.lähde?

Samana vuonna tuomittiin yksittäisrikoksena törkeitä rattijuopumuksia 5 125 kappaletta. 347 (7 %) tuomioista oli sakkoja, 3 901 (76 %) ehdollisia vankeuksia, 614 (12 %) yhdyskuntapalvelua ja 263 (5 %) ehdottomia vankeuksia. Päiväsakkojen keskilukumäärä oli 64, ehdollisen vankeuden keskipituus 1,8 kuukautta ja ehdottoman 2,5 kuukautta.lähde?

Rattijuopumusrajat maittain

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Valtio %
 Angola 0,06 %[18]
 Algeria 0,02 %[19]
 Benin 0,05 %[19]
 Kap Verde 0,08 %[19]
 Keski-Afrikan tasavalta 0,08 %[19]
 Komorit 0 %[19]
 Kongon demokraattinen tasavalta 0,01 %[19]
 Egypti 0,05 %[20]
 Päiväntasaajan Guinea 0,15 %[19]
 Eritrea 0,03 % kaupallisille tai ammatillisille kuljettajille, 0,05 % kaikille muille kuljettajille.[19]
 Etiopia 0,08[21]
 Gambia Ei rajoitusta[19]
 Ghana 0,08 %[19]
 Guinea 0,08 %[19]
 Guinea-Bissau 0,15 %[19]
 Kenia ei rajoitusta[19]
 Libya 0 %[19]
 Malawi 0,08 %[19]
 Mauritius 0,05 %[19]
 Marokko 0,00 %[19]
 Namibia 0,05 %[19]
 Niger ei rajoitusta[19]
 Nigeria 0,05 %[22]
 Seychellit 0,08 %[19]
 Etelä-Afrikka 0,05 % ja 0,02 % ammattikuljettajille[23]
 Togo Ei rajoitusta[19]
 Uganda 0,08 %[19]
 Tansania 0 % ammatillisille tai kaupallisille kuljettajille. 0,08 % kaikille muille kuljettajille.[19]
 Sambia 0,08 %[19]
 Kanada 0,0–0,08 % (liittovaltion taso)[24]
 Alberta 0,05 % (varoitus) ja 0,08 % (rangaistus).[25][26]
 Brittiläinen Kolumbia nollatoleranssi[27][28]
 Manitoba 0,05 %[29][30][31]
 New Brunswick
 Nova Scotia
 Newfoundland ja Labrador 0,05 %[32]
 Ontario 0,05 %[33]
 Prinssi Edwardin saari 0,05 %[34]
 Quebec alle 0,08 % (paitsi aloitteleville kuljettajille)
 Saskatchewan yli 0,04 %[35]
 Luoteisterritoriot 0,05 %[36]
 Nunavut
 Yukon 24h raja[37]
 Meksiko 0,04–0,10 %[38]
 Yhdysvallat 0,04 % tai korkeampi (liittovaltio).[39] Riippuen osavaltiosta (0,08 % Arizonassa,[40] Kaliforniassa, Nevadassa, Wisconsinissa,[41] New Jerseyssä[42] ja Pohjois-Carolinassa[43] tai 0,05 %[44][45][46][47][48][49][50]
 Bahama 0,06 %[51]
 Kuuba 0 % nuorille tai kokemattomille kuljettajille sekä ammatillisille tai kaupallisille kuljettajille, 0,05 % kaikille
 Dominikaaninen tasavalta 0,05 %[19]
 Belize 0,08 %[19]
 El Salvador 0,05 %[19]
 Nicaragua 0,05 %[52]
 Belize 0,08 %[19]
 Costa Rica 0,02 % julkiselle liikenteelle, kaupallisille kuljettajille ja uusille kuljettajille tai 0,05 % kaikille muille[19][53]
 Guatemala 0,08 %[19]
 Honduras 0,07 %[19]
 Panama 0,08 %[19]
 Argentiina 0 % julkisen liikenteen ja hyöty-ajoneuvojen osalta, 0,02 % moottoripyöräilijöille ja 0,05 % muille[54]
 Bolivia 0,05 %[19]
 Brasilia nollatoleranssi[19]
 Chile 0,03 %[19]
 Kolumbia 0,02 %[19]
 Ecuador 0,01 % kaupallisille tai ammatillisille kuljettajille; 0,03 % kaikille muille kuljettajille.[19]
 Guyana 0,08 %[19]
 Paraguay nollatolerantti[19]
 Peru 0,05 %, kaupallisille tai ammatillisille kuljettajille 0,03 %[19]
 Suriname 0,05 %[19]
 Uruguay nollatoleranssi[19]
 Venezuela 0,08 %[19]
 Kirgisia 0,05 %[19]
 Mongolia 0,05 %[19]
 Turkmenistan 0,03 %[19]
 Kiina 0,02 %[19]
 Hongkong 0,05 % tai 0,067 %[55]
 Japani 0,03 % [19]
 Korean tasavalta 0,05 % [19]
 Taiwan yli 0,05 % mutta alle 0,11 %
Afganistanin lippu Afganistan nollatoleranssi[19]
 Intia 0,03 %[19]
   Nepal nollatoleranssi
 Sri Lanka 0,08 %[19]
 Brunei ei sovelleta, alkoholi on kielletty
 Kambodža 0,05 %[19]
 Indonesia nollatoleranssi[19]
 Malesia 0,08 %[19]
 Filippiinit 0,05 %[19]
 Singapore 0,08 %[19]
 Thaimaa 0,05 %[19]
 Turkki 0,05 %,[56] 0 % kaupallisille kuljettajille ja julkisen liikenteen kuljettajille
 Armenia 0,08 %[19]
 Azerbaidžan nollatoleranssi[19]
 Iran ei sovelleta, alkoholi on kielletty
 Israel 0,05 %, 0,01 % nuorille sekä kaupallisille ja ammatillisille kuljettajille [19]
 Jordania 0,08 %[19]
 Kuwait ei sovelleta, alkoholi on kielletty
 Libanon 0,05 %, nollatoleranssi nuorille sekä kaupallisille ja ammatillisille kuljettajille[19]
 Saudi-Arabia ei sovelleta, alkoholi on kielletty
Syyrian lippu Syyria ei aina sovelleta
 Yhdistyneet arabiemiraatit nollatoleranssi
 Albania 0,01 %[19]
 Itävalta 0,05 %,[19] 0,01 % kuljettajille, jotka ovat saaneet ajokortin alle kaksi vuotta aiemmin
 Valko-Venäjä 0,03 %[19]
 Belgia 0,05 %[19]
 Bosnia ja Hertsegovina 0,03 %[19]
 Bulgaria 0,05 %[19]
 Tšekki nollatoleranssi[56]
 Kroatia 0,05 %,[19] nollatoleranssi 16–24-vuotiaille ja ammattikuljettajille[57][58]
 Kypros 0,05 %, 0,02 % nuorille ja ammattikuljettajille[19]
 Tanska 0,05 %[19]
 Viro 0,02 %[19]
 Suomi 0,05 %, törkeän rattijuopumuksen raja 0,12 %[10]
 Ranska 0,05 % tai 0,02 %[19] (uusille kuljettajille (alle 3 vuotta aiemmin ajokortin saaneille) ja linja-auton kuljettajille)
 Georgia 0,03 %[19]
 Saksa nollatoleranssi aloittelijoille (alle kahden vuoden kokemus tai alle 21-vuotiaat), 0,03 % ammattikuljettajille (linja-autonkuljettajat, kuorma-autonkuljettajat ja kuljettajat, jotka kuljettavat matkustajia kaupallisesti) ja 0,05 % muille kuljettajille. Pyöräilijöille raja on 0,16 %, rangaistukset ovat samat kuin autoilijoille.[59]
 Gibraltar 0,05 %[60]
 Kreikka 0,05 %, 0,02 % nuorille ja ammattikuljettajille[19]
 Unkari nollatoleranssi[19]
 Islanti 0,05 %[19]
 Irlanti 0,05 % tai 0,02 % (kuljettajille, joilla on ollut ajokortti alle kaksi vuotta)[61][62]
 Italia 0,05 %,[19] nollatoleranssi ammattikuljettajille ja niille kuljettajille, joilla on alle 3 vuoden ajokokemus
 Latvia 0,05 %,[19] 0,02 % kuljettajille, joilla on alle kaksi vuotta ajokokemusta
 Liechtenstein 0,08 %
 Liettua 0 % taksin, kuorma-auton, linja-auton ja moottoripyörän kuljettajille. 0,02 % kuljettajille, joiden kokemus on alle kaksi vuotta ja 0,04 % niille, joilla on yli kaksi vuotta kokemusta.[56]
 Luxemburg 0,02 % ammattikuljettajille ja kuljettajille, joiden kokemus on alle kaksi vuotta ja muille 0,05 %[63]
 Pohjois-Makedonia 0 % ammattimaisille kuljettajille, julkisen palvelun kuljettajille, kaupallisille kuljettajille ja aloitteleville kuljettajille, 0,05 prosenttia kaikille muille[64]
 Moldova 0,03 %[56]
 Malta 0,08 %[19]
 Alankomaat 0,05 %,[19] 0,02 % kuljettajille, joilla on alle viiden vuoden ajokokemus (tai vähemmän kuin seitsemän vuoden kokemus, jos kuljettaja on saanit ajokortin ennen 18. ikävuotta)
 Norja 0,02 %[19]
 Puola 0,02 %[19]
 Portugali 0,05 %,[19] 0,02 % kuljettajille, joilla on alle kolmen vuoden kokemus[56]
 Romania nollatoleranssi[19]
 Venäjä 0,04 %[19]
 Serbia 0,03 %,[19] nollatoleranssi moottoripyöräilijöille, ammattikuljettajille, julkisen liikenteen kuljettajille, kaupallisille kuljettajille ja aloitteleville kuljettajille[65]
 Slovakia nollatoleranssi[19]
 Slovenia 0,05 %, nollatoleranssi nuorille kuljettajille ja ammattikuljettajille[19]
 Espanja 0,05 %, 0,03 % nuorille kuljettajille ja ammattikuljettajille
 Ruotsi 0,02 %[19]
 Sveitsi 0,05 %, 0,01 % nuorille kuljettajille ja ammattikuljettajille[19]
 Skotlanti ~0,05 %[66]
Englannin lippuWales lippu Englanti ja Wales ~0,08 %[67]
 Pohjois-Irlanti ~0,08 %[68][69]
 Ukraina 0,02 %[19]
 Ranskan Polynesia 0,05 %
 Mikronesia 0,05 %[19]
 Palau 0,10 %[19]
 Australian pääkaupunkiterritorio Nollatoleranssi ajo-opetuksessa oleville, väliaikaisella, rajoitetulla tai koeajalla olevalla ajokortilla ajaville ja raskaiden ajoneuvojen kuljettajille sekä muille ammattikuljettajllle.  0,05 % kaikille muille kuljettajille.[70]
 Uusi Etelä-Wales Nollatoleranssi ajo-opetuksessa oleville ja väliaikaisella ajokortilla ajaville kuljettajille. 0,02 % sellaisten ajoneuvojen kuljettajille, joiden ajoneuvon kokonaispaino on yli 13,9 tonnia, jotka kuljettavat vaarallisia aineita tai julkisia ajoneuvoja, kuten taksit tai bussit.[71] 0,05 % kaikille muille kuljettajille.
 Pohjoisterritorio Nollatoleranssi väliaikaisille ajokortin haltijoille ja kaikille moottoripyöräilijöille. 0,05 % kaikille muille kuljettajille.
 Queensland Nollatoleranssi koskee kuorma-autoja, linja-autoja, erityisajoneuvoja, vaarallisia aineita kuljettavia ajoneuvoja, takseja, kuljettajaopetuksessa olevia sekä väliaikaisella ajokortilla ajavia ja moottoripyöräilijöitä ensimmäisen 12 kuukauden aikana.[72] 0,05 % kaikille muille kuljettajille.[73]
 Etelä-Australia Nollatoleranssi ajo-opetuksessa oleville, väliaikaisella ajokortilla ajaville, raskaille ajoneuvoille ja takseille, vaarallisia aineita kuljettaville ja linja-autoilijoille. 0,05 % kaikille muille kuljettajille
 Tasmania Nollatoleranssi ajo-opetuksessa oleville, väliaikaisilla ajokortilla ajaville, kuorma-autojen, bussien ja taksien kuljettajille. 0,05 % kaikille muille kuljettajille.
 Victoria Nollatoleranssi koskee ajokortittomia kuljettajia, oppimislupien haltijoita ja koekäyttölupia, ”ammattimaisia” autoilijoita ja tiettyjä ajokortillisia rattijuopumuksesta tuomittuja. 0,05 % kaikille muille kuljettajille.
 Länsi-Australia Nollatoleranssi ajo-opetuksessa oleville ja koeluvan haltijoille sekä henkilöille, jotka on tuomittu rattijuopumuksesta. 0,05 % kaikille muille kuljettajille.
 Uusi-Seelanti Uuden-Seelannin järjestelmä on ikäperusteinen.[74][75] Nollatoleranssi alle 20-vuotiaille, 0,05 % yli 20-vuotiaille henkilöille.

Lähteet

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
  1. ↑ a b Grand Rapids Effects Revisited: Accidents, Alcohol and Risk (Arkistoitu – Internet Archive), H.-P. Krüger, J. Kazenwadel and M. Vollrath, Center for Traffic Sciences, University of Wuerzburg, Röntgenring 11, D-97070 Würzburg, Germany.
  2. ↑ a b Crash Risk of Alcohol Involved Driving: A Case-Control Study (Arkistoitu – Internet Archive), Blomberg, Richard D; Peck, Raymond C; Moskowitz, Herbert; Burns, Marcelline; Fiorentino, Dary. Abstract (Arkistoitu – Internet Archive). Dunlap and Associates, Department of Transportation, National Highway Traffic Safety Administration, 2005. Mainly pages xviii and 108.
  3. ↑ Salonen, Erkki (toim.): ”Muutos moottoriajoneuvoliikennelakiin 7.7.1950”, Mitä Missä Milloin 1951, s. 272. Helsinki: Otava, 1950.
  4. ↑ Lundstem, Henrik: Tieliikennekirja (3. painos), s. 88–89. Helsinki: Ajoturva, 1967.
  5. ↑ Levä, Kimmo (toim.): Pyörillä kuormat kulkevat (Mobilia-vuosikirja 1996), s. 71–73. Kangasala: Vehoniemen Automuseosäätiö, 1996.
  6. ↑ Rikama, Anne: Pistä rattijuopot kuriin. Valitut Palat, syyskuu 1987, s. 9–11. Helsinki: Oy Valitut Palat – Reader’s Digest Ab.
  7. ↑ Mitä Missä Milloin, Kansalaisen vuosikirja 1988, s. 38. Helsinki: Otava, 1987. ISBN 951-1-09685-0.
  8. ↑ Mitä Missä Milloin 1988, s. 46.
  9. ↑ Mitä Missä Milloin, Kansalaisen vuosikirja 1995, s. 99. Helsinki: Otava, 1994. ISBN 951-1-13254-7.
  10. ↑ a b 23 luku (30.4.1999/545) Liikennerikoksista Finlex. Arkistoitu 17.10.2015. Viitattu 21.11.2013.
  11. ↑ Ajantasainen lainsäädäntö: Rikoslaki 39/1889 Finlex. Oikeusministeriö. Viitattu 28.1.2019.
  12. ↑ a b Rattijuopumuksen seuraukset Poliisi. Viitattu 21.11.2013.
  13. ↑ Korkeimman oikeuden ennakkopäätös 1989:15 Finlex. 15.2.1989. Oikeusministeriö. Viitattu 11.4.2025.
  14. ↑ Rattijuopumukset Suomessa 2011 4.4.2012. Liikenneraittiustyöryhmä. Arkistoitu 6.12.2013. Viitattu 2.12.2013.
  15. ↑ Tieliikenteessä menehtyi 255 ihmistä vuonna 2012 Tieliikenneonnettomuustilasto. 18.6.2013. Tilastokeskus. Viitattu 2.12.2013.
  16. ↑ Henkilövahingot rattijuopumustapauksissa (PDF) Liikenneturva. Arkistoitu 16.7.2019. Viitattu 16.7.2019.
  17. ↑ Lundsten, Henrik: Tieliikennekirja (47. painos), s. 168. Helsinki: Oy Edita Ab, 2000.
  18. ↑ Road safety status of Angola Road safety status of Angola. World Health Organization. Viitattu 19.2.2015. (englanniksi)
  19. ↑ a b c d e f g h i j k l m n o p q r s t u v w x y z aa ab ac ad ae af ag ah ai aj ak al am an ao ap aq ar as at au av aw ax ay az ba bb bc bd be bf bg bh bi bj bk bl bm bn bo bp bq br bs bt bu bv bw bx by bz ca cb cc cd ce cf cg ch ci cj ck cl cm cn co cp cq Legal BAC limits by country World Health Organization. Viitattu 11.4.2025. (englanniksi)
  20. ↑ Road safety status of Egypt Road safety status of Egypt. World Health Organization. Viitattu 19.2.2015. (englanniksi)
  21. ↑ Road safety status of Ethiopia Road safety status of Ethiopia. World Health Organization. Viitattu 19.2.2015. (englanniksi)
  22. ↑ Road safety status of Nigeria Road safety by country profile of Nigeria. World Health Organization. Viitattu 19.2.2015. (englanniksi)
  23. ↑ National Road Traffic Act, 1996 (englanniksi)
  24. ↑ Standing Committee on Justice and Human Rights: Toward Eliminating Impaired Driving — Chapter 2: Legislative Background Toukokuu 1999. Parliament of Canada. Viitattu 14.4.2008. (englanniksi) (Arkistoitu – Internet Archive)
  25. ↑ Alberta Transportation (Arkistoitu – Internet Archive) (englanniksi)
  26. ↑ Traffic Safety Act (Alta.), s. 89. (englanniksi)
  27. ↑ Motor Vehicle Act (B.C.), s. 90.3. (englanniksi)
  28. ↑ Motor Vehicle Act (B.C.), s. 215.41. (englanniksi)
  29. ↑ Motor Vehicle Act (N.S.) (Arkistoitu – Internet Archive), s. 279C. (englanniksi)
  30. ↑ Motor Vehicle Act (N.B.), s. 310.01. (englanniksi) [vanhentunut linkki]
  31. ↑ The Highway Traffic Act (Man.) (Arkistoitu – Internet Archive), s. 265. (englanniksi)
  32. ↑ Highway Traffic Act (N.L.), s. 60.1(9)(a) & 60.2. (englanniksi)
  33. ↑ Highway Traffic Act (Ont.), s. 48. (englanniksi)
  34. ↑ Highway Traffic Act (P.E.I.), s. 277.1. (englanniksi)
  35. ↑ Traffic Safety Act (Sask.), s. 146–147. (englanniksi)
  36. ↑ Motor Vehicles Act (N.W.T.), s. 116.4. (englanniksi)
  37. ↑ Motor Vehicles Act (Yuk.), s. 256. (englanniksi)
  38. ↑ BAC Limits Worldwide ICAP. Arkistoitu 13.10.2013. Viitattu 19.2.2015. (englanniksi)
  39. ↑ Implementation Guidelines for Alcohol and Drug Regulations – Chapter 7 Federal Motor Carrier Safety Administration. Viitattu 27.2.2016. (englanniksi)
  40. ↑ Arizona DUI Laws Governor’s Office of Highway Safety. Viitattu 8.12.2016. (englanniksi)
  41. ↑ Criminal Status of State Drunk Driving Laws National Conference of State Legislatures. Viitattu 28.1.2013. (englanniksi)
  42. ↑ North Brunswick cops will be on the lookout for drunk drivers The New York Times. 17.7.2014. Viitattu 23.12.2013. (englanniksi)
  43. ↑ North Carolina General Assembly (englanniksi) [vanhentunut linkki]
  44. ↑ Drunken / Impaired Driving National Conference of State Legislatures. Viitattu 30.10.2017. (englanniksi)
  45. ↑ See, e.g., Cal. Vehicle Code sec. 23152(a) and (b),California Vehicle Code, Sec. 23152 California State Legislature. Viitattu 30.10.2017. (englanniksi)
  46. ↑ Larson, Aaron: Drunk Driving Terminology – DUI, DWI, BAC, and Related Terms Expert Law. 26.5.2016. Arkistoitu 16 kesäkuu 2018. Viitattu 30.10.2017. (englanniksi)
  47. ↑ Davidson, Lee: Utahns still split on new DUI law, but big majority want changes before it kicks in The Salt Lake Tribune. 29.7.2017. Viitattu 30.10.2017. (englanniksi)
  48. ↑ 14 CFR 91.17, also known as Federal Air Regulation 91.17. (englanniksi)
  49. ↑ Puerto Rico OKs one lowest drunk-driving limits (Arkistoitu – Internet Archive) (englanniksi)
  50. ↑ California Vehicle Code, Sec. 23152 California State Legislature. Viitattu 30.10.2017. (englanniksi)
  51. ↑ Driving Under the Influence Unit Royal Bahamas Police Force. Viitattu 30.3.2018. (englanniksi)
  52. ↑ Road safety status of Nicaragua World Health Organization. Viitattu 19 February 2015.
  53. ↑ Ley de tránsito por vías públicas terrestres y seguridad vial Replublic of Costa Rica. Arkistoitu 15.12.2016. Viitattu 27.7.2017. (espanjaksi)
  54. ↑ Buenos Aires Ciudad – Seguridad Vial Buenes Aires Ciudad. Viitattu 30.3.2018. (espanjaksi)
  55. ↑ Road Traffic Ordinance Cap. 374 Hong Kong e-Legislation. Arkistoitu 22.5.2016. (englanniksi)
  56. ↑ a b c d e Blood Alcohol Concentration Limits Worldwide International Centre For Policy Studies. Viitattu 30.10.2006. [vanhentunut linkki] (englanniksi)
  57. ↑ 67 9.6.2008 Zakon o sigurnosti prometa na cestama Narodne novine. Viitattu 24.8.2016. (kroatiaksi)
  58. ↑ Zakonske odredbe 21.1.2014. Ministarstvo unutarnjih poslova. Viitattu 26.1.2014.(kroatiaksi)
  59. ↑ http://www.mz-web.de/politik/alkohol-im-strassenverkehr-promille-grenze-fuer-radfahrer-bleibt-bei-1-6,20642162,24936596.html (saksaksi) [vanhentunut linkki]
  60. ↑ UK Government Advice on Gibraltar 30.10.2006. (englanniksi)
  61. ↑ New drink-driving laws in effect RTÉ. 28.10.2011. Viitattu 11.4.2025. (englanniksi)
  62. ↑ One pint too much as drive limit cut Irish Independent. 12.3.2008. Viitattu 30.3.2018. (englanniksi)
  63. ↑ Extrait de quelques infractions au code de la route Police Lëtzebuerg. (Arkistoitu – Internet Archive) (ranskaksi)
  64. ↑ No.234 (makedoniaksi) [vanhentunut linkki]
  65. ↑ Serbia Touring Tips – South East Europe The AA. (englanniksi)
  66. ↑ Lower drink drive limit The Scottish Government. Arkistoitu 25.9.2016. Viitattu 16.4.2018. (englanniksi)
  67. ↑ Drink driving and the legal alcohol limit Drinkaware. 6.6.2012. Arkistoitu 22.4.2013. Viitattu 12.6.2012. (englanniksi)
  68. ↑ DOE Northern Ireland: Road safety consultations (Arkistoitu – Internet Archive) (englanniksi)
  69. ↑ Scotland to reduce drink-drive limit BBC News. 24.10.2014. Viitattu 11.4.2025.
  70. ↑ Zero alcohol laws. 1.12.2010. ACT Government. Arkistoitu 28.2.2016. Viitattu 18.3.2016. (englanniksi)
  71. ↑ Blood alcohol limits Transport for New South Wales. Arkistoitu 13.3.2018. Viitattu 30.3.2018. (englanniksi)
  72. ↑ Alcohol limits Queensland Government. (englanniksi)
  73. ↑ Drink Driving Lawyers Brisbane Harper Finch Lawyers. (englanniksi)
  74. ↑ Drinking & driving, New Zealand drink drive legal alcohol limit Health Promotion Agency. Arkistoitu 11.5.2016. Viitattu 26.5.2016. (englanniksi)
  75. ↑ Alcohol and drugs limits 29.5.2013. New Zealand Transport Authority. Viitattu 1.6.2013. (englanniksi)

Aiheesta muualla

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

 

Noudettu kohteesta ”https://fi.wikipedia.org/w/index.php?title=Rattijuopumus&oldid=23165776”