Virilokaalisuus

Kohteesta Wikipedia
Siirry navigaatioon Siirry hakuun

Virilokaalisuus eli patrilokaalisuus on avioliiton jälkeinen asumismuoto, jossa aviopari asuu miehen sukulaisten kanssa. Lapset varttuvat isänsä yhteisössä, joka voi olla kotitalous, kylä tai muu paikallisyhteisö. Asumismuoto kokoaa yhteen sukulaismiehet, näiden vaimot ja lapset.[1]

Muita asumismuotoja ovat neolokaalisuus (aviopari perustaa oman kotitalouden), uksorilokaalisuus (aviopari asuu vaimon sukulaisten kanssa) ja avunkolokaalisuus (enon luona asuminen).[1]

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. a b Tapaninen, Anna-Maria: Sosiaaliantropologian perusteet Helsingin yliopisto. Viitattu 23.12.2018.