Semipresidentialismi

Wikipediasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
  Presidentialismi
  Semipresidentialismi
  Parlamentaarinen tasavalta, jossa presidentti on hallituksen johdossa ja tarvitsee parlamentarin luottamuksen
  Parlamentaariset tasavallat, joissa presidentillä ei ole kovin paljon poliittista valtaa
  Perustuslaillinen monarkia, jossa monarkin asema lähinnä edustuksellinen
  Perustuslaillinen monarkia, jossa monarkki myös merkittävä poliittinen vallankäyttäjä
  Absoluuttinen monarkia
  Yksipuoluevalta
Valtiomuodot

Tämä artikkeli on osa
Politiikka-luokkaa

muokkaa

Semipresidentialismi,[1] (puolipresidentiaalinen järjestelmä, parlamentaaris-presidenttivaltainen tasavalta), on tasavaltalainen hallintojärjestelmä, jossa on sekä parlamentarismin ja presidenttijohtoisen järjestelmän (presidentialismin) ominaisuuksia. Se eroaa laajasta parlamentarismista siten, että parlamentista riippumaton presidentti on maan todellinen johtaja eikä vain symbolinen, edustuksellinen valtionpäämies, presidentillisestä järjestelmästä siinä, että pääministerijohtoisen hallituksen on nautittava parlamentin enemmistön luottamusta ja sen jäsenet (ministerit) ovat yleensä samalla kansanedustajia. Semipresidentialismissa toimeenpanovalta on jaettu parlamentista riippumattoman presidentin sekä parlamentaarisen pääministerijohtoisen hallituksen kesken, kun presidentiaalisessa järjestelmässä toimeenpanovalta kuuluu periaatteessa ainoastaan presidentille, vaikka tämä delegoi osan siitä ministereille. Toisaalta semipresidentialismissa presidentillä saattaa olla oikeus hajottaa parlamentti (kuten Suomessakin aikaisemmin oli[2]), mutta presidentiaalisissa maissa tätä oikeutta ei yleensä ole presidentille myönnetty.

Merkittäviä semipresidentiaalisia maita ovat Ranska ja Venäjä. Muita esimerkkejä semipresidentiaalisesta järjestelmästä Euroopassa ovat olleet ainakin Suomi ja Kroatia, mutta nämä maat siirtyivät semipresidentialismista laajaan parlamentarismiin vuonna 2000.[3][4] Suomessa semipresidentialismiin johti se, että itsenäisyyden alussa kiisteltiin siitä, pitäisikö Suomen olla monarkia vai tasavalta, päädyttiin sellaiseen kompromissiin, että Suomesta tuli tasavalta mutta presidentti sai parlamentaarisen maan presidentiksi erittäin laajat valtaoikeudet. Semipresidentiaalinen järjestelmä on käytössä myös eräissä Afrikan maissa.

Sanan semipresidentialismi keksi Maurice Duverger vuonna 1978 analysoidessaan Ranskan poliittista järjestelmää.

Semipresidentialistiset valtiot[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

lähde?

Valtio
 Algeria
 Armenia
 Burkina Faso
 Kap Verde
 Kongon demokraattinen tasavalta
 Djibouti
 Itä-Timor
 Egypti
 Ranska
 Guinea-Bissau
 Guyana
 Haiti
 Madagaskar
 Mali
 Mauritania
 Niger
 Portugali
 Venäjä
 Romania
 São Tomé ja Príncipe
 Senegal
 Sri Lanka
 Syyria
 Taiwan
 Tadžikistan
 Tunisia
 Ukraina

Aikaisemmin semipresidentiaalisia valtioita[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Valtio
 Kroatia
 Suomi

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]