Deliberatiivinen demokratia

Wikipediasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Valtiomuodot

Tämä artikkeli on osa
Politiikka-luokkaa

muokkaa

Deliberatiivinen demokratia eli keskusteleva demokratia[1] on demokratian muoto, jossa julkinen keskustelu muodostaa keskeisen osan legitiimissä lainsäädännön valmistelussa. Keskustelussa edellytetään yhdenvertaista mielipiteiden huomioon ottamista kaikilta asianosaisilta väestöryhmiltä.[1] Deliberatiivisessa demokratiassa on sekä konsensus-päätöksenteon että enemmistösäännön elementtejä, ja se eroaa perinteisestä demokraattisesta teoriasta siinä, että kansalaisen osallistumisessa korostetaan päätössääntöjen arviointikriteerien määrittelyyn tähtäävää keskustelua perinteisen äänestämisen sijaan.

Se sisältää elementtejä sekä edustuksellisesta että suorasta demokratiasta. Joidenkin teoreetikkojen käytössä käsite sisältää myös päätöksenteon, jossa edustuksellisten toimijoiden (kuten puolueiden) jäsenet aidosti keskustelevat lainsäädännöstä ilman epätasaista valtajakaumaa. Useat kuitenkin varaavat termin vain sellaiselle päätöksenteolle, jossa itse kansalaiset ovat päättämässä (kuten suorassa demokratiassa).

Teoria[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Alun perin termi deliberatiivinen demokratia esiintyi Joseph M. Bessetten työssä "Deliberative Democracy: The Majority Principle in Republican Government" (1980).[2] Jürgen Habermas on kehittänyt teoriaa eteenpäin. Kritiikkia on esittänyt muiden muassa Chantal Mouffe.[3][4]

Deliberativiisessa demokratiassa ei ensisijaisesti pyritä preferenssien yhdistämiseen (aggregaatioon), vaan pikemminkin niiden muuntamiseen kanssakäymisen kautta. Kansalaisille pyritään antamaan mahdollisuus osallistua itseään koskevaan päätöksentekoon heidän esittäen omat näkemyksensä ja kuullen muiden intressejä.[5] Yksinkertaisella tupakointiesimerkillä voidaan havainnollistaa populistisen "kansan tahto" -ajattelun ja deliberaation eroa ajattelemalla vaikkapa junanvaunu, jossa on enemmistö savun ystäviä mutta muutama keuhkotautinen. Aggregatiivisen preferenssien laskentaan perustuvan mallin mukaan keuhkosairaat joutuvat tyytymään kohtaloonsa, mutta deliberatiivisen mallin mukaan keskustelun ja harkinnan kautta voi käydä niin, että savuttelijat siirtyvät toiseen vaunuun.

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. a b Kotus: Suositus deliberatiivinen demokratia -käsitteen suomenkielisestä vastineestä (PDF) kotus.fi. 2015.
  2. Akilah Folami: Using the Press Clause to Amplify Civic Discourse Beyond Mere Opinion Sharing. Temple Law Review, 1.1.2013, nro 85, s. 272. Artikkelin verkkoversio.
  3. Chantal Mouffe, Veikko Pietilä: Keskusteleva demokratia vai kiistelevä moniarvoisuus?. Media & viestintä, 1.3.2009, nro 3. doi:10.23983/mv.62985. ISSN 2342-477X. Artikkelin verkkoversio.
  4. Deliberatiivinen demokratia: Jürgen Habermas — Jyväskylän yliopisto - University of Jyväskylä kans.jyu.fi. Viitattu 31.5.2020.
  5. Kyllönen, Simo: ”Ympäristöongelmat ja demokraattinen legitimiteetti”, Oikeus 4/2006, s. 595-610. Oikeuspoliittinen yhdistys.
Tämä yhteiskuntaan liittyvä artikkeli on tynkä. Voit auttaa Wikipediaa laajentamalla artikkelia.