Jürgen Habermas

Wikipediasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Jürgen Habermas
JuergenHabermas.jpg
Henkilötiedot
Syntynyt18. kesäkuuta 1929 (ikä 93)
Düsseldorf, Saksa
Koulutus ja ura
Koulukunta Mannermainen filosofia
Vaikutusalueet Yhteiskuntateoria, poliittinen filosofia, tietoteoria
Tunnetut työt Kommunikatiivinen rationalismi, deliberatiivinen demokratia
Väitöstyön ohjaaja Erich Rothacker, Oskar Becker ja Wolfgang Abendroth
Opettaja Theodor Adorno ja Max Horkheimer
Nimikirjoitus
Nimikirjoitus

Jürgen Habermas (s. 18. kesäkuuta 1929 Düsseldorf) on Frankfurtin koulukuntaan lukeutuva saksalainen filosofi ja yhteiskuntateoreetikko, joka tunnetaan erityisesti kommunikatiivisen rationalismin ja julkisuuden (engl. public sphere) teorioiden kehittäjänä. Habermas edustaa kriittistä teoriaa ja pragmatismia.

Habermas itse näkee jatkavansa Immanuel Kantin ja valistusajan sekä demokraattisen sosialismin perinnettä painotuksellaan, jonka mukaan ihmiskunta kykenee saavuttamaan järjenkäytön avulla inhimillisemmän ja tasa-arvoisemman maailman.

Tausta[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Habermas vietti lapsuutensa Gummersbachin pikkukaupungissa, jossa hänen isänsä toimi teollisuus- ja kauppakamarin johtajana. Hän opiskeli vuosina 1949–1954 Göttingenin, Zürichin ja Bonnin yliopistoissa. Hänen väitöskirjansa (1954) käsitteli filosofi Friedrich von Schellingiä. Vuonna 1955 hän siirtyi Frankfurt am Mainiin Theodor Adornon assistentiksi. Professoriksi Habermas tuli 1961 ja vuosina 1971–1983 hän johti Max Planck -instituuttia, joka tutki tieteellis-teknisen maailman elinolosuhteita. Vuonna 1983 hän palasi professoriksi Frankfurtiin.[1]

Filosofia[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Habermasin ensimmäinen laajaa huomiota herättänyt työ oli habilitaatioväitöskirja Strukturwandel del Öffentlichkeit (1962). Sen mukaan moderni porvarillinen yhteiskunta synnyttää ajatuksen julkisuudesta, joka perustuu vapaaseen ja argumentoivaan keskusteluun. Se on välittäjänä kansalaisyhteiskunnan ja päättäjien välisessä suhteessa. Vuonna 1968 Habermas julkaisi tietoteoriaan keskittyvän tutkimuksen Erkennis und Intresse. Se on sekä positivistisen tietoteorian kritiikki että kriittisen yhteiskuntateorian metodologinen perustelu. Teoksessa hän pitää kriittisenä tieteenä esimerkiksi psykoanalyysiä, sillä se pyrkii ihmisten vapauttamiseen sisäisistä ja ulkoisista pakoista.[1]

Habermas pitää tärkeimpänä saavutuksenaan kommunikatiivisen järjen tai kommunikatiivisen rationalismin käsitteen ja teorian kehittämistä, joka eroaa perinteisestä rationalismista sijoittamalla järjen henkilöidenvälisen viestinnän rakenteisiin eikä niinkään tietoisiin henkilöihin. Hänen pääteoksenaan on pidetty vuonna 1981 julkaistua Kommunikatiivisen toiminnan teoriaa (Theorie des kommunikativen Handelns). Teoksessaan Habermas erittelee rationaalistumiskehitystä, joka on johtanut moderniin kapitalismiin. Lisäksi hän perustelee, miksi yhteiskunta-käsitettä olisi laajennettava liittämällä siihen systeemiteorian ja toimintateorian näkökulmat.[1]

Monet suhtautuvat Habermasin ajatuksiin kriittisesti, etenkin postmodernistit, poststrukturalistit ja feministit.[2]

Teoksia[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • Das Absolute und die Geschichte. Von der Zwiespältigkeit in Schellings Denken (väitöskirja, 1954)
  • Student und Politik. Eine soziologische Untersuchung zum politischen Bewußtsein Frankfurter Studenten (yhdessä L. v. Friedburgin, Ch. Oehlerin ja F. Weltzin kanssa) (1961)
  • Strukturwandel der Öffentlichkeit. Untersuchungen zu einer Kategorie der bürgerlichen Gesellschaft (habilitaatio, 1962)
  • Erkenntnis und Interesse (1968)
  • Technik und Wissenschaft als ”Ideologie” (1968)
  • Protestbewegung und Hochschulreform (1969)
  • Zur Logik der Sozialwissenschaften (1970)
  • Theorie der Gesellschaft oder Sozialtechnologie: Was leistet die Systemforschung? (yhdessä Niklas Luhmannin kanssa) (1971)
  • Legitimationsprobleme im Spätkapitalismus (1973)
  • Zur Rekonstruktion des Historischen Materialismus (1976)
  • Theorie des kommunikativen Handelns (1981)
  • Moralbewußtsein und kommunikatives Handeln (1983)
  • Die neue Unübersichtlichkeit. Kleine Politische Schriften V (1985)
  • Der philosophische Diskurs der Moderne (1988)
  • Faktizität und Geltung. Beiträge zur Diskurstheorie des Rechts und des demokratischen Rechtsstaates (1992)
  • Die Einbeziehung des Anderen. Studien zur politischen Theorie (1996)
  • Vom sinnlichen Eindruck zum symbolischen Ausdruck. Philosophische Essays (1997)
  • Kommunikatives Handeln und Detranszendentalisierung der Vernunft (2001)
  • Öffentlicher Raum und politische Öffentlichkeit. Lebensgeschichtliche Wurzeln zweier Gedankenmotive (2004)
  • Der gespaltene Westen (2004)
  • Zwischen Naturalismus und Religion. Philosophische Aufsätze (2005)
  • Ach, Europa. Kleine politische Schriften XI. Frankfurt am Main: Suhrkamp, 2008. ISBN 3-518-12551-6.
  • Europäische Perspektiven. Essen: Klartext, 2008. ISBN 978-3-89861-964-6. (Frank-Walter Steinmeierin kanssa)
  • Philosophische Texte 1–5. Frankfurt am Main: Suhrkamp, 2009. ISBN 978-3-518-58515-3.
  • Inhaltsverzeichnis Zur Verfassung Europas. Ein Essay. Berlin: Suhrkamp, 2011. ISBN 978-3-518-06214-2.
  • Nachmetaphysisches Denken II. Aufsätze und Repliken. Berlin: Suhrkamp, 2012. ISBN 978-3-518-58581-8.
  • Im Sog der Technokratie. Kleine politische Schriften XII. Berlin: Suhrkamp, 2013. ISBN 978-3-518-12671-4.
  • Auch eine Geschichte der Philosophie. Band 1: Die okzidentale Konstellation von Glauben und Wissen; Band 2: Vernünftige Freiheit. Spuren des Diskurses über Glauben und Wissen. Berlin: Suhrkamp, 2019. ISBN 978-3-518-58734-8.

Englanniksi[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • Habermas, Jürgen: Religion and Rationality. Essays on Reason, God, and Modernity. Edited and with an introduction by Eduardo Mendieta. Cambridge: Polity, 2002. ISBN 0-7456-2487-1.
  • Habermas, Jürgen: The Future of Human Nature. (Zukunft der menschlichen Natur. Auf dem Weg zu einer liberalen Eugenik?, 2001.). Cambridge: Polity, 2003. ISBN 0745629865.
  • Habermas, Jürgen & Ratzinger, Joseph (Pope Benedict XVI): The Dialectics of Secularization. On Reason and Religion. (Dialektik der Säkularisierung. Über Vernunft und Religion, 2005.) Statements delivered January 19, 2004 at the Katholische Akademie Bayern. Edited with a foreword by Florian Schuller. Translated by Brian McNeil. San Francisco: Ignatius Press, 2006. ISBN 1586171666.

Suomennettu tuotanto[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • Habermas, Jürgen: Järki ja kommunikaatio. Tekstejä 1981–1989. Valinnut ja suomentanut Jussi Kotkavirta. 2. uudistettu painos. Helsinki: Gaudeamus, 1994. ISBN 951-662-589-4.
  • Habermas, Jürgen: Julkisuuden rakennemuutos. Tutkimus yhdestä kansalaisyhteiskunnan kategoriasta. (Strukturwandel der Öffentlichkeit. Untersuchungen zu einer Kategorie der bürgerlichen Gesellschaft, 1962.) Suomentanut Veikko Pietilä. Tampere: Vastapaino, 2004. ISBN 951-768-148-8.

Katso myös[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. a b c ”Habermas, Jürgen”, Otavan suuri ensyklopedia. Täydennysosa 2, s. 10140–10141. Helsinki: Otava, 1991. ISBN 951-1-05125-3.
  2. Robinson, Steve: The Jürgen Habermas Web Resource msu.edu. Viitattu 21.12.2011. (englanniksi)

Kirjallisuutta[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • Huttunen, Rauno: Kommunikatiivinen opettaminen. Indoktrinaation kriittinen teoria. Jyväskylä: SOPHI, 2003. ISBN 952-5478-18-1.
  • Kangas, Risto: Jürgen Habermasin kommunikatiivisen toiminnan teoria. Helsinki: Tutkijaliitto, 1987. ISBN 951-9297-60-X.
  • Kaunismaa, Pekka: Ideologia, kommunikaatio ja systeemit. Ideologian käsitteen teoria ja ideologian muutos Jürgen Habermasin kommunikatiivisen toiminnan teoriassa. Jyväskylä: Jyväskylän yliopisto, 1992. ISBN 951-680-779-8.

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Commons
Wikimedia Commonsissa on kuvia tai muita tiedostoja aiheesta Jürgen Habermas.