Donald Davidson (filosofi)

Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun
Donald Davidson
Länsimainen filosofia
1900-luku
Syntynyt 6. maaliskuuta 1917
Kuollut 30. elokuuta 2003
Koulukunta analyyttinen filosofia
Vaikutusalueet teonfilosofia, mielenfilosofia, kielifilosofia, tietoteoria
Tunnetut työt Essays on Actions and Events ja Inquiries into Truth and Interpretation

Donald Herbert Davidson (6. maaliskuuta 191730. elokuuta 2003) oli yhdysvaltalainen filosofi sekä Willis S. ja Marion Slusser -oppituolien emeritusprofessori Kalifornian yliopistossa Berkeleyssä. Hänen työnsä on ollut hyvin merkittävää lähes kaikilla filosofian aloilla 1960-luvulta alkaen, mutta erityinen vaikutus sillä on ollut mielenfilosofian ja kielifilosofian alueilla. Davidson julkaisi enimmäkseen lyhyehköjä esseitä eikä luonut kattavaa teoriaa, mutta hänen töissään on näkyvissä voimakkaita yhtenäisiä piirteitä: Hän käyttää samoja metodeja ja käsittelee samoja ideoita näennäisesti erillisissä ongelmissa. Toinen merkittävä piirre Davidsonin töissä ovat monien filosofien tuotannosta tehdyt synteesit ja yhteenvedot. Näistä filosofeista voidaan mainita muun muassa Aristoteles, Immanuel Kant, Ludwig Wittgenstein, Frank P. Ramsey, W. V. O. Quine ja G. E. M. Anscombe.

Elämä[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Donald Davidson syntyi 6. maaliskuuta 1917 Springfieldissä, Massachusettsissa. Hän opiskeli Harvardin yliopistossa englantia ja kirjallisuustiedettä, ja hänen alempi tutkintonsa valmistui vuonna 1939. Maisterivaiheessa hän vaihtoi pääaineekseen filosofian ja valmistui vuonna 1941. Toisen maailmansodan aikana, vuosina 1942–1945, hän palveli Yhdysvaltain laivastossa Välimerellä. Tämän jälkeen hän jatkoi opintojaan ja valmistui tohtoriksi vuonna 1949. Hänen väitöskirjansa koski Platonin Filebos-dialogia. Quinen oppilaana hänen kiinnostuksen kohteensa alkoivat kuitenkin siirtyä kohti analyyttiselle filosofialle tyypillisiä teemoja.[1]

Ensimmäisen virkansa Davidson sai Queens Collegesta New Yorkissa. Sen jälkeen hän työskenteli vuodet 1951–1967 Stanfordin yliopistossa. Vuosina 1967–1970 hän oli virassa Princetonin yliopistossa, vuosina 1970–1976 Rockefeller-yliopistossa ja vuosina 1976–1981 Chicagon yliopistossa. Vuodesta 1981 kuolemaansa vuonna 2003 saakka Davidson työskenteli Kalifornian yliopistossa, Berkeleyssä. Hän kuoli Berkeleyssä 30. elokuuta polvileikkausta seuranneeseen sydänkohtaukseen.[1]

Filosofia[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Teot, perusteet ja syyt[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Ensimmäisessä merkittävässä filosofisessa julkaisussaan, vuonna 1963 julkaistussa artikkelissa ”Actions, Reasons and Causes”, Davidson käsitteli tekojen selittämistä. Hän puolusti näkemystä, jonka mukaan tekojen selittäminen perusteilla on yksi kausaalisen selittämisen muoto. Tämä kanta oli ristiriidassa ajan filosofisen valtavirran wittgensteinilaisen näkemyksen kanssa, jonka mukaan kausaalinen selittäminen merkitsee jonkin tapahtuman ymmärtämistä jonkin kausaalisen lainomaisen säännönmukaisuuden erityistapauksena. Selitettäessä tekoja toimijan perusteisiin viitaten ei vedota mihinkään lainomaiseen säännönmukaisuuteen, joten valtavirran näkemyksen mukaan tällainen selitys ei voi olla kausaalinen.[1]

Davidsonin argumentti perustuu kahdelle ajatukselle. Ensinnäkin hän väittää, että teko voidaan selittää vetoamalla ”ensisijaiseen perusteeseen” (primary reason), joka koostuu (a) ”puoltavasta asenteesta” (pro attitude) tai halusta jotakin tekotyyppiä kohtaan, esimerkiksi lampun sytyttämistä, ja (b) uskomuksesta, että jokin teko on tätä tyyppiä, esimerkiksi katkaisimesta kääntäminen on lampun sytyttämistä. Toiseksi hän toteaa Elizabeth Anscombea seuraten, että yhteen tekoon voidaan liittää aina useita tosia kuvauksia. Teko, joka voidaan kuvata lampun sytyttämiseksi, voidaan kuvata lisäksi esimerkiksi käden liikuttamiseksi, huoneen valaisemiseksi ja murtomiehen säikyttämiseksi. Tekoa voidaan pitää tarkoituksellisena tai tahattomana kuvauksesta riippuen: kun sytytän lampun ja valaisen huoneen tarkoituksellisesti, saatan pelotella samalla tahattomasti murtautujan tiehensä.[1]

Kuten lampun sytyttäminen, teon ja sen syyn suhde on Davidsonin mukaan kuvattavissa monin tavoin: Jos teon tekemisen selitykseksi kuvataan ensisijainen peruste, suhde kuvataan rationaalisena eli perusteisiin vetoavana. Jos taas suhde kuvataan siten, että yksi tapahtuma, eli se, että tekijällä on ensisijainen peruste (halu ja uskomus), aiheuttaa toisen tapahtuman, nimittäin teon, suhde kuvataan kausaalisena. Jos teon ja sen selityksen suhde ymmärretään rationaalisena, se ei ole minkään säännönmukaisuuden mukainen, mutta jos se ymmärretään kausaalisena, täytyy olla olemassa lainomainen säännönmukaisuus, jonka tapaus se on.[1]

Julkaisuja[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Teoksia[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • Semantics of Natural Languages, Davidson, Donald ja Gilbert Harman (toim.), 2. painos New York: Springer. (1973)
  • Decision-Making: An Experimental Approach, yhdessä Patrick Suppesin ja Sydney Siegelin kanssa. Stanford: Stanford University Press (1957)
  • Plato's ‘Philebus’, New York: Garland Publishing (1990)
  • Essays on Actions and Events, 2nd ed. Oxford: Oxford University Press (2001a)
  • Inquiries into Truth and Interpretation, 2nd ed. Oxford: Oxford University Press (2001b)
  • Subjective, Intersubjective, Objective. Oxford: Oxford University Press (2001c)
  • Problems of Rationality, Oxford: Oxford University Press (2004)
  • Truth, Language, and History: Philosophical Essays, Oxford: Oxford University Press (2005)
  • Truth and Predication. Cambridge, Mass.: Harvard University Press (2005)
  • The Essential Davidson. Oxford: Oxford University Press (2006)

Artikkeleita[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • "Actions, Reasons, and Causes", Journal of Philosophy, 60, 1963. (myös teoksessa Davidson 2001a)
  • "Truth and Meaning," Synthese, 17, 1967. (Myös teoksessa Davidson 2001b)
  • "Mental Events," in Experience and Theory, Foster ja Swanson (toim.). London: Duckworth. 1970. (Myös teoksessa Davidson 2001a).
  • "Agency," in Agent, Action, and Reason, Binkley, Bronaugh ja Marras (toim.), Toronto: University of Toronto Press. 1971. (Myös teoksessa Davidson 2001a.)
  • "Radical Interpretation," Dialectica, 27, 1973. (Myös teoksessa Davidson 2001b.)

Suomennettuja teoksia[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • Davidson, Donald: ”Totuus ja merkitys”. Teoksessa Raatikainen, Panu (toim.): Ajattelu, kieli, merkitys. Analyyttisen filosofian avainkirjoituksia, s. 320-335. Helsinki: Gaudeamus, 1997. ISBN 951-662-683-1.
  • Davidson, Donald: ”Jo pelkästä käsitteellisen skeeman ideasta”. (Alkup. On the Very Idea of a Conceptual Scheme. Suomentanut Ville Lähde.) Niin & näin, 3/2011, 17. vsk, nro 70, s. 32–41. Eurooppalaisen filosofian seura ry. ISSN 1237-1645.

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. a b c d e Malpas, Jeff: Donald Davidson The Stanford Encyclopedia of Philosophy. 29.6.2009. The Metaphysics Research Lab. Stanford University. Viitattu 13.3.2012.

Kirjallisuutta[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • Baghramian, Maria (toim.): Donald Davidson: Life and Words. London: Routledge, 2013. ISBN 978-0-415-52880-1.

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Tämä artikkeli on osa Nykyaikaiset filosofit -sarjaa
Analyyttiset filosofit:
William Alston | Simon Blackburn | Ned Block | J. Budziszewski | David Chalmers | Patricia Churchland | Paul Churchland | Donald Davidson | Daniel Dennett | Jerry Fodor | Susan Haack | Jaakko Hintikka | Jaegwon Kim | Saul Kripke | Thomas Kuhn | Bryan Magee | Ruth Barcan Marcus | Colin McGinn | Bradley Monton | Thomas Nagel | Robert Nozick | Martha Nussbaum | Alvin Plantinga | Karl Popper | Hilary Putnam | W. V. Quine | John Rawls | Richard Rorty | Roger Scruton | John Searle | Peter Singer | David Stove | Eleonore Stump | Charles Taylor | Nicholas Wolterstorff | Georg Henrik von Wright
Mannermaiset filosofit:
Louis Althusser | Giorgio Agamben | Roland Barthes | Jean Baudrillard | Isaiah Berlin | Maurice Blanchot | Pierre Bourdieu | Hélène Cixous | Guy Debord | Gilles Deleuze | Jacques Derrida | Herman Dooyeweerd | Michel Foucault | Hans-Georg Gadamer | Jürgen Habermas | Werner Hamacher | Luce Irigaray | Julia Kristeva | Henri Lefebvre | Claude Lévi-Strauss | Emmanuel Lévinas | Jean-François Lyotard | Paul de Man | Jean-Luc Nancy | Antonio Negri | Paul Ricoeur | Michel Serres | Paul Virilio | Slavoj Žižek