Emmanuel Lévinas

Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun
Emmanuel Lévinas.

Emmanuel Lévinas (myös Levinas; alk. Emmanuelis Levinas; 12. tammikuuta 1906 (J: 30. joulukuuta 1905) Kaunas, Venäjän keisarikunta25. joulukuuta 1995 Pariisi, Ranska) oli liettualaissyntyinen ranskalainen filosofi. Hän kehitti oman fenomenologisen näkemyksensä, joka jatkaa Edmund Husserlin ja Martin Heideggerin fenomenologiaa ja liittyy samalla juutalaiseen perinteeseen. Erityisen tunnettuja ovat Lévinasin kuvaus etiikasta ja siihen liittyvä toiseuden ja kasvojen käsitys.

Elämä[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Emmanuel Levinas syntyi 12. tammikuuta 1906 juutalaiseen perheeseen Kaunasissa, Kaunasin kuvernementissa, nykyisen Liettuan alueella. 1920-luvulla hän ryhtyi opiskelemaan filosofiaa Strasbourgin yliopistossa, Ranskassa.[1]

Vuonna 1930 Lévinas sai Ranskan kansalaisuuden. Toisen maailmansodan aikana hän toimi Ranskan armeijassa saksan ja venäjän kielen tulkkina. Vuonna 1940 hän joutui saksalaisten vangiksi, mutta vältti tuhoamisleirin sotavanki-statuksensa ansiosta. Sen sijaan Lévinasin kaikki muut sukulaiset, vaimoa ja tytärtä lukuunottamatta, surmattiin. Sodan jälkeen Lévinasista tuli Pariisissa toimivan juutalaisen opettajankoulutuslaitoksen johtaja.[2]

Vuonna 1963, 57-vuotiaana, Lévinas sai professuurin Poitiers'n yliopistosta. Vuonna 1967 hän siirtyi Nanterren yliopistoon ja vuonna 1973 Sorbonneen. Lévinas jäi eläkkeelle vuonna 1976.[3] Levinas onkin harvinaisuus filosofina siinä mielessä, että hän teki merkittävimmät työnsä yliopistomaailman ulkopuolella ja sai akateemista mainetta vasta lähellä eläkeikää.

Filosofia[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Lévinasin filosofiset vaikutteet ovat varsin laaja-alaisia ja omaperäisiä. Juutalaisen perinnön ja Raamatun lisäksi siihen ovat vaikuttaneet venäläiset klassiset kirjailijat, kuten Aleksandr Puškin ja Nikolai Gogol sekä erityisesti Husserlin ja Heideggerin fenomenologia.[4]

Lévinasin suhtautuminen Heideggeriin on kahtiajakoinen. Toisaaltä hänen mielestään

»Jokaisen, joka 1900-luvulla ryhtyy harjoittamaan filosofiaa, täytyy kulkea Heideggerin filosofian läpi - vaikka sitten vain jättääkseen sen.[5]»

Toisaalta Heidegger ei ole koskaan Lévinasin silmissä saanut anteeksi osallisuuttaan kansallissosialismiin.[6]

Lévinasin filosofian ydin ja ensimmäinen filosofia, se mistä kaikki lähtee liikkeelle on etiikka, ei metafysiikka, kuten aristotelisessa perinteessä on sanottu. Tämä ei kuitenkaan tarkoita etiikkaa tavanomaisessa merkityksessä, jossa pyritään ainoastaan oikeuttamaan tietyt teot.[7] Filosofian historiaa on Lévinasin mukaan hallinnut pyrkimys totaliteettiin ja hallintaan, jossa tietty "samuus" hallitsee kaikkea jättämättä ulkopuolelle mitään. Tämän murtamiseksi on löydettävä tapa tarkastella suhdetta toiseen tavalla, jossa toinen säilyttää toiseutensa.[8] Peruskysymys on, miten minun olemassaoloni oikeuttaa itsensä ja asemansa toisiin.[9] Vastaus tähän saavutetaan toteamalla toiseuden yhteismitattomuus itseeni nähden.[10]

Toiseuden lisäksi olennaisin asia Lévinasin etiikassa on kasvojen merkitys. Kasvot edustavat ihmisessä riisutuinta itseä, haavoittuvuutta ja kontrollin puutetta, toisin kuin arvoasemamme, tapamme pukeutua tai se mitä passiin on kirjoitettu.[11] Katsoessamme toisen ihmisen kasvoja olemme välittömästi vastuussa hänestä, koska se on luonnollinen tapa tunnistaa toiseus itseoikeutettuna, ei ainoastaan oman totaliteettimme ja hallintamme välineenä.[12] Vastuu menee jopa niin pitkälle, että Lévinas allekirjoittaa täysin Fjodor Dostojevskin Karamazovin veljesten lausuman:

»Jokainen meistä on syyllinen kaikkien edessä, kaikkien puolesta ja kaiken puolesta ja minä enemmän kuin kukaan muu.»

Näin ei ole siksi, että jokin asia olisi suoranaisesti minun syytäni, vaan koska omalla "samuudellani" on automaattisesti toisten kasvoja katsoessa totaalista vastuuta kaikista ja kaikesta. Minällä on aina enemmän vastuuta kuin toisella — tässä on Lévinasin etiikan ydin.[13]

Teoksia[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • Théorie de l'intuition dans la phénoménologie de Husserl (1930)
  • De l'évasion (1935)
  • De l'existence à l'existant (1947)
  • Le temps et l'autre (1947)
  • Totalité et Infini (1961)
  • Difficile liberté – Essai sur le judaïsme (1963)
  • En découvrant l'existence avec Husserl et Heidegger (1967)
  • Quatre lectures talmudiques (1968)
  • Humanisme de l'autre homme (1972)
  • Autrement qu'être ou au-delà de l'essence (1974)
  • Sur Maurice Blanchot (1976)
  • Noms propres (1976)
  • Du sacré au saint: cinq nouvelles lectures talmudiques (1977)
  • De Dieu qui vient à l'idée (1982)
  • L'au-delà du verset: lectures et discours talmudiques, (1982)
  • Ethique et infini, (dialogues d'Emmmanuel Levinas et Philippe Nemo) (1982, suom.)
  • Transcendance et intelligibilité (1984)
  • Hors Sujet (1987)
  • A l'Heure des nations (1988)
  • Entre nous – Essais sur le penser-à-l'autre (1991)
  • La Mort et le temps (1992)
  • Dieu, la mort et le temps (1993)
  • L'intrigue de l'infini: textes réunis et présentés par Marie-Anne Lescourret (1994)
  • Les imprévus de l'histoire (1994)
  • Liberté et commandement (1994)
  • Altérité et transcendance, (1995)
  • Dieu, la mort et le temps, (1995)
  • Nouvelles lectures talmudiques (1996)
  • L'Ethique comme philosophie première (1998)

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. Levinas 1996, s. 8.
  2. Levinas 1996, s. 9.
  3. Levinas 1996, s. 10.
  4. Levinas 1996, s. 38, 42.
  5. Levinas 1996, s. 50.
  6. Levinas 1996, s. 49.
  7. Moran 2000, s. 320.
  8. Levinas 1996, s. 13.
  9. Moran 2000, s. 321.
  10. Moran 2000, s. 337.
  11. Levinas 1996, s. 73-74.
  12. Moran 2000, s. 349.
  13. Levinas 1996, s. 80-82.

Kirjallisuutta[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Suomennetut teokset[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • Lévinas, Emmanuel: Etiikka ja äärettömyys: Keskusteluja Philippe Nemon kanssa. Toisen jälki. (Ethique et infini: Dialogues avec Philippe Nemo, 1982; La trace de l’autre, 1963.) Keskustelun suomennos ja esipuhe: Antti Pönni. Artikkelin suomennos: Outi Pasanen. Eurooppalaisia ajattelijoita. Tampere: Gaudeamus, 1996. ISBN 951-662-663-7.
  • Lévinas, Emmanuel: Eksoottisuus. (Katkelma teoksesta De l’existence à l’existant, 1947. Suomentanut Markku Lehtinen.) Nuori Voima, 2003, nro 3, s. 34-36.
  • Lévinas, Emmanuel: Kuinka ajatellaan ei-mitään?. (Katkelma teoksesta Dieu, la mort et le temps, 1993. Suomentanut Susanna Lindberg) Niin & näin, 2010, nro 4, s. 38-39.

Muuta kirjallisuutta[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • Jokinen, Riikka: Tietämättömyyden etiikka: Emmanuel Levinas modernin subjektin tuolla puolen. SoPhi 15. Jyväskylä: Jyväskylän yliopisto, 1997. ISBN 951-39-0086-X.
  • Hankamäki, Jukka: Dialoginen filosofia. Helsinki: Books on demand, 2008. ISBN 978-952-498-131-6.
  • Lehtimaja, Lissu: Levinasin kasvot. Lopputyö: Taideteollinen korkeakoulu, taidekasvatuksen kuvataidekasvatuksen koulutusohjelma. Helsinki: Like: Suomen rauhanpuolustajat, 2008. ISBN 978-952-01-0230-2.
  • Moran, Dermut: Introduction to phenomenology. New York: Routledge, 2000. ISBN 978-0-415-18373-4. (englanniksi)
  • Wallenius, Tommi: Filosofian toinen: Levinas ja juutalaisuus. 23°45, 10. Tampere: Eurooppalaisen filosofian seura, 2004. ISBN 952-5503-04-6.
  • Wehrs, Donald R.: Levinas and Twentieth-Century Literature: Ethics and the Reconstruction of Subjectivity. Newark: University of Delaware Press, 2013. ISBN 978-1-61149-442-6.

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Bibliografioita[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Lévinas-sivustoja[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Artikkeleita[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Tämä artikkeli on osa Nykyaikaiset filosofit -sarjaa
Analyyttiset filosofit:
William Alston | Simon Blackburn | Ned Block | J. Budziszewski | David Chalmers | Patricia Churchland | Paul Churchland | Donald Davidson | Daniel Dennett | Jerry Fodor | Susan Haack | Jaakko Hintikka | Jaegwon Kim | Saul Kripke | Thomas Kuhn | Bryan Magee | Ruth Barcan Marcus | Colin McGinn | Bradley Monton | Thomas Nagel | Robert Nozick | Martha Nussbaum | Alvin Plantinga | Karl Popper | Hilary Putnam | W. V. Quine | John Rawls | Richard Rorty | Roger Scruton | John Searle | Peter Singer | David Stove | Eleonore Stump | Charles Taylor | Nicholas Wolterstorff | Georg Henrik von Wright
Mannermaiset filosofit:
Louis Althusser | Giorgio Agamben | Roland Barthes | Jean Baudrillard | Isaiah Berlin | Maurice Blanchot | Pierre Bourdieu | Hélène Cixous | Guy Debord | Gilles Deleuze | Jacques Derrida | Herman Dooyeweerd | Michel Foucault | Hans-Georg Gadamer | Jürgen Habermas | Werner Hamacher | Luce Irigaray | Julia Kristeva | Henri Lefebvre | Claude Lévi-Strauss | Emmanuel Lévinas | Jean-François Lyotard | Paul de Man | Jean-Luc Nancy | Antonio Negri | Paul Ricoeur | Michel Serres | Paul Virilio | Slavoj Žižek