Jaakko Hintikka

Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun
Tämä artikkeli käsittelee suomalaista filosofia. Jaakko Hintikka on myös suomalainen salibandyn pelaaja.
Jaakko Hintikka vuonna 2006.

Kaarlo Jaakko Juhani Hintikka (s. 12. tammikuuta 1929 Helsingin maalaiskunta) on suomalainen filosofi, joka toimii filosofian professorina Bostonin yliopistossa.

Jaakko Hintikka on hallinnut filosofian professorin oppituolia Yhdysvalloissa vuodesta 1964, ensin Stanfordin yliopistossa, sitten Floridan valtionyliopistossa ja vuodesta 1990 alkaen Bostonin yliopistossa. Suomen Akatemian tutkijaprofessorina Jaakko Hintikka oli vuosina 19701981. Lukuvuonna 2010–2011 Hintikka toimi Helsingin yliopiston tutkijakollegiumin jäsenenä.

Hintikka on akateemisten filosofien parissa kansainvälisesti hyvin arvostettu tutkijalähde?, mutta Suomessa häntä ei tunneta yhtä hyvin suuren yleisön keskuudessalähde?. Hän ei ole juuri kirjoittanut kansantajuisia julkaisuja.lähde?

Filosofia[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Jaakko Hintikka opiskeli Helsingin yliopistossa aluksi matematiikkaa, mutta Georg Henrik von Wrightin luennot saivat hänet kiinnostumaan filosofiasta. Hän väitteli filosofian tohtoriksi vuonna 1956. Väitöskirja käsitteli ensimmäisen kertaluokan logiikkaa, ja se perustui von Wrightin teorioihin.[1]

Hintikka on kirjoittanut tai osallistunut 30 kirjan tekemiseenlähde?, ja monografioita on ilmestynyt yhdeksällä kielellälähde?. Hintikan laaja ja monipuolinen tuotanto ulottuu matemaattisesta ja filosofisesta logiikasta tieto-oppiin, tieteenfilosofiaan, estetiikkaan, kielifilosofiaan, filosofian historiaan ja filosofian nykysuuntauksiinlähde?.

Hintikka tunnetaan muun muassa peliteoreettisesta semantiikasta ja kyselevästä lähestymisestä tutkimiseen. Hintikka on niin sanottujen distributiivisten normaalimuotojen, mahdollisten maailmojen semantiikan, puumetodien, äärettömän syvien logiikkojen, riippumattomuusystävällisen logiikan (IF-logiikka) ja nykyaikaisten induktiivisten yleistysten kehittäjä.

Esimerkiksi matematiikka on formaalisti pelkkää tautologiaa. Kuitenkaan ihmisen näkökulmasta näin ei olelähde?. Ympyrän suhde halkaisijaan, \pi=3,1415926.., on yksikäsitteinen ja miljoonas desimaali on tarkalleen määrätty, mutta miljoonas desimaali on vaikea ”saavuttaa” ja harva sen tietää. Tätä eroa kuvaamaan Hintikka on luonut käsitteet pintainformaatio ja syväinformaatio.[2]

Viime aikoina Hintikka on ottanut myös poliittista kantaalähde?. Lehtihaastattelussalähde? hän on muun muassa verrannut Yhdysvaltain George W. Bushin hallitusta Iranin hallitukseen ja luonnehtinut näiden ajatusmaailmoja lähes yhtä fundamentalistisiksi. Hintikka arvioi, että opetus, koulutus ja talouden kehittäminen ja varsinkin luonnontieteiden opettaminen vie pohjaa fanatismilta. Filosofien vaikutusmahdollisuuksia hän ei pidä suurena[3], mutta 16.3.2011 Helsingin yliopiston päärakennuksen juhlasalissa pitämässään puheessa Hintikka arvioi, että filosofian opettajat ovat laiminlyöneet mahdollisuuksiaan opettaa hyvää ajattelua muiden alojen harjoittajille yliopistoissa.

Library of Living Philosophers -kirjasarjassa julkaistiin vuonna 2006 Hintikalle omistettu nide.[4] Kyseiseen sarjaan pääsemistä pidetään filosofian alalla Nobelin palkintoon verrattavissa olevana kunnianosoituksena.[5]

Jaakko Hintikka sai Suomen Kulttuurirahaston tunnustuspalkinnon vuonna 1989. Jaakko Hintikalle myönnettiin Suomen leijonan ritarikunnan suurristi vuonna 2011[6]. Hän piti sitä suurena kunnianosoituksena tieteentekijöille.lähde?

Taidekokoelmansa Hintikka lahjoitti vuonna 2010 Keravan taidemuseolle[7].

Professori Jaakko Hintikka lahjoitti vuonna 2012 kirjakokoelmansa Helsingin yliopistolle. Kirjalahjoitus käsittää yli 200 hyllymetriä teoksia ja sisältää pääosin tieteenfilosofiaa.[8]

Teoksia[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Suomeksi[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Englanniksi[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • Distributive normal forms in the calculus of predicates. Diss. Helsinki: Acta Philosophica Fennica, 1953.
  • A new approach to sentential logic. Helsingfors: Societas scientiarum Fennica, 1953.
  • Notes on the quantification theory. Helsingfors: Societas scientiarum Fennica, 1955.
  • Knowledge and belief: an introduction to the logic of the two notions. Cornell University Press, 1962.
  • Logic, Language-Games and Information; Kantian Themes in the Philosophy of Logic. Clarendon Press, 1973.
  • Intentions of Intentionality and Other New Models for Modalities. Reidel, 1975.
  • The semantics of questions and the questions of semantics: Case studies in the interrelations of logic, semantics, and syntax. Acta philosophica Fennica vol. 28, No 24. Helsinki & Amsterdam: Societas philosophica Fennica, 1976. ISBN 951-95053-5-0.
  • Investigating Wittgenstein. Blackwell. (yhdessä Merrill B. Hintikan kanssa, 1986)
  • Principles of Mathematics Revisited. Cambridge University Press, 1996.
  • The Logic of Epistemology and the Epistemology of Logic (1989) ISBN 0-7923-0040-8
  • Knowledge and the known: Historical perspectives in epistemology. 2nd edition (1st edition 1974). Synthese historical library vol. 11. Dordrecht: Kluwer Academic Publishers, 1991. ISBN 90-277-0455-4.
  • Hintikka, Jaakko & Bachman, James: What if ...?: Toward excellence in reasoning. Mountain View, California: Mayfield Publishing Company, 1991. ISBN 0-87484-964-0. (englanniksi)
  • Ludwig Wittgenstein: Half-Truths and One-and-a-Half-Truths (1996) ISBN 0-7923-4091-4
  • Lingua Universalis vs Calculus Ratiocinator (1997) ISBN 0-7923-4246-1
  • Paradigms for Language Theory and Other Essays (1998) ISBN 0-7923-4780-3
  • Language, Truth and Logic in Mathematics (1998) ISBN 0-7923-4766-8
  • Inquiry as Inquiry: A Logic of Scientific Discovery (1999) ISBN 0-7923-5477-X
  • Analyses of Aristotle (2004) ISBN 1-4020-2040-6
  • Socratic Epistemology (2007) ISBN 978-0-521-61651-5

Toimittajana[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • The Philosophy of Mathematics. Oxford: Oxford University Press, 1969.
  • Hintikka, Jaakko & Routila, Lauri (toim.): Filosofian tila ja tulevaisuus. Prisma-tietokirjasto 21. Helsinki: Weilin + Göös, 1970.

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. Lehtinen, Aki Petteri: Loogista puhetta. Helsingin Sanomat: Kuukausiliite, kesäkuu 2011, s. 54.
  2. Jaakko Hintikka. Professor of Philosophy Boston University.
  3. Helsingin Sanomat 12.1.2004.
  4. Auxier 2006.
  5. Rauhansalo, Minna: Akateemikko von Wrightin muistolaatta paljastettiin 23.10.2006. Helsingin yliopisto.
  6. Professori Jaakko Hintikalle Suomen Leijonan suurristi Vuosikertomus 2011: Resurssit ja tilastot: Palkitut. Helsingin yliopisto.
  7. Kantokorpi, Otso: Julkaistua 1 & 2: Mistä ja miten filosofi tykkää? / Museon synty on aina yksityisessä Alaston kriitikko. 13.4.2010.
  8. Meriläinen-Tenhu, Minna: Professori Jaakko Hintikka lahjoitti kirjakokoelmansa Helsingin yliopistolle 5.1.2012. Helsingin yliopisto.

Kirjallisuutta[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Tämä artikkeli on osa Nykyaikaiset filosofit -sarjaa
Analyyttiset filosofit:
William Alston | Simon Blackburn | Ned Block | J. Budziszewski | David Chalmers | Patricia Churchland | Paul Churchland | Donald Davidson | Daniel Dennett | Jerry Fodor | Susan Haack | Jaakko Hintikka | Jaegwon Kim | Saul Kripke | Thomas Kuhn | Bryan Magee | Ruth Barcan Marcus | Colin McGinn | Bradley Monton | Thomas Nagel | Robert Nozick | Martha Nussbaum | Alvin Plantinga | Karl Popper | Hilary Putnam | W. V. Quine | John Rawls | Richard Rorty | Roger Scruton | John Searle | Peter Singer | David Stove | Eleonore Stump | Charles Taylor | Nicholas Wolterstorff | Georg Henrik von Wright
Mannermaiset filosofit:
Louis Althusser | Giorgio Agamben | Roland Barthes | Jean Baudrillard | Isaiah Berlin | Maurice Blanchot | Pierre Bourdieu | Hélène Cixous | Guy Debord | Gilles Deleuze | Jacques Derrida | Herman Dooyeweerd | Michel Foucault | Hans-Georg Gadamer | Jürgen Habermas | Werner Hamacher | Luce Irigaray | Julia Kristeva | Henri Lefebvre | Claude Lévi-Strauss | Emmanuel Lévinas | Jean-François Lyotard | Paul de Man | Jean-Luc Nancy | Antonio Negri | Paul Ricoeur | Michel Serres | Paul Virilio | Slavoj Žižek