Erkki Laurila

Kohteesta Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun
Professori Erkki Laurila Suomen Akatemian jäseneksi valittuna vuonna 1963.

Erkki Aukusti Laurila (20. elokuuta 1913 Hämeenlinna22. joulukuuta 1998 Porvoo) oli suomalainen akateemikko ja tiedevaikuttaja.

Hän siirtyi fyysikosta kohti tekniikan tutkimusta sodanajan Valtion lentokonetehtaalla, jossa hän johti perustamaansa hienomekaanista osastoa. Hän osallistui myös sen keksimistoimintaan ja jätti ensimmäiset patenttihakemuksensa vuonna 1944. Vuonna 1945 hänet valittiin TKK:lle professoriksi vastaperustettuun teknillisen fysiikan oppiaineeseen. Hän oli yksi keskeisiä henkilöitä, jotka ajoivat sodan jälkeen huipputeknologisen Suomen rakentamista. Esimerkiksi 1954 Laurila perusteli sitä, että kirjallisuuden ja kansallisten tieteiden voimin kehitetty ”Väinämöisen Suomi” pitäisi muuttaa ”Ilmarisen Suomeksi”, teknisesti itsenäisemmäksi ja itsevarmaksi maaksi.[1]

Valtioneuvosto nimitti 1955 professori Erkki Laurilan Energiakomitean johtoon. Sen piti arvioida atomienergian käyttötarvetta Suomessa.[2] Yksi Laurilan vaikutusfoorumi oli Matematiikkakonekomitea, joka muun muassa rakensi Suomeen ESKO-tietokoneen 1950-luvulla. Päätyönsä Laurila teki Teknillisen korkeakoulun ensimmäisenä teknillisen fysiikan professorina vuosina 1946–1963, jolloin hänet nimitettiin ns. vanhan Suomen Akatemian jäseneksi eli palkkaa nauttivaksi akateemikoksi.[3] Koko tekniikan tutkijan ja kehittäjän uransa ajan 1980-luvulle asti hän keksi ja patentoi ahkerasti uutta teknologiaa erityisesti kaivosteollisuuteen ja metallialalle, joissa ainakin hänen vuonna 1964 julkaisemaansa Satmagan -analyysilaitetta käytetään edelleen.[4] Laurila julkaisi myös useita yleistajuisia kirjoja ydinvoiman tekniikasta ja alan yhteiskunnallisesta kehityksestä.[5]

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. Paju, Petri: Kulttuurihistorian väitös la 24.5. klo 12 24.5.2008. Turun yliopisto. Viitattu 2.9.2008.
    Paju, Petri: "Ilmarisen Suomi" ja sen tekijät: Matematiikkakonekomitea ja tietokoneen rakentaminen kansallisena kysymyksenä 1950-luvulla. Turun yliopisto 2008.
  2. ATS ydintekniikka 3/ 2007
  3. Paju, Petri: ”’Ilmarisen Suomen’ kehittäjä: Erkki Laurila tietokoneiden ja suomalaisen kulttuurin rakentajana sodanjälkeisenä aikana.” Välimuistiin kirjoitetut: Lukuja Suomen tietoteknistymisen kulttuurihistoriaan, s. 18–54. Toimittaneet Hannu Salmi, Petri Paju, Jussi Parikka, Petri Saarikoski, Tanja Sihvonen ja Jaakko Suominen. K&H, Turku 2006.
  4. Laurila, Erkki: A new instrument for determination of magnetite content of powdered samples. Acta polytechnica Scandinavica, Ch. 30. VTT, Helsinki 1964.
  5. Esim. Laurila, Erkki: Atomienergian tekniikkaa ja politiikkaa. Otava, Helsinki 1967.

Kirjallisuutta[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • Paju, Petri: ”Hienomekaaninen keksintötehdas kriisiaikana: Erkki Laurila tutkimusjohtajana Valtion lentokonetehtaalla.” Tekniikan Waiheita, vsk. 33, 1/2015, s. 17–40.
  • Paju, Petri: ”Erkki Laurilasta tekeillä elämäkerta.” Tekniikan historia, vsk. 2, 1/2014, s. 11.
  • Paju, Petri: ”Magneettisen erotuksen suomalainen innovaattori: Laurilan erotin osana tutkijoiden kaivosteollisuudelle tekemää ylirajaista kehitystyötä.” Tekniikan Waiheita 34, 2/2016, 7–25.
  • Erkki Aukusti Laurilan henkilötiedot kirjasarjassa Kuka kukin on (Aikalaiskirja) vuodelta 1954 ja vuodelta 1978.

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • Markkanen, Tapio: Laurila, Erkki (1913–1998). Kansallisbiografia-verkkojulkaisu (maksullinen). 14.6.2002. Helsinki: Suomalaisen Kirjallisuuden Seura.


Tämä tieteenharjoittajaan liittyvä artikkeli on tynkä. Voit auttaa Wikipediaa laajentamalla artikkelia.