Eino Saari

Kohteesta Wikipedia
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Tämä artikkeli käsittelee ministerinä ja yliopiston kanslerina toiminutta professoria. Teatteriohjaaja Eino Saaresta sekä kansanperinteen kerääjä ja oltermanni Eino Saaresta on eri artikkelit.
Kunniatohtoripromootio Tampereella 1965. Eino Saari kuvassa oikealla. Muut henkilöt vas. Rainer von Fieandt, Väinö Linna ja Touko Markkanen.

Eino Armas Saari (7. lokakuuta 1894 Turku13. huhtikuuta 1971 Helsinki) oli Helsingin yliopiston professori, Yhteiskunnallisen korkeakoulun ja sittemmin Tampereen yliopiston kansleri, kansanedustaja ja ministeri.[1]

Henkilöhistoria[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Saaren vanhemmat olivat vartiopäällikkö Juho Paavali Saari ja Ida Loviisa Lindgren ja puoliso vuodesta 1925 Aino Helmi Koivisto. Saari tuli ylioppilaaksi Turun suomalaisesta reaalilyseosta 1913[2]. Hän valmistui metsänhoitajaksi vuonna 1916, filosofian kandidaatiksi 1919 ja filosofian tohtoriksi 1923. Hänen väitöskirjansa julkaistiin vuotta aiemmin ja sen aihe oli Kotitarvepuun kulutus maaseudulla Turun ja Porin läänissä.

Saari toimi ensin assistenttina Helsingin yliopistossa ja sitten Metsätieteellisessä tutkimuslaitoksessa vuodesta 1916 vuoteen 1922. Metsähallituksen tilastokonttorin johtaja hän oli vuodesta 1922 vuoteen 1925, jolloin hänestä tuli metsäpolitiikan (myöhemmin metsätaloustiede) ensimmäinen professori Helsingin yliopistoon; lopullinen virkanimeke oli kansantaloudellisen metsäekonomian professori, ja hän hoiti virkaa vuoteen 1963 saakka.[1] Vuodesta 1927 vuoteen 1932 Saari toimi Metsätieteellisen tutkimuslaitoksen puunkäyttötutkimuksen johtajana, vuodesta 1942 alkaen myös Puunjalostusteollisuuden keskusliiton metsäasiantuntijana. Saari vieraili useasti Pohjois-Amerikassa Rockefeller-säätiön stipendiaattina, työskenteli metsätaloustieteen tutkijana ja julkaist tutkimuksiaan paitsi suomeksi myös englanniksi. Vuonna 1954 Saari valittiin Yhteiskunnallisen korkeakoulun kansleriksi.

Saari toimi useiden valtiollisten komiteoiden ja neuvottelukuntien puheenjohtajana, yritysten hallintoneuvostojen jäsenenä ja YK:n Elintarvike- ja maatalousjärjestön FAO:n Suomen ja Euroopan toimikunnissa. Tässä toimessa hän työskenteli asiantuntijana Paraguayssa vuosina 1952 ja 1953. Hän oli myös muun muassa Suomen kulttuurirahaston säätiön hallintoneuvoston varaesimies ja Suomen ylioppilaskuntien liiton puheenjohtaja. Vuonna 1953 hän sai Göttingenin yliopistolta metsätieteen kunniatohtorin arvon.

Vuonna 1951 Saari valittiin Suomen kansanpuolueen puheenjohtajaksi ja puolueen kansanedustajaksi 1954. Sosiaaliministerinä hän toimi 19561957.

Julkaisuja[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • Itä-Suomen lahjoistusmailla noudatetusta metsäpolitiikasta, 1919
  • Suomen metsät ja metsätalous, 1922 (Olli Heikinheimon kanssa)[3]
  • Kotitarvepuun kulutus maaseudulla Turun ja Porin läänissä, 1922 (väitöskirja)[4]
  • Kuloista, etupäässä Suomen valtionmetsiä silmällä pitäen, 1923
  • Kulot ja metsäpalovakuutus, 1924
  • Etelä-Suomen yksityistilojen metsätalouden tuotto, 1929
  • Suomen puunjalostusteollisuus, 1930
  • Growth and Cuttings in the Finnish Forests, 1930
  • Tutkimuksia Suomen puuvanuketeollisuuden raaka-ainekustannuksista, 1931
  • Suomen nykyisen metsäverotuksen tarkastelua, 1931
  • Piirteitä Yhdysvaltain metsäpolitiikasta, 1934
  • Puun käyttö Suomessa, 1934
  • Suomen kuusipuukysymys, 1934
  • Metsätalouden tuloksenlaskennan peruspiirteitä, 1935
  • Exports of Finnish Forest Products in Relation to the Forest Resources, 1935
  • Methods employed in different countries in comparing the forest resources and the cut,1936
  • Ehdotus käytännölliseksi ja yksinkertaiseksi tuloksenlaskentamenetelmäksi, 1937
  • Valtakuntien metsätaseiden ja liikahakkauksien käsitteistä, 1937
  • Metsätaloudelliset tilastot, 1937
  • Puutavaran mittauksen standardisoiminen, 1939
  • Suomen metsäalojen arvon määrääminen, 1940
  • Suomen metsävarat ja niiden käyttö, 1942
  • Metsäojitusten yksityistaloudellisen edullisuuden määrääminen, 1942
  • Metsätalouden kehitys, 1942 (teoksessa Itsenäinen isänmaa)
  • Die Nachhaltogkeit der finnischen Forstwirtschaft, 1934
  • FAO:n suositus metsäpolitiikan perusteiksi, 1952
  • Yksityismetsälain ja metsänhoitoalain luonnoksen suhde hakkuumäärän tasaisuuden ja kohoamisen vaatimuksiin, 1962

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Kirjallisuus[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Viitteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. a b Autio, Veli-Matti (toim.): Professorimatrikkeli 1918–1996 Professorsmatrikel, s. 466. Helsinki: Helsingin yliopisto, 1997. ISBN 951-45-7818-X.
  2. ”Saari, Eino Armas”, Suomen metsänhoitajat. Finlands forstmästare 1931–1945, s. 555–557. Helsinki: Suomen Metsänhoitajaliitto, 1946.
  3. Suomen metsät ja metsätalous Luke.
  4. Kotitarvepuun kulutus maaseudulla Turun ja Porin läänissä. Luke.

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • Leikola, Matti: Saari, Eino (1894–1971). Kansallisbiografia-verkkojulkaisu (maksullinen). 9.10.2006. Helsinki: Suomalaisen Kirjallisuuden Seura.

 

Edeltäjä:
Onni Peltonen
Suomen sosiaaliministeri
19561957
Seuraaja:
Tyyne Leivo-Larsson