Olli Heikinheimo

Kohteesta Wikipedia
Siirry navigaatioon Siirry hakuun

Klas Olof (Olli) Heikinheimo (vuoteen 1906 Heikel; 12. toukokuuta 1882 Rovaniemi3. helmikuuta 1973 Helsinki) oli suomalainen metsänhoitaja, Metsäntutkimuslaitoksen johtaja ja metsänhoidon professori 1918–1952.[1]

Heikinheimon isoisä oli Albert Heikel,[2] vanhemmat ylimetsänhoitaja Johan Henrik Heikel ja Lina Harlin ja puoliso vuodesta 1912 opettaja Ester Naukler. Metsänhoitajat Karl Henrik (Henni) Heikel, Knut Otto Heikinheimo (Heikel), Lauri Johannes Heikinheimo (Heikel) ja John Heino Heikinheimo (Heikel) olivat hänen veljiään.

Heikinheimo tuli ylioppilaaksi Oulun lyseosta 1901, suoritti päästötutkinnon Evon metsäopistosta 1904, jolloin hänestä tuli myös metsäkonduktööri, ja valmistui filosofian kandidaatiksi 1911.[3] Hän väitteli filosofian tohtoriksi 1916[2] kaskiviljelyn vaikutuksista Suomen metsiin.[4]

Heikinheimo toimi 1910-luvulla muun muassa Evon metsäkoulun johtajana.[4] Heikinheimo kehitti Suomen oloihin soveltuvia metsänhoitomenetelmiä[2] sekä loi metsänhoidon kokeilualueiden verkoston. Hän vaikutti merkittävästi Metsäntutkimuslaitoksen tieteelliseen tasoon.[5]

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. Ellonen, Leena (toim.): Suomen professorit 1640–2007, s. 160. Helsinki: Professoriliitto, 2008. ISBN 978-952-99281-1-8.
  2. a b c Otavan Iso tietosanakirja, osa 3, p. 512. Otava 1968.
  3. ”Heikinheimo (Heikel), Klas Olof (Olli)”, Suomen metsänhoitajat. Finlands forstmästare 1931–1945, s. 164–165. Helsinki: Suomen Metsänhoitajaliitto, 1946.
  4. a b Leikola, Matti: Metsäntutkimuslaitoksen synty ja alkuvuodet osa 2/2. Metsäntutkimuslaitos.
  5. Leikola, Matti: ”Heikinheimo, Olli (1882–1973)”, Suomen kansallisbiografia, osa 3, s. 654–655. Helsinki: Suomalaisen Kirjallisuuden Seura, 2004. ISBN 951-746-444-4. Teoksen verkkoversio.
Tämä tieteilijään liittyvä artikkeli on tynkä. Voit auttaa Wikipediaa laajentamalla artikkelia.