Tauno Nurmela

Kohteesta Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun
Nurmela 1960-luvun alussa.

Tauno Nurmela (4. syyskuuta 1907 Lappee27. elokuuta 1985 Turku)[1] oli suomalainen kielitieteilijä ja akateemikko.

Henkilöhistoria[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Nurmela toimi Turun yliopistossa romaanisten kielten professorina vuodesta 1949 vuoteen 1970. Hän toimi myös yliopiston vararehtorina 1953–1960, rehtorina 1960–1970 ja kanslerina 1970–1975. Akateemikon arvon hän sai 1975. Nurmela oli erityisesti Italian kielen ja kulttuurin tuntija.[1] Turun yliopiston päärakennuksen juhlaluentosali, luentosali I, on nimetty Nurmelan mukaan Tauno Nurmela -saliksi. Nurmelan veli oli vuorineuvos Ilmo Nurmela.

Nurmela on suomentanut Alberto Moravian teoksia nimellä Kai Vuosalmi.[2]

Teoksia[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Tauno Nurmelan tuotantoon kuuluvat muun muassa seuraavat teokset:

  • Suuri pieni maailma, muistelmateos (1953; uudistettu laitos 1967)
  • Vox humana eli Ihmisen ääntä, puhe- ja kirjoituskokoelma (1964)
  • Hei elämää, muistelmateos (1967)
  • Vanha Varis eli tuntematon Boccaccio (1975)
  • Sanottu mikä sanottu, puhe- ja kirjoituskokoelma (1979)

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. a b Juhani Korhonen, Risto Rantala (toim.): Suomalaisia kirjailijoita, s. 183. Helsinki: Otava, 2004. ISBN 951-1-19094-6.
  2. Koivisto, Päivi & Pyrhönen, Heta & Nyqvist, Sanna: Keltaiset esseet: Keltainen kirjasto tutkijoiden silmin. Liitteenä oleva kirjaluettelo.. Tammi, 2016.

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • Lauri Lindgren: Nurmela, Tauno (1907–1985) Kansallisbiografia-verkkojulkaisu (maksullinen). 3.4.2006. Helsinki: Suomalaisen Kirjallisuuden Seura.