Siirry sisältöön

T. E. Olin

Wikipediasta

Toivo Edvard Olin (27. kesäkuuta 1885 Kitee[1] 7. kesäkuuta 1970) oli Turun yliopiston iho- ja sukupuolitautiopin professori ja Turun yliopiston kansleri.

Olinin vanhemmat olivat opettaja Edvard Olin ja opettaja Aleksandra Maria Walldén Kiteellä. Edvard ja Alexandra Olin olivat merkittäviä henkilöitä Kiteen yhteiskunnallisessa kehittämisessä[2]. Toivo Olin tuli ylioppilaaksi Viipurin klassillisesta lyseosta 1903 ja valmistui lääketieteen kandidaatiksi 1907, lääketieteen lisensiaatiksi 1912 sekä lääketieteen ja kirurgian tohtoriksi 1932. Heti valmistumisen jälkeen Olin joi karonkkakahvit tuoreen morsiamensa, Impi Elin Kestilän (avioliitto v 1913), kanssa ja vei hakupaperit Alavuden kunnanlääkärin virkaan[3]. Olin oli kunnanlääkärinä Alavudella, Kuortaneella, Töysässä ja Koivistolla vuosina 1913-1924. Olin hoiti eri vaiheissa myös koleralääkärin, rautatielääkärin, keuhkotautiparantolan ja piirilääkärin virkoja ja oli Koiviston lentoaseman lääkärinä 1919-1921. Hän toimi ansiokkaasti ja rohkeasti Suomen sisällissodan aikana 1917-1918, pelastaen ihmishenkiä sekä valkoisten että punaisten puolelta, toimiessaan Koiviston kunnanlääkärinä 1914-1923. Olin oli Helsingin yleisen sairaalan ihotautiosaston apulaislääkärinä 1924-1926, Kumpulan sairaalan alilääkärinä vuodesta 1925 sekä Kumpulan sairaalan v.t. ylilääkärinä eri aikoina vuosien 1926 ja 1934 välillä sekä vuodesta 1934 alkaen. Iho- ja sukupuolitautien erikoislääkärin pätevyyden Olin sai 1925, oppiaineen dosentti Helsingin yliopistossa hän oli vuodesta 1925 vuoteen 1935. Tohtoriksi Olin väitteli 1932.[1] Olinin väitöskirja ja osa muustakin tuotannosta käsitteli syfilistä. Hän toimi asiantuntijana laadittaessa vuosien 1939 ja 1952 sukupuolitautien torjuntaa koskevia lakeja. Sota-aikana hän toimi SotaS 1:n sotasairaalaosaston ja siviilisairaalan ylilääkärinä. Lääkintäkapteenin arvo hän sai vuonna 1943. Kunniamerkit: Vapaudenristi 3 prk, Suomen Valkoisen Ruusun ritarikunnan komentajamerkki (K SVR), Suomen Valkoisen Ruusun ritarikunnan komentajamerkki 1 luokan komentajamerkki (K SVR 1), Suomen Leijonan Ritarikunnan (SL) suurristi. Dermatologiyhdistyksen jäsen, Dansk Dermat Selskap, Unkarin ja Ranskan dermatyhd. kirjeenvaihtajajäsen. Turun yliopiston Savo-Karjala-Osakunnan jäsen. Ennen Turun yliopiston uraansa Olin työskenteli lääkärinä, piirilääkärinä useilla eri paikkakunnilla, samoin kuin rautatielääkärinä, ilmailuaseman lääkärinä. Helsingin yliopiston iho- ja sukupuolitautien dosenttina 1935–1945. Olin teki opintomatkoja Itävaltaan, Saksaan ja Tanskaan.[4] Turun yliopisto kutsui Olinin rakentamaan Turkuun Dermatologian tiedekunnan, tiedekunnan ensimmäisenä professorina, jossa sitten toimi iho- ja sukupuolitautien professorina 1944–1945. Hän oli Turun yliopiston vararehtori 1945–1948, rehtori 1948–1954 ja kansleri vuodesta 1955,[1] vuoteen 1965 asti.

Viipurin Klassillinen Lyseo 1879–1940, toim. Jorma Väänänen, Helsinki 1958 Yhteiskirjapaino Osakeyhtiö. Julkaistu koulun entisten oppilaiden kustantamana, s. 108,128,259.

  1. 1 2 3 Juhani Kirpilä, Sisko Motti, Anna-Marja Oksa (toim.): Suomen lääkärit 1962, s. 446. Helsinki: Suomen Lääkäriliitto, 1963.
  2. Emil Eloranta (toim.): Kiteen kirkonkylän kansakoulun 100-vuotishistoria 1863–1963, s. 13,17,29-30. Savonlinnan Kirjapaino, 1963.
  3. Toivo Olin: Muistelmia, s. 33-41. WSOY Kirjapaino, Porvoo, 1970.
  4. Päivästä päivään. 50 v. täyttää tänään..., Helsingin Sanomat, 27.06.1935, nro 168, s. 6, Kansalliskirjaston digitaaliset aineistot. Viitattu 28.06.2025

Aiheesta muualla

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Edeltäjä:
Harry Waris
Turun yliopiston rehtori
19481954
Seuraaja:
Osmo Järvi
Tämä tieteilijään liittyvä artikkeli on tynkä. Voit auttaa Wikipediaa laajentamalla artikkelia.