T. E. Olin

Wikipediasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun

Toivo Edvard Olin (27. kesäkuuta 1885 Kitee[1]7. kesäkuuta 1970) oli Turun yliopiston iho- ja sukupuolitautiopin professori ja Turun yliopiston kansleri.

Olinin vanhemmat olivat opettaja Edvard Olin ja opettaja Aleksandra Maria Walldén Kiteellä. Edvard ja Alexandra Olin olivat merkittäviä henkilöitä Kiteen yhteiskunnallisessa kehittämisessä[2]. Toivo Olin tuli ylioppilaaksi Viipurin klassillisesta lyseosta 1903 ja valmistui lääketieteen lisensiaatiksi 1912. Heti valmistumisen jälkeen Olin joi karonkkakahvit tuoreen morsiamensa, Impi Elin Kestilän (avioliitto v 1913), kanssa ja vei hakupaperit Alavuden kunnanlääkärin virkaan[3]. Hän toimi ansiokkaasti ja rohkeasti vapaussodan aikana 1917-1918, pelastaen ihmishenkiä sekä valkoisten että punaisten puolelta, toimiessaan Koiviston kunnanlääkärinä 1914-1923. Iho- ja sukupuolitautien erikoislääkärin pätevyyden Olin sai 1925, oppiaineen dosentti Helsingin yliopistossa hän oli vuodesta 1925 vuoteen 1935. Tohtoriksi Olin väitteli 1932.[1] Olinin väitöskirja ja osa muustakin tuotannosta käsitteli syfilistä. Hän toimi asiantuntijana laadittaessa vuosien 1939 ja 1952 sukupuolitautien torjuntaa koskevia lakeja. Sota-aikana hän toimi sotasairaalaosaston ja siviilisairaalan ylilääkärinä, SotaS 1. Lääkintäkapteenin arvo 1943. Kunniamerkit: Vapaudenristi 3 prk, Suomen Valkoisen Ruusun ritarikunnan komentajamerkki (K SVR), Suomen Valkoisen Ruusun ritarikunnan komentajamerkki 1 luokan komentajamerkki (K SVR 1), Suomen Leijonan Ritarikunnan (SL) suurristi. Dermatologiyhdistyksen jäsen, Dansk Dermat Selskap, Unkarin ja Ranskan dermatyhd. kirjeenvaihtajajäsen. Turun yliopiston Savo-Karjala-Osakunnan jäsen. Ennen Turun yliopiston uraansa Olin työskenteli lääkärinä, piirilääkärinä useilla eri paikkakunnilla, samoin kuin rautatielääkärinä, ilmailuaseman lääkärinä. Helsingin yliopiston iho- ja sukupuolitautien dosenttina 1935–1945. Turun yliopisto kutsui Olinin rakentamaan Turkuun Dermatologian tiedekunnan, tiedekunnan ensimmäisenä professorina, jossa sitten toimi iho- ja sukupuolitautien professorina 1944–1945. Hän oli Turun yliopiston vararehtori 1945–1948, rehtori 1948–1954 ja kansleri vuodesta 1955,[1] vuoteen 1965 asti.

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Viipurin Klassillinen Lyseo 1879–1940, toim. Jorma Väänänen, Helsinki 1958 Yhteiskirjapaino Osakeyhtiö. Julkaistu koulun entisten oppilaiden kustantamana, s. 108,128,259.

  1. a b c Juhani Kirpilä, Sisko Motti, Anna-Marja Oksa (toim.): Suomen lääkärit 1962, s. 446. Helsinki: Suomen Lääkäriliitto, 1963.
  2. Emil Eloranta (toim.): Kiteen kirkonkylän kansakoulun 100-vuotishistoria 1863–1963, s. 13,17,29-30. Savonlinnan Kirjapaino, 1963.
  3. Toivo Olin: Muistelmia, s. 33-41. WSOY Kirjapaino, Porvoo, 1970.

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Tämä tieteilijään liittyvä artikkeli on tynkä. Voit auttaa Wikipediaa laajentamalla artikkelia.