Teknillinen fysiikka
Siirry navigaatioon
Siirry hakuun
Teknillinen fysiikka on vuodesta 1953 toiminut alun perin Teknillisen korkeakoulun, nyttemmin Aalto yliopiston osasto tai laitos. Vuonna 1945 aloitti ensimmäinen professuuri tutkimusalana teknillinen fysiikka. Vuodesta 2010 alkaen Teknillisen fysiikan laitos on osa Aalto yliopiston perustietieteiden korkeakoulua.[1] Laitoksen tavoitteena on kouluttaa fysiikkaan ja matematiikkaan suuntautuneita diplomi-insinöörejä ja tekniikan tohtoreita. Laitoksella keskitytään lähinnä tiiviin aineen ja materiaalien fysiikkaan, kvanttifysiikkaan ja nano-optiikkaan sekä edistyneisiin energiatietieteisiin[2].
Teknillisen fysiikan opetusalaan on sen historian aikana kuulunut kunkin ajankohdan teknisen kehityksen uusimmat alueet kuten:
- Optiikka
- materiaalifysiikka ja puolijohteet
- ydinenergia
- automaatio
- elektroniikka
- tietotekniikka
- systeemianalyysi
- biofysiikka ja lääketieteellinen tekniikka
- nanoteknologia ja nanofysiikka
- kvanttilaskenta
Katso myös[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- Erkki Laurila, alan perustaja Suomessa
- Olli Lounasmaa, joka toimi pitkään kylmälaboratorion johtajana
- Teuvo Kohonen, joka on kehittänyt neuroverkkoteorioita.
- Risto M. Nieminen
- Olli Ikkala
Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- ↑ Perustieteiden korkeakoulun laitokset Aalto yliopisto. Viitattu 7.12.2020.
- ↑ Teknillisen fysiikan laitos aalto.fi. Viitattu 7.12.2020.