Pekka Jauho

Kohteesta Wikipedia
Siirry navigaatioon Siirry hakuun

Pekka Antti Olavi Jauho (27. huhtikuuta 1923 Oulu28. maaliskuuta 2015 Espoo[1]) oli fysiikan professori, akateemikko ja VTT:n pääjohtaja.

Nuoruus[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Pekka Jauhon isä Antti Jauho oli Oulun lyseon rehtori ja Oulun kaupunginvaltuuston puheenjohtaja. Isänsä Jauho menetti jo 13-vuotiaana, hänen äitinsä taas kuoli Lapin sodan aikana. Nuorukaisena Jauho toimi hävittäjälentäjänä jatkosodassa. Lentämiseen hän innostui jo ennen sotia rakentaessaan alkeisliitokonetta. Hävittäjälentäjänä hän teki 14 pakkolaskua ilman vakavampia seurauksia, kesällä 1944 hän haki Saksasta viisi kertaa Messerschmitt -koneita Suomeen. Viimeisen kerran hän lensi Malmin kentältä Cessna-pienkoneella vuonna 1994. Jauho valmistui ensin maisteriksi, mutta teki sitten ennätysajassa eli parissa vuodessa teoreettisen fysiikan väitöstyön Lundin yliopistossa. Professori Erkki Laurila houkutteli hänet Teknilliseen korkeakouluun.

Ura[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Jauho toimi vakuutusyhtiö Kansan päämatemaatikkona vuodesta 1951 vuoteen 1954. Teknillisen korkeakoulun ydinfysiikan professorina hän toimi 1957–1966, reaktorilaboratorion johtajana 1962–1970, teknillisen fysiikan professorina 1966–1970 ja ydinfysiikan dosenttina 1971–1990. Helsingin yliopiston teoreettisen fysiikan dosenttina hän oli toiminut jo 1953–1957. VTT:n pääjohtaja ja professori hän oli vuodesta 1970 vuoteen 1987, jolloin Markku Mannerkoski tuli hänen seuraajakseen. Samaan aikaan, vuosina 1971–1977 hän oli Teknisten tieteiden akatemian esimies. Vaikka hän opiskeli vakuutusmatemaatikoksi, hänen varsinainen elämäntyönsä tiedemiehenä ja professorina liittyi paitsi opetuksen kehittämiseen, ennen muuta uusien tekniikan ja teollisuuden alojen tuloon Suomeen, samoin kuin kansainväliseen yhteistyöhön. Tämä johti muun muassa ydinvoimaloiden rakentamiseen osaksi suomalaisin voimin. Hänen Teknillisen korkeakoulun vuosinaan teoreettisen fysiikan alalta valmistui 36 tekniikan tohtoria, 38 tekniikan lisensiaattia sekä 98 diplomi-insinööriä. VTT:llä hän taas toimi aktiivisesti muun muassa ulkoisesti rahoitetun tutkimuksen kasvattamiseksi.

Luottamustoimet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Jauho oli pitkäaikainen sanomalehti Kalevan johtokunnan jäsen, vuosina 19551973 ja 19941999. Johtokunnan puheenjohtaja hän oli 19741981. Kööpenhaminassa sijaitsevan pohjoismaisen teoreettisen atomifysiikan tutkimuslaitoksen Norditan johtokunnan jäsen hän oli myös pitkään, 1956–1987, ja sen puheenjohtaja 1969-1972. Hallintoneuvoston jäsenyyksiä hänellä oli Instrumentariumissa, Huhtamäki Oy:ssä, KOP:issa sekä Hypoteekkiyhdistyksessä. Wärtsilässä hän oli hallituksen jäsen. Jauho toimi European Atomic Energy Societyn jäsenenä ja puheenjohtajana, samoin kuin Suomen ensimmäisen atomienergiakomitean sihteerinä.

Julkaisut ja huomionosoitukset[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Tieteellisten ja monien muiden julkaisujensa ohella Jauho julkaisi muun muassa oppikirjan Atomi- ja ydinfysiikka vuonna 1962 sekä omaelämäkerran Ensiksi kielsin konditionaalin vuonna 1999. Jauho oli tekniikan kunniatohtori Oulun yliopistosta vuonna 1983 ja Teknillisestä korkeakoulusta vuonna 1985. Vuonna 2007 hänet nimitettiin Teknillisen korkeakoulun fyysikkokillan kunniajäseneksi.

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • Rantala, R. (toim.) 2006. Kuka kukin on 2007. Julkaisija: Kustannusosakeyhtiö Otava, Helsinki. ISBN 951-1-20606-0
  • Korkeakivi, R. 2008. 85 vuotta. Tohtori lopettaa kirjoittamisen, ei lukemista. Kaleva, 27.4.2008, s. 32.

Viitteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. Akateemikko Pekka Jauho kuoli 91-vuotiaana. Kaleva, 29.3.2015, s. K2 49.

Kirjallisuutta[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • Jauho, Pekka: Ensiksi kielsin konditionaalin. Helsinki: Terra Cognita, 1999. ISBN 952-5202-22-4.

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]