Saul Kripke

Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun
Saul Kripke

Saul Aaron Kripke (s. 1940) on yhdysvaltalainen filosofi ja loogikko. Hän on Princetonin yliopiston emeritusprofessori, ja opettaa CUNY Graduate Centerissä. Kripken työllä on ollut huomattava vaikutus logiikassa ja kielifilosofiassa. Suurin osa hänen töistään on julkaisemattomia nauhoituksia ja käsikirjoituksia.

Kripke tunnetaan parhaiten neljästä kontribuutiosta filosofiaan:

  1. Modaalilogiikan Kripke-semantiikasta, joka julkaistiin useissa kirjoituksissa hänen ollessaan vielä hyvin nuori.
  2. 1970 pidetyistä luennoista nimellä Naming and Necessity (julkaistu 1972 ja 1980), jotka uudistivat kielifilosofian kentän.
  3. Hänen Wittgenstein-tulkinnastaan.
  4. Totuusteoriastaan.

Modaalilogiikka[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Kripke oli mahdollisten maailmojen semantiikan kehittäjä suomalaisen Jaakko Hintikan ja ruotsalaisen Stig Kangerin ohella. Mahdollisten maailmojen semantiikan nk. K-tulkinta on nimetty Kripken mukaan.

Naming and Necessity[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Kripken kolme luentoa muodostavat hyökkäyksen deskriptivistä (Frege, Russell) referenssin teoriaa vastaan, jonka mukaan nimi (esimerkiksi Aristoteles) on vain kuvauksen (esimerkiksi filosofi, Platonin oppilas) lyhenne. Nimi poimii aina sen olion, joka tyydyttää kuvauksen, joka nimeen liittyy. Kripke esittää useita esimerkkejä, joiden tarkoitus on osoittaa deskriptivismi mahdottomaksi. (Esimerkiksi Aristoteles olisi voinut kuolla 2-vuotiaana, eikä häneen liittyisi silloin lainkaan em. ominaisuuksia. Kuitenkin tuntuu mielettömältä kiistää, etteikö hän todella olisi Aristoteles.) Vaihtoehdoksi Kripke esitti kausaalista referenssin teoriaa. Sen mukaan nimi viittaa objektiin kausaalisen yhteyden perusteella, joka välittyy puhujayhteisöjen läpi. Nimi on Kripken sanoin ankara määritelmä (rigid designator), joka poimii aina saman objektin kaikista mahdollisista maailmoista. Tämän jälkeen kausaalisia referenssin teorioita ovat kehittäneet muun muassa Micheal Devitt, Keith Donnellan ja Hilary Putnam. Kaikki eivät kuitenkaan teoriaa ole hyväksyneet, tunnetuimpina John Searle, Richard Rorty ja Alonzo Church. Putnam on myös muuttanut näkemystään.

Kripke myös teki tunnetuksi käsitteen a posterioriset välttämättömyydet, asiantilat, jotka ovat välttämättä tosia, mutta ne voidaan tietää ainoastaan empiirisen tutkimuksen perusteella. Esimerkiksi ”Aamutähti on Iltatähti”, ”Cicero on Tullius” ja muut identiteettiväitteet, joissa eri nimet viittaavat samaan objektiin.

Vuonna 1973 nimellä Reference and Existence pidetyissä luennoissa Kripke jatkoi Naming and Necessityn tematiikkaa. Luentoja ei ole kuitenkaan julkaistu.

Wittgenstein-tulkinta[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Nimellä Wittgenstein on Rules and Private Language julkaistuissa luennoissa, Kripke esittää kiinnostavan tulkinnan Wittgensteinin myöhäisajattelusta, joskin hänen tulkintaansa on kritisoitu historiallisesta epätarkkuudesta. Monet filosofit käyttävätkin Kripken kirjasta nimitystä ”Kripkenstein”, sillä monia sen argumenteista Wittgenstein olisi tuskin itse hyväksynyt.

Julkaisuja[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • 1959. ”A Completeness Theorem in Modal Logic”, Journal of Symbolic Logic 24(1):1–14.
  • 1962. ”The Undecidability of Monadic Modal Quantification Theory”, Zeitschrift für Mathematische Logik und Grundlagen der Mathematik 8:113–116
  • 1963. ”Semantical Considerations in Modal Logic”, Acta Philosophica Fennica 16:83–94
  • 1963. ”Semantical Analysis of Modal Logic I: Normal Modal Propositional Calculi”, Zeitschrift für Mathematische Logik und Grundlagen der Mathematik 9:67–96
  • 1965. ”Semantical Analysis of Intuitionistic Logic I”, teoksessa Formal Systems and Recursive Functions, edited by M. Dummett and J. N. Crossley. Amsterdam: North-Holland Publishing Co.
  • 1965. ”Semantical Analysis of Modal Logic II: Non-Normal Modal Propositional Calculi”, teoksessa The Theory of Models, edited by J. W. Addison, L. Henkin and A. Tarski. Amsterdam: North-Holland Publishing Co.
  • 1971. ”Identity and Necessity”, In Identity and Individuation, edited by M. K. Munitz. New York: New York University Press.
  • 1972 (1980). ”Naming and Necessity”, teoksessa Semantics of Natural Language, edited by D. Davidson and G. Harman. Dordrecht; Boston: Reidel. Kripken luennoissa esitetään kausaalinen referenssin teoria.
  • 1975. ”Outline of a Theory of Truth”, Journal of Philosophy 72:690–716. Esittää artikkelissa totuusteoriansa (Alfred Tarskia vastaan), jossa objektikieli voi sisältää oman totuuspredikaattinsa.
  • 1977. ”Speaker's Reference and Semantic Reference”, Midwest Studies in Philosophy 2:255–276
  • 1979. ”A Puzzle about Belief”, teoksessa Meaning and Use, edited by A. Margalit. Dordrecht and Boston: Reidel.
  • 1980. Naming and Necessity. Cambridge, Mass.: Harvard University Press. ISBN 0-674-59845-8 ja 1972 uusintapainokset.
  • 1982. Wittgenstein on Rules and Private Language: an Elementary Exposition. Cambridge, Mass.: Harvard University Press. ISBN 0-674-95401-7. Esittää teoksessa tulkintansa Wittgensteinista.
  • 2005. ”Russell's Notion of Scope”, Mind 114:1005–1037

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Tämä artikkeli on osa Nykyaikaiset filosofit -sarjaa
Analyyttiset filosofit:
William Alston | Simon Blackburn | Ned Block | J. Budziszewski | David Chalmers | Patricia Churchland | Paul Churchland | Donald Davidson | Daniel Dennett | Jerry Fodor | Susan Haack | Jaakko Hintikka | Jaegwon Kim | Saul Kripke | Thomas Kuhn | Bryan Magee | Ruth Barcan Marcus | Colin McGinn | Bradley Monton | Thomas Nagel | Robert Nozick | Martha Nussbaum | Alvin Plantinga | Karl Popper | Hilary Putnam | W. V. Quine | John Rawls | Richard Rorty | Roger Scruton | John Searle | Peter Singer | David Stove | Eleonore Stump | Charles Taylor | Nicholas Wolterstorff | Georg Henrik von Wright
Mannermaiset filosofit:
Louis Althusser | Giorgio Agamben | Roland Barthes | Jean Baudrillard | Isaiah Berlin | Maurice Blanchot | Pierre Bourdieu | Hélène Cixous | Guy Debord | Gilles Deleuze | Jacques Derrida | Herman Dooyeweerd | Michel Foucault | Hans-Georg Gadamer | Jürgen Habermas | Werner Hamacher | Luce Irigaray | Julia Kristeva | Henri Lefebvre | Claude Lévi-Strauss | Emmanuel Lévinas | Jean-François Lyotard | Paul de Man | Jean-Luc Nancy | Antonio Negri | Paul Ricoeur | Michel Serres | Paul Virilio | Slavoj Žižek