Gustav Elfving

Kohteesta Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun
Gustav Elfving
Gustav-Elfving.jpg
Henkilötiedot
Syntynyt 25. kesäkuuta 1908 Helsinki
Kuollut 25. maaliskuuta 1984 Helsinki (75 vuotta)
Kansallisuus Suomi
Tieteilijä
Tutkimusalue todennäköisyysteoria, tilastotiede
Koulutus ja ura
Tutkinnot Helsingin yliopisto
Väitöstyön ohjaaja Rolf Nevanlinna
Oppilaat Elja Arjas
Anders Ekholm
Johan Fellman
Pentti Suomela

Erik Gustav Elfving (25. kesäkuuta 1908 Helsinki25. maaliskuuta 1984 Helsinki) oli suomalainen matemaatikko ja tilastotieteilijä.[1] Hän oli uraauurtava kokeiden suunnittelija ja teki merkittäviä tutkimuksia Suomen yliopistoissa.

Nuoruus[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Elfving oli nuorin professori Fredrik Elfvingin neljästä lapsesta. Hän kirjoitti ylioppilaaksi Helsingin ruotsinkielisestä lukiosta vuonna 1926. Samana vuonna hän kirjoittautui Helsingin yliopistoon pääaineenaan aluksi tähtitiede. Elfving vaihtoi pääaineekseen matematiikan ja valmistui vuonna 1930 sivuaineinaan tähtitiede ja fysiikka. Vuosina 1927–1929 hän työskenteli laskennallisena assistenttina tähtitieteellisessä observatoriossa ja matematiikan assistenttina Helsingin yliopistossa 1932–1933.

Elfving väitteli vuonna 1934 Rolf Nevanlinnan oppilaana. Väitöstyössään hän tutki Riemannin pintoja ja niiden yhdenmukaistamista. Nevalinnan teorian meromorfisten funktioiden arvojen tuloksista Elfving sai kiitosta Drasinilta.

Morsiamen kuolema ja tutkimusretki Grönlantiin vuonna 1935[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Elfvingin nuori kihlattu menehtyi vuonna 1935, luultavasti tuberkuloosiin. Morsiamen surevat vanhemmat auttoivat Elfvingiä ottamalla yhteyttä Tanskan Geodeettiseen laitokseen, joka palkkasi hänet matemaatikoksi karttaretkikuntaan Länsi-Grönlantiin kesällä 1935.

Tilastollinen tutkimus[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Elfving teki tutkimuksia kokeiden suunnittelun, todennäköisyyslaskennan ja tilastollisen päättelyn parissa.

Optimaalinen koesuunnittelu[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Tiedepiireissä Elfving tunnetaan yhtenä kokeiden optimaalisen suunnittelun modernin teorian perustajista. Maanmittauksen tutkimusmatkalla Länsi-Grönlannissa tulvat ja voimakkaat sateet pakottivat hänet pysyttelemään kolme päivää leirissä, jolloin hän mietti parhaita havaintopaikkoja lineaaristen mallien parametrien arvioimiseksi. Hänen ajatuksensa ilmenevät hänen tutkielmassaan kokeiden optimaalinen suunnittelun lineaaristen mallien arvioimisesta. Lisäksi työssä käytettiin kuperan geometrian käsitteitä, mukaan lukien "Elfvingin sarjat" ja Elfvingin lause.

Muita tilastollisia tutkimuksia[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Professorina Helsingin yliopistossa Elfving laati suomenkielisiä perusteoksia, joita on käytetty vuosikymmeniä.

Elfving teki huomattavia tutkimuksia monilla aloilla. Matematiikassa hän tutki kompleksianalyysia ja todennäköisyyslaskentaa.

Oppilaat[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Gustav Elfving toimi useiden suomalaisten tilastotieteilijöiden väitöskirjan ohjaajana. Elja Arjas tunnetaan työstään stokastisten prosessien inferenssin ja luotettavuusteorian parissa. Arjaksen väitöskirjaoppilaita ovat Esa Nummelin ja Hannu Oja.

Johann Fellman on tutkinut epäsingulaaristen eli differentioitumattomien informaatiofunktioiden optimaalista suunnittelua. Hän toimii myös taloudellisen teorian ja genetiikan (erityisesti kaksosten syntymä frekvenssin) parissa. Fellmanin väitöskirjaoppilaita ovat olleet Kenneth Nordström ja Katarina Juselius.

Akateemiset ja tieteelliset toimet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Elfving valmistui Helsingin yliopistosta ja seurasi Teknillisen korkeakoulun matematiikan professorina Lars Ahlforsia, joka oli siirtynyt Harvardin yliopistoon. Lukuvuonna 1946-1947 Elfving työskenteli Tukholman yliopistossa apulaisprofessorina. Helsingin yliopistossa hän hoiti professuureja vuosina 1944–1975.

Teoksia[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • Elfving, G. (1952). "Optimum allocation in linear regression theory". Annals of Mathematical Statistics 23: 255–262. 
  • Elfving, G. (1959). "Design of linear experiments", Probability and statistics: The Harald Cramér volume. Almqvist & Wiksell, Stockholm; John Wiley & Sons, New York, 58–74. 
  • Elfving, Gustav (1981). The history of mathematics in Finland 1828–1918. Helsinki: Societas Scientarium Fennica. 

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • Mäkeläinen, T. (1984). Gustav Elfving. Arkhimedes 36, s. 201–208.
  • Mäkeläinen, T. (1997). Elfving, Gustav. In Leading Personalities in Statistical Sciences: From the Seventeenth Century to the Present (N. L. Johnson and S. Kotz, eds.), s. 96–98. Wiley-Interscience, New York.
  • Nordström, Kenneth (May 1999). "The life and work of Gustav Elfving". Statistical Science 14 (2): 174–196. doi:10.1214/ss/1009212244. Malline:Euclid. 

Viitteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. Ellonen, Leena (toim.): Suomen professorit 1640–2007, s. 103–104. Helsinki: Professoriliitto, 2008. ISBN 978-952-99281-1-8.

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Käännös suomeksi
Tämä artikkeli tai sen osa on käännetty tai siihen on haettu tietoja muunkielisen Wikipedian artikkelista.
Alkuperäinen artikkeli: en:Gustav Elfving